Tupakoinnin lopettamisesta

Lopetin viime kesänä tupakoinnin. En aio nyt paasata siitä, kuinka huonoa tupakointi on terveydelle, kaikki varmasti tietävät sen jo kertomattakin. Ajattelin kuitenki kertoa, miten se onnistui omalla kohdallani.

Mielestäni tupakointi ei ole millään tavalla ”coolia” ja viime kesänä huomasin, että minua NOLOTTI polttaa julkisilla paikoilla. Ehkä on vielä joitain ihmisiä, jotka pitävät sitä siistinä ja kuvittelevat näyttävänsä tosi makeilta tupakka huulessa, mutta ei se niin ole. Postasin tällaisen kuvan facebookkiin jonkin aikaa sitten, kuva on  Hesarista.

 Mielestäni on aivan mahtavaa, että viina ja tupakka eivät kiinnosta nykynuoria! Minusta tuntuu siltä, että  tämä kehitys oli havaittavissa jo silloin kun itse olen ollut yläasteikäinen. Ei ne todellakaan ollut niitä ”cooleja” skidejä, ketkä kävivät välitunnilla tupakalla. Ainakaan omalla mittapuullani. En tosiaan tiedä, minkä takia sitten joskus itse sen aloitin.  

Joka kerta kun poltin loppuaikoina, kuvittelin näyttäväni suurinpiirtein tältä

Olin jo kauemmin kaipaillut hyvää syytä lopettaa, kunnes lopulta keksin sen. Tein sopimuksen läheisen ihmisen kanssa, että olisin polttamatta, ja hän teki minulle vastineeksi oman lupauksen omasta terveydestään. Sovimme 100 euron rahallisen sanktion, jos jompi kumpi lipsuu lupauksestaan. Rahallinen pelote ei ollut se tärkein juttu, vaan se että koin tekeväni jotain hyvää toisen vuoksi. En halunnut pettää toisen luottamusta. Aina kun minun teki mieli polttaa, ajattelin että sillä toisella on nyt ihan yhtä vaikeaa, enkä voisi rikkoa lupausta. 

Haluatko hymysi näyttävän tältä?

Marssin samantien kauppaan, ja ostin Nicotinell pastilleja. En mielestäni ole koskaan ollut niinkään nikotiinille riippuvainen, vaan sille tavalle. Kuitenkin pastilleista oli huomattava apu lopettamisessa. Otin yhden aina niinä hetkinä, kun normaalisti olisin mennyt tupakalle. Kun kävin ulkona ystävieni kanssa, pastilleja meni useampi.

Lopulta huomasin, että en ollut pariin päivään napsinut ollenkaan Nicotinelleja. Kannoin niitä vielä jonkin aikaa mukana, ikään kuin ”varmuuden vuoksi”, mutta tarvetta niille ei enää ollut. Näin helpolta se kuullostaa näin jälkikäteen! Oli minulla tietysti vaikeitakin hetkiä: ensimmäinen humala ilman tupakkaa, ensimmäin riita, ensimmäinen terassi-istuskelu… Mutta aina kun oli yhdestä tilanteesta selvinnyt ilman sitä, tuntui että ei se nyt niin hankalaa ollutkaan. Ja se on aika hieno olo, että et tarvitse sitä tupakkaa. Olet itse oman itsesi herra. Mielialasi eivät heilahtele sen mukaan, oletko polttanut vähään aikaan.

 Ikinä ei ole liian myöhäistä lopettaa, ja apuja saa vaikkapa terveyskeskuksesta. En voisi tällä hetkellä kuvitellakaan polttavani enää ikinä tupakkaa, näin nopeasti on ajatusmaailma muuttunut. Poltin kuitenkin lähes 10 vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Minulla tulee nykyään huono olo jo siitä, jos joku joka on juuri polttanut tulee bussissa istumaan viereen. Kuinka kamalaa, että olen itse joskus haissut samalle.  Mitäs positiivisia asioita tämä tupakoimattomuus on tuonut elämääni? 

  • hampaani ovat vaaleenneet huomattavasti
  • jaksan juosta paremmin lenkillä, ja muutenkin hapenottokyky parantunut
  • makuaistini on parantunut
  • en haise pahalta 
  • ei tarvitse lähteä talvella ulos jäätymään tupakan takia
  • vireystasoni on noussut, enkä tule hermostuneeksi
  • olen rauhallisempi
  • ihoni on parantunut
  • keuhkosyövän riski on pienentynyt
  • ääreisverenkiertoni on parantunut
  • rahaa on jäänyt käytettäväksi enemmän

En keksi yhtään negatiivista asiaa mikä lopettamisesta olisi seurannut. En myöskään keksi yhtään asiaa mitä tupakassa kaipaisin. Silloin kun poltin, olin hyvä perustelemaan sitä itselleni. Oli niin monta hyvää syytä miksi poltan. Nyt en keksi yhtään!

 Kuvat Saa kertoa myös omia tarinoita!  Kuinka olet päässyt ikävästä tavasta itse eroon?

Kommentit (22)
  1. Olipas kiva lukea tsemppipostaus. 2 viikkoa ilman tupakkaa takana, tosin vahan toisella puolella maailmaa. Kuutisen viikkoa niin pitais palata takasin kotisuomeen ja oppia arkirutiineihin ilman sita rookia joka valissa. Kiva etten oo ainoa, josta tuntuu etta fyysinen puoli ei ollut lahes mitaan verrattuna henkiseen! Pitaa varmaan kans ryhtya tohon kaikki-tai-ei-mitaan linjalle, muuten satavarmasti palaa taas paivittain. Huikee blogi, en malta odottaa etta paasen taalta lihavien ihmisten valtiosta testaamaan naita sun ruokahommia, varsinkin noi protskuletut kiinnostaa! Nyt nautin kohtuuden rajoissa Jenkkilan ruokakulttuurista ja vahan vahemman kurinalasesta elamasta. Kivaa kevatta, taalla aktiivinen lukija kiittaa loistopostauksista 🙂http://veeraexploring.blogspot.com

    1. Kiitos kovasti Veera!! :)Ja hei onnea! Ensimmäiset 2 viikkoa on ne pahimmat, ainakin mun mielestä 🙂 Jos yhtään helpottaa, niin enää ei käy koskaan edes mielessä koko tupakka. Ainoastaan sillon, kun joku sille haisee vieressä. Ja sekin on negatiivinen tunne. Eli niistä henkisistä mieliteoistakin pääsee lopulta eroon! Nauti jenkkilästä ja tsemppiä lopetukseen! 🙂

  2. Hyvä postaus. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!Itse olen pistänyt merkille että tupakoitsijoita ei näy enää niin paljon katukuvassa kun esim. viisi vuotta sitten, vai mitä mieltä muut ovat?

    1. Olen ihan samaa mieltä! Ja sepäs vasta on ilostuttavaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *