Tupakoinnin lopettamisesta
Lopetin viime kesänä tupakoinnin. En aio nyt paasata siitä, kuinka huonoa tupakointi on terveydelle, kaikki varmasti tietävät sen jo kertomattakin. Ajattelin kuitenki kertoa, miten se onnistui omalla kohdallani.
Mielestäni tupakointi ei ole millään tavalla ”coolia” ja viime kesänä huomasin, että minua NOLOTTI polttaa julkisilla paikoilla. Ehkä on vielä joitain ihmisiä, jotka pitävät sitä siistinä ja kuvittelevat näyttävänsä tosi makeilta tupakka huulessa, mutta ei se niin ole. Postasin tällaisen kuvan facebookkiin jonkin aikaa sitten, kuva on Hesarista.
Mielestäni on aivan mahtavaa, että viina ja tupakka eivät kiinnosta nykynuoria! Minusta tuntuu siltä, että tämä kehitys oli havaittavissa jo silloin kun itse olen ollut yläasteikäinen. Ei ne todellakaan ollut niitä ”cooleja” skidejä, ketkä kävivät välitunnilla tupakalla. Ainakaan omalla mittapuullani. En tosiaan tiedä, minkä takia sitten joskus itse sen aloitin.
Olin jo kauemmin kaipaillut hyvää syytä lopettaa, kunnes lopulta keksin sen. Tein sopimuksen läheisen ihmisen kanssa, että olisin polttamatta, ja hän teki minulle vastineeksi oman lupauksen omasta terveydestään. Sovimme 100 euron rahallisen sanktion, jos jompi kumpi lipsuu lupauksestaan. Rahallinen pelote ei ollut se tärkein juttu, vaan se että koin tekeväni jotain hyvää toisen vuoksi. En halunnut pettää toisen luottamusta. Aina kun minun teki mieli polttaa, ajattelin että sillä toisella on nyt ihan yhtä vaikeaa, enkä voisi rikkoa lupausta.
Lopulta huomasin, että en ollut pariin päivään napsinut ollenkaan Nicotinelleja. Kannoin niitä vielä jonkin aikaa mukana, ikään kuin ”varmuuden vuoksi”, mutta tarvetta niille ei enää ollut. Näin helpolta se kuullostaa näin jälkikäteen! Oli minulla tietysti vaikeitakin hetkiä: ensimmäinen humala ilman tupakkaa, ensimmäin riita, ensimmäinen terassi-istuskelu… Mutta aina kun oli yhdestä tilanteesta selvinnyt ilman sitä, tuntui että ei se nyt niin hankalaa ollutkaan. Ja se on aika hieno olo, että et tarvitse sitä tupakkaa. Olet itse oman itsesi herra. Mielialasi eivät heilahtele sen mukaan, oletko polttanut vähään aikaan.Marssin samantien kauppaan, ja ostin Nicotinell pastilleja. En mielestäni ole koskaan ollut niinkään nikotiinille riippuvainen, vaan sille tavalle. Kuitenkin pastilleista oli huomattava apu lopettamisessa. Otin yhden aina niinä hetkinä, kun normaalisti olisin mennyt tupakalle. Kun kävin ulkona ystävieni kanssa, pastilleja meni useampi.
Ikinä ei ole liian myöhäistä lopettaa, ja apuja saa vaikkapa terveyskeskuksesta. En voisi tällä hetkellä kuvitellakaan polttavani enää ikinä tupakkaa, näin nopeasti on ajatusmaailma muuttunut. Poltin kuitenkin lähes 10 vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Minulla tulee nykyään huono olo jo siitä, jos joku joka on juuri polttanut tulee bussissa istumaan viereen. Kuinka kamalaa, että olen itse joskus haissut samalle. Mitäs positiivisia asioita tämä tupakoimattomuus on tuonut elämääni?
- hampaani ovat vaaleenneet huomattavasti
- jaksan juosta paremmin lenkillä, ja muutenkin hapenottokyky parantunut
- makuaistini on parantunut
- en haise pahalta
- ei tarvitse lähteä talvella ulos jäätymään tupakan takia
- vireystasoni on noussut, enkä tule hermostuneeksi
- olen rauhallisempi
- ihoni on parantunut
- keuhkosyövän riski on pienentynyt
- ääreisverenkiertoni on parantunut
- rahaa on jäänyt käytettäväksi enemmän
En keksi yhtään negatiivista asiaa mikä lopettamisesta olisi seurannut. En myöskään keksi yhtään asiaa mitä tupakassa kaipaisin. Silloin kun poltin, olin hyvä perustelemaan sitä itselleni. Oli niin monta hyvää syytä miksi poltan. Nyt en keksi yhtään!
Kuvat Saa kertoa myös omia tarinoita! Kuinka olet päässyt ikävästä tavasta itse eroon?