AJATUKSIA ANTEEKSIANNOSTA

Heräsin puoli viisi yöllä, enkä saanut oikein enää nukuttua. Vähän vaille viisi luovutin ja nousin suihkuun. Kaksi isoa kuppia kahvia myöhemmin istun nyt tätä kirjoittaessa lentokoneessa aikamoisessa koomassa. Mielessäni pyörii eräs keskustelu anteeksiannosta, jonka kävimme noin kuukausi sitten isäpuoleni syntymäpäivillä. 

Puhuimme siitä, onko anteeksianto oikeasti sellainen asia, joka nimensä mukaan annetaan jollekin? Vai onko kyseessä asia, jonka annat tavallaan itsellesi? Mielipiteet jakautuivat melko selkesti näiden kahden välille. Itse olen kuulunut jälkimmäiseen koulukuntaan aina. 
 
Olen ajatellut, että kun jollekin on vihainen, suuttunut tai kantaa kaunaa jotain henkilöä kohtaan, tekee hallaa vain itselleen. Silloin anteeksiantaminen on oikeastaan palvelu sinulle itsellesi. Tässä skenaariossa ei oikeastaan ole mitään väliä, onko toinen henkilö pahoillaan tai onko hän edes pyytänyt anteeksiantoa. Mielummin keskittää energiansa johonkin positiivisiin asioihin, eikä vello negatiivisissa tunteissa.

Kuitenkin sellaisessa tilanteessa, jossa toinen osapuoli on pahoillaan ja selkeästi pyytää anteeksiantoa, silloin kyseessä on mielestäni sen antaminen toiselle henkilölle. Tällöin vapautat hänet ahdingosta samalla tavalla, kun toisessa tilanteessa vapautit itsesi. 
 
Mielestäni anteeksipyytöä ei voi kuitenkaan pyytää tai vaatia toiselta henkilöltä, ennen kuin hän on siihen itse valmis. Tällöin voi vain itse tehdä oman rauhan asian kanssa ja hyväksyä se. Täytyy myös muistaa, että muutenkaan ihmisiltä ei voi vaatia enemmän, kuin he ovat kykeneväisiä antamaan. 
 
Puhuimme myös siitä, kuinka ihmisille anteeksianto tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Sitä ei pidä sotkea mielensä muuttamiseen. Usein riidoissa on kaksi eri näkemystä ja kummankin tunteet saattavat kokea kolhuja. Tällöin anteeksianto tarkoittaa nimenomaan sitä, että nämä kolhut annetaan anteeksi eikä asia enää kaivele, eikä sitä, että toinen vaihtaisi mieltään ja olisikin yhtäkkiä samaa mieltä toisen kanssa. 

Minkälaisia mietteitä teillä on aiheesta?

Kommentit (5)
  1. Mielenkiintoinen teksti.

  2. Hmmm olen joskus ajatellut samaa ”anteeksianto itselle”-teemaa, mutta ”itsekkyyden” teemassa – sen ollen nimenomaan ahdingosta itsensä vapauttaminen, mutta siten, ettei pahoittelu ole enää ollut yhteydessä pahoiteltavaan tekoon, vaan pyrkimys syyllisyydestä vapautumiseen. Kuulostaa kamalan kyyniseltä, mutta anteeksiantoahan voi käyttää oman omantunnon puhdistamiseen, vaikka sen pitäisi olla nimenomaan toisen osapuolen kunnioituksen uudelleenpyytäminen.

    Mutta kuten totesit, anteeksianto itselle (ymmärretään se sitten loukkaajan vilpittömänä pahoitteluna/puhtaamman omantunnon tavoitteluna tai loukatuksi tulleen yrityksenä irrottautua kaunasta ja pahasta olosta) on aina positiivisimpiin tunteisiin suuntautuminen ja siksi kohti parempaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *