SÄÄNTÖSUOMALAISET

Vasta maailmalla reissatessani olen tajunnut, kuinka suomalaiset ovat sääntökansaa. Täällä ihmiset eivät välitä ollenkaan siitä, sattuvatko valot olemaan vihreällä silloin, kun ylittävät kadun. Ei, vaikka autoja tulisi niin, että ne joutuvat pysähtymään. Autoilijat näyttävät olevan myös tottuneita tähän, sillä anavat kyllä aina rauhassa tietä. Jotenkin itselläni on niin takaraivossa se, että silloin kun on punaiset, odotetaan.

Berliinissä ollessani istuimme taksin kyytiin italiaisen tytön kanssa ja iskin tietysti tuttuun tapaan heti turvavyön kiinni. Hän ihmetteli, että minkä ihmeen takia laitan turvavyön? Eihän kukaan käytä takapenkillä turvavyötä…siiis mitä?? Tottakai käytän ja katson myös, että muillakin on vyö kiinni. 

Balilla vuokrasimme poikaystäväni kanssa skootterin ja pyysimme myös kypäriä lainaksi. Vuokraamon tyyppi katsoi meitä huvittuneen näköisenä ja totesi ”You don’t need helmets, no police on this island!”. Ja yritimme selittää, ettei tässä nyt ole kiinni poliiseista, vaan ihan oman pääkopan turvallisuudesta. Saimme lopulta jostain takahuoneesta kaksi pölyttynyttä kypärää, ja olimme tosiaan ainoat koko saarella, jotka niitä pitivät. 

Pekingissä huomasin yhden kummallisuuden jonotussäännöistä, niitä kun ei tunnu olevan. Esimerkiksi vessassa, jossa on useampi koppi, on ihan samantekevää, milloin olet tullut ”jonoon”. Kun koppi aukeaa, joudut ryntäämään vessaan, jottei kukaan ehdi ennen sinua. Jotenkin se tuntuu todella kummalliselta suomalaisesta.

Aikataulut ovat myös sellaisia, joista suomalaiset pitävät orjallisesti kiinni. Jos sovitaan, että tavataan huomenna klo 12, kumpikin on paikalla tuolloin. Esimerkiksi Meksikossa tuo saattaa tarkoittaa, ettei treffejä välttämättä olekaan, tai ainakin niistä ollaan myöhässä. 

Olen kyllä iloinen tästä suomalaisesta sääntöjen noudattamiskulttuurista, vaikka välillä sen ansiosta törmääkin pieniin kulttuurieroihin reissatessa.

Laukku – Urban Outfitters (vanha), Paita ja housut – Monki, Kengät – täältä

*sis. mainoslinkin