Onnellisuuden määrä on vakio
Olen yleensä melko ratkaisukeskeinen onnettomana. Kun joku on hullusti, mietin mitä voin itse asialle tehdä. Ja vaikka nyt ei niin hullusti olisikaan, niin jos jokin asia useamman kerran ärsyttää, pyrin tekemään sille jotain. Yksi tällaisista ärsytyksen aiheista on ollut Suomen talvi. Miksi haluaisin sinnitellä niin monta kuukautta sen sijaan, että voisin keskittyä siihen elämästä iloitsemiseen? Ajattelin, että elämä on ihan varmasti kevyempää lämpimässä maassa. Ei pimeitä iltapäiviä, loskaa, pakkasen jäädyttämiä sormia tai jäisiä katuja.
Olenhan Suomessakin kesällä kuin toinen ihminen. Nyt tässä kesän lopusta asti reissattuani voin kertoa, että onnellisuuden määrä on aika vakio. Kyllä täällä osaa tietysti edelleen nauttia valosta ja lämmöstä, mutta pikku hiljaa alkaa myös kaivata niitä omia juttuja kotona. Alkaa kaivata rutiineja ja niitä tylsiäkin asioita. Ei ulkoiset asiat, kuten asuinpaikka oikeasti vaikuta siihen onnellisuuteen pitkällä aikavälillä.
Enkä missään nimessä tarkoita, ettenkö olisi onnellinen täällä. Se onnellisuus on vain palannut niille normaaleille tasoilleen. Aivan samalla tavalla täälläkin tulee niitä päiviä, kun mikään ei huvita ja erilaiset asiat alkavat pänniä. Sen takia olenkin yhä enemmän miettinyt omia unelmia ja sitä, mitä kuvittelen niiden avulla saavuttavan. Jos toivon jonkun asian tekevän minut onnellisemmaksi, voi olla aika miettiä sitä uudestaan.
En tarkoita tällä sitä, ettei paremmasta elämästä saisi haaveilla. Toki saa ja pitääkin. Omien tavoitteiden saavuttaminen tuntuu hyvältä ja varmasti parantaa elämänlaatuasi. Onnistumisen jälkeen kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin joku uusi unelma ja huomaat kuinka elämäsi ei olekaan niin täydellistä kuin piti.
Jos elää niin, että keksii erilaisia syitä omalle onnettomuudelleen, ei koskaan oikeasti tunne itseään onnelliseksi. ”Jos laihtuisin, jos kumppanini olisi tällainen…jos olisin rikkaampi… jos saisin sen työpaikan…” ovat ajatuksina oman onnellisuuden ulkoistamista jollekin toiselle.
Before I started this trip, I thought that I would definitely be happier in a place where there’s always warm and sunny. If I could just skip the long, cold and dark Finnish winter. Now when I’ve been traveling since last summer, I can tell that happiness isn’t something that comes when you reach your dreams. You can be really happy for awhile, but sooner or later you’re looking for a new thing to achieve. That’s why you shouldn’t think you need something you don’t have, to be happier.
