ÄLÄ ODOTA INSPIRAATIOTA

Jos saisin palata ajassa vuosia taaksepäin, kertoisin nuorelle itselleni tämän: Asioihin löytyy vastaus helpoiten tekemällä, ei istumalla ja pohtimalla. Jos odottaa inspiraatiota alkaakseen tehdä jotain, saa helposti odotella koko elämänsä. Tämän koulu on ehkä parhaiten minulle opettanut. Kun suunnittelet esimerkiksi mallistoa, et voi jäädä katselemaan tyhjää paperia kynä kädessä ja odottaa että joku hyvä idea syntyisi. Parhaat ideat syntyvät yleensä itse prosessista. Kun alkaa luonnostelemaan ilman kritiikkiä, ja kääntää aivot hetkeksi pois kaikesta rationaalisesta, ratkaisut löytyvät kuin itsessään. 

Luulin jossain vaiheessa, että tärkeintä on tavoitteiden asettaminen ja niitä kohti suoraviivaisesti eteneminen. Silloin kun päämäärä ei ollut selvillä, oli turha liikkua. Kuvittelin että eksyisin vain entistä pahemmin reitiltä ja käyttäisin turhaa energiaa harhailuun. Sitten sitä istuskelin kotona ja odotin jonkinlaista inspiraatiota joka lampun lailla syttyisi pääni yläpuolella ja kertoisi mitä minun tulee tehdä. Typerää, tiedän. 

Päämäärät nimittäin selkenevät usein vasta tehdessä asioita. Vaikka sinulla ei olisi hajuakaan siitä, mitä haluat saavuttaa, kannattaa aina aloittaa tekemään jotain. Positiivinen energia, draivi, muiden ihmisten tapaaminen ja uusiin virikkeisiin tarttuminen tuo hurjasti inspiraatiota ja avaa uusia ovia. Keksit tavoitteita joita et olisi osannut ajatellakaan istuessasi kotona. Samalla tavalla jokin pulma jota olet pyöritellyt päässäsi viikkokausia, ratkeaa usein sillä hetkellä kun luovutat sen kanssa ja alat tehdä jotain muuta. 

En vieläkään osaa sanoa, mitä haluan tehdä valmistumiseni jälkeen, mutta sen tiedän etten aio jäädä paikalleni. Lähden ennakkoluulottomasti mukaan eri asioihin ja teen niitä asioita mitkä tuntuvat hyvältä, analysoimatta sen enempää tukevatko nämä asiat päämäärääni. Uskon, että päämäärä varmasti selkenee eri polkuja tutkimalla. Olen edelleen sitä mieltä, että omiin tavoitteisiin on varmasti helpompi päästä, mikäli tietää mitä kohti kulkee. Jos se kuitenkaan ole selvillä, ei ole syytä jäädä paikalleen. 

Kun pysyy nälkäisenä ja kunnianhimoisena, ei varmasti ikinä koe olevansa perillä. Itselleni se onkin kaikkein mieluisin ajatus. Aina löytyy joku vuori, mikä on entistä korkeampi. Aina löytyy asioita, jotka ovat uusia, jännittäviä ja hiukan pelottavia. 

Tämä sama ajatus pätee mielestäni melkein mihin tahansa toimintaan. Jos odottelet treeni-intoa, et ikinä pääse lenkille. Sen sijaan pukemalla lenkkarit jalkaan ja astumalla ulos ovesta, olet paljon lähempänä sisäisen urheiluhullusi löytämistä. Joten ystäväiseni, stop analyzing, just do it!

Kommentit (24)
  1. Voskresenje
    10.9.2014, 08:08

    Tulipas loistavaan aikaan tämä muistutus. Yritän nimittäin valmistuttuani nyt kirjoittaa. Katson huvikseni josko siitä tulisi mitään nyt kun on aikaa ja kovasti tuntuu koko ajan joku vastustavan. Vaikka ei tarinakaan varmasti onnistu ekalla yrittämällä, ilman suuria korjauksia ja mielenmuutoksia. Joten parempi sitten tehdä edes niitä ”ohilyöntejä” kuin ei mitään 🙂

    Mulla on joskus muuten ollut sellainen ajatus, enkä kuulemma ole edes ainoa, että luovuus on paljon syvempää ja monisäkeisempää kun on vähän surullinen ja tyytymätön asioihin. Oon myös paininut sen kanssa, että voinko antautua urheilulle, kun oon pelännyt että raivolenkit ja hyvä fiilis jättää sellaisen tyhjiön sisälle, eikä mulla ole enää mitään mistä kirjoittaa 😀 Kuulostaa nyt aivan järjettömältä. Blogillasi on ollut suuri rooli tän virheajattelun oikomisessa, sillä olethan säkin yksi inspiroivimmista ihmisistä ja kuitenkin voit hyvin 🙂 Niin mäkin nyt, eikä se kyllä ainakaan ole tappanut mun luovuuttani millään lailla. Päinvastoin.

  2. ”Jos saisin palata ajassa vuosia taaksepäin, kertoisin nuorelle itselleni tämän: Asioihin löytyy vastaus helpoiten tekemällä, ei istumalla ja pohtimalla.” Kunpa joku olisi kertonut tämän saman nuorelle minulle, tai minulle, joka alkaa olla hiljalleen kaikkea muuta kuin nuori. 😀 Tälläisen haaveilija-luonteen omistava tytöntylleröinen kun vain tyytyi haaveilemaan ja odottamaan, että kaikki tipahtaa syliin, tai luulemaan, että joku kaunis pvä vain tajuaa miksi sitä haluan isona. Naivia, tyhmää? Kyllä. Ensimmäinen askel on hypätä siihen suuntaan mistä tykkää. Matkalla sen sitten näkee onko se oikea suunta. Ellei ole, se silti varmasti tuo mukanaan jotain positiivista ja mahtavaa!

    Kiitos energisestä ja ihanasta blogistasi. Olet mahtava inspiraationlähde..

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *