Aarrekartta miesmetsälle

Silloin kun puhuin viimeksi aarrekartasta ja omien unelmien toteuttamisesta, joku kysyi miten aarrekartta-ajettelu sopii miehen metsästykseen. ”Joku fiksu kun on joskus sanonut, että seurustelukumppanin löytää silloin, kun sitä vähiten etsii :D”.

 

Tavallaan tämä neuvo pitääkin mielestäni paikkansa. Sama pätee ihan kaikkeen muuhunkin, mitä halajamme. Silloin kun etsimme toista ihmistä tullaksemme onnellisemmaksi, on sen löytäminen melko kiven alla. Heti kun alamme viihtyä yksin ja tunnemme itsemme kokonaiseksi sellaisenaan, tapaamme sen unelmiemme kumppanin. Sattumaako?

 

Aarrekartta toimii siinä mielessä hiukan samalla tavalla. Katsellessamme kuvia siitä kaikesta, mitä elämäämme toivomme, huijaamme itseämme tuntemaan niitä samoja tunteita, mitä ajattelemme tuntevamme saavutettuamme unelmamme. Toisin sanoen tunnemme olomme hiukan kokonaisemmaksi, hiukan onnellisemmaksi ja sen takia vedämme puoleen lisää mukavia asioita.

 

Hauskintahan tässä on se, että kaikki tapahtuu alitajunnassamme. Ei meidän oikeastaan edes tarvitse tietää, miten se toimii. Kumppanin löytäminen, työpaikan saaminen tai muut haaveet toteutuvat samalla tavalla. Asiat vain tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Usein monet puhuvat sattumasta ja siitä miten kaikki onkaan ollut pienistä asioista kiinni. Itse en oikeastaan usko sattumaan. Uskon että teemme tietynlaisia valintoja päivittäin, pieniä ja näennäisesti todella merkityksettömiä valintoja, jotka tuuppivat meitä kokoajan siihen suuntaan mihin suuntaamme katseemme.

 

Jos maailma on meidän mielestä täysin mätä, huomaamme jatkuvasti kaikki mätäsimmät ja rumimmat puolet siitä. Silloin suuntaamme katseemme kaikkeen, mikä on pielessä ja kamalaa. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä lisää mätiä juttuja (ja miehiä) tulee elämäämme. Voimme valita myös toisin ja huomata, että meillä on rajaton määrä mahdollisuuksia ja tarttua innostuneena kaikkeen, mitä tiellemme heitetään. Usein juuri niistä pienistä valinnoista saattaa syntyä isoja, elämän mullistavia tapahtumaketjuja.

 

Jos haluatte, jakakaa oma rakkaustarinanne kommenttiboksissa! Oliko se monien sattumien summa? Pienestä kiinni? Olen aika lälly ja rakastan lukea tuollaisia tarinoita!

Kommentit (35)
  1. Tapasin poikaystäväni ensimmäisen kerran 17-vuotiaana, eli 5 vuotta sitten kaverini luona illanistujaisissa. Ihastuin häneen ensisilmäyksellä, mutta unohdin asian koska poika seurusteli jo vakavasti ja hän oli mua viisi vuotta vanhempikin. Ajattelin että ”mitä tuollainen poika mussa muka näkisi”. Jonkin ajan päästä, kun olin täyttänyt 18, tutustuimme sitten paremmin ja aloimme pitämään yhteyttä usein, tämän pojan aloitteesta. Olimme kuitenkin pelkkiä kavereita, kunnes pojan tunteet paljastuivat minulle. Hänkin oli ihastunut minuun, mutta hänellä oli vaikea suhde tyttöystävänsä kanssa, josta hän ei vaan päässyt irti. Odotin ja riuduin neljä vuotta ja koko tämän ajan odotin tätä poikaa. Välillä olimme yhteydessä ja välillä en kuullut pojasta mitään, kun tämä oli onnellisena suhteessaan. Oli minulla pari säätöä, mutta ne eivät olleet mitään vakavaa eivätkä menneet pussailua pidemmälle. Olin aivan rikki ja en muuta tehnytkään kuin toivoin sydämestäni, että meistä tulisi vielä jotain. Viime vuonna sitten ”luovutin” ja päätin, että on pakko mennä eteenpäin. Tämä ihastukseni oli jo eronnutkin noin vuosi aikaisemmin, mutta ei ollut valmis mihinkään uuteen. Aloitin sitten loppuvuodesta tapailusuhteen erään pojan kanssa, joka oli minusta kiinnostunut, mutta kokoajan tämä edellinen ihastukseni oli mielessä. Tapailimme parisen kuukautta kunnes tämä poika heivasi minut aika törkeästi. En ollut tosissani ihastunut tähän poikaan, yritin vaan täyttää tyhjiötä, joka sydämessäni oli. Noin kuukausi tämän loppumisen jälkeen tämä oikea ihastukseni otti yllättäen minuun yhteyttä ja kertoi olevansa pahoillaan kaikesta mitä oli tapahtunut ja selitti kuinka vaikeaa kaikki on ollut. Tilanne jäi auki, koska olin tavallaan vielä loukkaantunut, enkä tiennyt mitä ajatella. Tapasimme kuitenkin tuon jälkeen nopeasti ja juttelimme asiat halki ja puhuimme rehellisesti kaikesta mitä näiden vuosien aikana oli tapahtunut, sekä miksi emme olleet päätyneet yhteen kaikkien niiden jahkailujen ja vaikeuksien jälkeen. Poika myös kertoi tunteneensa aina, että minä olisin hänelle se oikea. Minä tunsin täysin samoin. Sovimme sitten, että meidän pitää nähdä kunnolla ja viettää aikaa yhdessä. Parin viikon jälkeen vietimme sitten yhden päivän ja yön yhdessä, jonka jälkeen kaikki oli selvää. Tiesimme, että kuulumme yhteen ja aloitimme seurustelemaan. Enkä voisi olla onnellisempi kuin olen nyt. Kaikki tuntuu nimenomaan loksahtaneen paikoilleen. Kaikkien niiden vaikeiden vuosien jälkeen, en uskonut vielä joku päivä olevani tässä pisteessä. Seurustelevani miehen kanssa josta olen aina unelmoinut. Kuulostaa kliseiseltä, mutta mä löysin oman puolikkaani. Ja tiesin sen kokoajan, tiesin että ”tää on mun mies, se oikea”, sen takia oli vaikea luovuttaa, vaikka monet kaverit siihen kannustivatkin. Mä sinnittelin ja oon nyt viiden vuoden jälkeen juuri siellä missä mun kuuluu ja juuri sen ihmisen kanssa jonka kanssa haluan.

    Ikinä ei pidä luovuttaa ja vaikka joskus kaikki tuntuisikin epätoivoiselta, asiat menevät juuri niinkuin niiden pitääkin.

  2. Mun oli ihan pakko kirjoittaa tänne, koska kukaan ei vielä ollut myöntänyt tavanneensa miestään netissä. No, minäpä tapasin 🙂 Laadin deittailuprofiilin parin vuoden sinkkukauden jälkeen, kun baarista ei ketään löytynyt, eikä kavereiden kavereistakaan. Homma oli ihan hauskaa, tosin monet tapaamani tyypit olivat ihan ok, mutta eivät mitään muuta. Sitten sain viestin tyypiltä kenen profiilia olin käynyt vilkuilemassa, mutten ollut uskaltanut kirjoittaa tälle. Kirje oli pitkä, mutta mutkaton. Samoin seuraavat viestit, joita lähettelimme. Treffasimme sitten eräänä lauantaina. Ekat deitit kestivät 18 tuntia, ja nyt ollaan muuttamassa yhteen 🙂 Jos tuntuu, että baarit saavat riittää ja tiedät, minkähenkistä tyyppiä etsit, niin voin suositella nettiä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *