Onnellisuuden määrä on vakio

 

DSC_1009.jpg

 

Olen yleensä melko ratkaisukeskeinen onnettomana. Kun joku on hullusti, mietin mitä voin itse asialle tehdä. Ja vaikka nyt ei niin hullusti olisikaan, niin jos jokin asia useamman kerran ärsyttää, pyrin tekemään sille jotain. Yksi tällaisista ärsytyksen aiheista on ollut Suomen talvi. Miksi haluaisin sinnitellä niin monta kuukautta sen sijaan, että voisin keskittyä siihen elämästä iloitsemiseen? Ajattelin, että elämä on ihan varmasti kevyempää lämpimässä maassa. Ei pimeitä iltapäiviä, loskaa, pakkasen jäädyttämiä sormia tai jäisiä katuja. 

Olenhan Suomessakin kesällä kuin toinen ihminen. Nyt tässä kesän lopusta asti reissattuani voin kertoa, että onnellisuuden määrä on aika vakio. Kyllä täällä osaa tietysti edelleen nauttia valosta ja lämmöstä, mutta pikku hiljaa alkaa myös kaivata niitä omia juttuja kotona. Alkaa kaivata rutiineja ja niitä tylsiäkin asioita. Ei ulkoiset asiat, kuten asuinpaikka oikeasti vaikuta siihen onnellisuuteen pitkällä aikavälillä. 
 
 Enkä missään nimessä tarkoita, ettenkö olisi onnellinen täällä. Se onnellisuus on vain palannut niille normaaleille tasoilleen. Aivan samalla tavalla täälläkin tulee niitä päiviä, kun mikään ei huvita ja erilaiset asiat alkavat pänniä. Sen takia olenkin yhä enemmän miettinyt omia unelmia ja sitä, mitä kuvittelen niiden avulla saavuttavan. Jos toivon jonkun asian tekevän minut onnellisemmaksi, voi olla aika miettiä sitä uudestaan. 

  En tarkoita tällä sitä, ettei paremmasta elämästä saisi haaveilla. Toki saa ja pitääkin. Omien tavoitteiden saavuttaminen tuntuu hyvältä ja varmasti parantaa elämänlaatuasi. Onnistumisen jälkeen kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin joku uusi unelma ja huomaat kuinka elämäsi ei olekaan niin täydellistä kuin piti. 

  Jos elää niin, että keksii erilaisia syitä omalle onnettomuudelleen, ei koskaan oikeasti tunne itseään onnelliseksi. ”Jos laihtuisin, jos kumppanini olisi tällainen…jos olisin rikkaampi… jos saisin sen työpaikan…” ovat ajatuksina oman onnellisuuden ulkoistamista jollekin toiselle.
 
  Before I started this trip, I thought that I would definitely be happier in a place where there’s always warm and sunny. If I could just skip the long, cold and dark Finnish winter. Now when I’ve been traveling since last summer, I can tell that happiness isn’t something that comes when you reach your dreams. You can be really happy for awhile, but sooner or later you’re looking for a new thing to achieve. That’s why you shouldn’t think you need something you don’t have, to be happier. 
   

DSC_0979.jpg

DSC_1016.jpg

DSC_1078.jpg

DSC_1019.jpg

DSC_1022.jpg

DSC_1023.jpg

DSC_1044.jpg

Kommentit (15)
  1. Aivan älyttömän hyvä postaus! Ajatus tästä ”destination happinessista”, sitku-onnellisuudesta on tosi vaarallinen mut myös niin yleinen. Mulle just Suomen talvi on huvittavaa kyllä ollu aina yks suurimmista kompastuskivistä, jotenkin pistää sen piikkiin kaiken pahantuulisuuden ja väsymyksen. Vaikka kevätaurinko paistaakin jo niin pihoihin kuin mieliinkin, tuli sun postaus jälleen just oikeaan saumaan. Kiitos! 🙂

    1. Joo se on jännää, että näitä ajatuksia on itselläkin, vaikka olin jotenkin kuvitellut etten itse harrasta tätä. Sitä haluaa huijata itseään ajattelemalla, että kyllä se muhun kuitenkin vaikuttaa. Kiva kuulla, että tuli hyvään saumaan <3 Aurinkoa kevääseen!

  2. Juuri eilen illalla puhuin ystäväni kanssa samaisesta aiheesta (tätä muuten tapahtuu usein, olen puhunut jollekin jostain asiasta ja parin päivän sisällä luen siitä blogistasi ja täysin samalta kannalta kirjoitettuna heh) ja esille nousi juuri samat pointit. Ystävälläni on jo pidemmän aikaa ollut halu päästä pois, kokee olevana jollain tapaa onneton ja tyhjä ja on varma että se johtuu suomen talvesta. Itse olen lähtenyt ulkomaille 18-vuotiaana ja sen jälkeen uudemman kerran pari vuotta myöhemmin pidemmälle reissulle, joten tottakai kyseiset kokemukset ovat muokanneet ajatusmaailmaani, ja keskustellessani ystäväni kanssa, huomaan että itsellänikin on vähän ristiriitaiset ajatukset juuri reissaamisen suhteen.

    Toisaalta ajattelen, että ei ihminen voi olla onnellinen muualla jos ei osaa onnellinen just siellä missä nyt on, mutta kyllähän se on myönnettävä että monen ihmisen on helpompi olla lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa. Olen mäkin onnellinen kun saa istua ulkona yömyöhään pelkissä hepeneissä, juoda viiniä, kävellä paljain jaloin ja työntää varpaat hiekkaan, mutta olen mä suunnattoman onnellinen Suomessakin. Siksi just eilen kysyin ääneen ystävältäni juuri tuon samaisen kysymyksen jota sä olet tässä pohtinut, että voiko pelkkä ympäristö oikeesti tehdä ihmisestä onnellisen tai onnettoman, vai vaan hetkellisesti onnellisemman ja onnettomamman. Minunkin mielestäni onnellisuus on kuitenkin jokaisen ihmisen sisällä, eikä sitä siksi voi pelkistä ulkoisista asioita löytää. Reissaaminen tekee ainakin itselleni hyvää siksi että pääsee hetkeksi arjesta pois, jotta sen näkee taas eri silmin. Monen pitää lähteä kauas, jotta näkee asiat joita tarvitsee lähelle. Että näkee Suomen eri silmin, ymmärtää että täälläkin voi elää ihan yhtälailla jos vaan muistaa avata silmät. Ja sydämen.
    Tykästyin tähän netistä joskus lukemaani lauseeseen, en ikävä kyllä muista enää lähdettä mutta muistan sen sanasta sanaan: ”Loppupeleissä kaikki mitä tavoittelemme ovat tunteita. Tavoitteet toimivat ainoistaan syinä tunteiden saavuttamiselle. Mutta kuka luo tuntuteen, kun lopulta saamme haluamamme? Me itse.
    Saatamme liittää paljon positiivisia ajatuksia asioihin, joita meillä ei vielä ole ja vääristyneesti oletamme jonkin ulkoisen asian omistamisen parantavan nykyistä tilannettamme. Todellisuudessa emme tarvitse mitään uutta ulkopuolista asiaa ollaksemme tyytyväisiä. Olemme vain nostaneet tyytyväisyyden riman niin korkealle, että sen saavuttaminen tuntuu välillä haastavalta.”
    Itselle iskee kovaa varsinkin tuo kohta, että me itse olemme se kuka luo sen tunteen. Monelta varmaan unohtuu tämä, oletetaan että jokin asia tai paikka loisi sen meidän puolestamme ja sitten petytään ja aletaan tavoitella jotakin uutta asiaa, sillä odotuksella että jospa se olisikin se asia joka tekisi juuri minut onnelliseksi.

    1. Tää on hassua, miten usein saan tämän kommentin! Ehkä mun kelailut on niin universaaleja, että monet miettii samoja asioita omassa päässään 😀

      Kiitos loistavasta kommentista! Suhtaudun itse reissaamiseen samalla tavalla – se auttaa näkemään vähän paremmassa valossa ne asiat, mitkä kotona on hyvin. Ja tuo lainaus upposi ja kovaa. ”Olemme vain nostaneet tyytyväisyyden riman niin korkealle, että sen saavuttaminen tuntuu välillä haastavalta.” Me varmaankin kuvittelemme, että se onni on juuri sitä, mitä koemme hetkellisesti endorfiinipäissämme ja mietimme että sellainen tila voisi olla pysyvä. Onko meidän kokemus onnellisuudesta ihan vääristynyt? 

      1. heh piti tulla vielä kirjoittamaan jatkoa, kun jäin vielä miettimään asiaa. En tiedä onko se kuva onnellisuudesta vääristynyt vai pohjautuuko se vaan niin vahvasti pitäisi-ajattelutavalle? vai onko ne stten vaan syy ja seuraus toisistaa..? Ihmisillä on nykyään niin selkeä ajatus, tiedosti ne sitä tai ei, että minkälaisia kaikkien asioiden pitäisi olla ja miltä niiden pitäisi tuntua, että sokaistutaan sille minkälaisia ne oikeesti on ja miltä ne oikeesti tuntuu. Ja mua kiinnostaa just se syy kaiken ton takana, olenkin monesti yksinään pohtinut sitä että miksi näin on, miksi luodaan niin suuria odotuksia ja mielikuvia tietyistä asioista, varsinkin juuri onnellisuuteen ja rakkauteen liittyen.
        Mä alan uskoa erittäin vahvasti siihen, että juuri tuo pitäisi-ajattelutapa on syy sille miksi ihmiset on onnettomia.
        Olis kiva lukea sun ajatuksia tuosta pitäisi-ajattelutavasta, jos olet jossain vaiheessa sitä ikinä pohtinut, tai tulet pohtimaan! 🙂

        1. Juuri tuota tarkoitin sillä vääristyneisyydellä, että kuvitellaan että asioiden pitäisi olla eri tavalla tai tuntua erilaiselta. Todella hyvää pohdintaa! Voisin kirjoittaa aiheesta ehdottomasti 🙂

    2. ”Loppupeleissä kaikki mitä tavoittelemme ovat tunteita. Tavoitteet toimivat ainoistaan syinä tunteiden saavuttamiselle. Mutta kuka luo tuntuteen, kun lopulta saamme haluamamme? Me itse.” <– Tosi hyvä ajatus ja totta myös!

      1. Haha sori tää meni iha väärää kohtaan. Sulla on kyllä hyviä tekstejä ja usein ajattelen samanlailla. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *