ÄLÄ ODOTA LIIAN KAUAN

Pakatessamme tavaroita pois asunnostamme, tulin katsoneeksi pitkästä aikaa seinällä roikkuvaa aarrekarttaani ennen kuin pakkasin sen pois. Siinä komeili isolla tekstillä asioita kuten ”New York living”, ”easy mornings”, ja ”travel together”. Eilen aamulla lähikortteleissa kävellessäni mietin tätä, ja sitä kuinka onnellinen olen juuri nyt. Lähes kaikki asiat, mitä osasin vuosi sitten toivoa, ovat toteutuneet.

Samalla mieleen tuli tämä aiempi postaukseni ja varsinkin Kreikassa tapaamamme taksikuski, joka sanoi pari vuotta sitten meille ”you have to start living right away, life is too short. If you don’t do it now, you will soon be as old as me. If you don’t live now, you’re dead before you die.” Siitä asti tuo ajatus on muhinut päässäni ja olenkin matkustanut parin vuoden sisällä enemmän kuin koskaan aiemmin. 

Samaa halusin nyt muistutella teille. Mikä ikinä onkaan se asia, joka saa sydämenne sykkimään vähän lujempaa, älkää odottako liian kauan sen toteuttamista. Vaikka unelmointi on ihanaa, hukkaa liian monet elämänsä vain kuvittelemaan, mitä kaikkea mahtavaa haluaisi tehdä, kuitenkaan koskaan tekemättä niitä. Joten tehkää vaikka jo tänään ensimmäinen askel omien unelmienne suuntaan. 

Villapaita – Lindex, Hame – vanha, Kengät – Aldo, Laukku – The Kooples

Kommentit (14)
  1. Nyt on pakko kommentoida. Olen lukenut blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti aivan sen alkuajoista lähtien, mutta en ole tainnut koskaan kommentoida.

    Vuoden 2014 loppukesä ja alkusyksy olivat tähänastisen elämäni rankinta aikaa. Perhepiirissä oli vakavia sairauksia, sairastuin itse, en päässyt taaskaan yliopistoon, rahat oli lopussa ja itsetunto maassa, kun lähipiirissä tuntui oelvan ainoastaan maailmaa kiertäviä ja menestyneitä ihmisiä. Haaveilin matkustelusta, urasta asianajajana, maratonin juoksemisesta ja naimisiinmenosta (vielä melko tuoreen) avomieheni kanssa.

    Luin tuolloin paljon blogiasi ja kiinnitin huomioita aarrekarttoihisi. Ajattelin vuosi sitten, että voisihan tuota kokeilla – voisin sitten olla se pessimisti joka romuttaa kartan toimivuuden. Haaveeni tuntuivat niin suurilta, etten uskaltanut tehdä karttaa konkreettisesti, vain painoin sen mieleeni: kokomaraton, opiskelupaikka oikiksessa, Pariisi ja häät.

    Marraskuussa lähdin ex tempore Pariisiin muutamaksi päiväksi, yksin. Tammikuun lopussa mieheni kysyi: ”tulisitko ensi kesänä mun vaimoksi?”.Toukokuun viimeisellä viikolla osallistuin oikiksen pääsykokeisiin. Viisi päivää myöhemmin juoksin Tukholman maratonin. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä sain tietää, että olen saanut haluamani opiskelupaikan – seitsemän pisteen turvin. Elokuussa vietin elämäni kauneimman päivän, kun sanoimme mieheni kanssa toisillemme ”tahdon” ison ystäväjoukon ympäröimänä.

    Vuoden aikana ehdin töiden ohella reissata Virossa, Ruotsissa, Ranskassa ja Italiassa.

    Nyt olen onnellinen vaimo, oikeustieteen ylioppilas ja lähdössä seuraavaksi Karibialle ja pian sen jälkeen Lissaboniin. Elämä on ihmeellistä – ja aarrekartta toimii.

    1. Voi Viivi, kiitos kun kerroit tämän ihanan ja inspiroivan tarinan! Mulla ihan nousi kyyneleet silmiin kun tulin niin onnelliseksi sun puolesta! <3 Ihan mahtavaa! Ihanaa ja unelmarikasta syksyn jatkoa!

  2. Moikka, harvoin jaksoin kommentoida mutta nyt halusin tulla sanomaan että KIITOS tästä ihanasta tsemppaavasta ja hyvänmielen blogista! Tän postauksen otsikko sekä sen kreikkalaisen taksikuskin sanoma sai mut taas havahtumaan sen suhteen kuinka tilaisuudet lipuu käsistä jos niihin ei tartu. Täytyy tallentaa tää suosikkeihin ja tulla lukemaan aina kun mietityttää onko tarpeeksi rohkeutta tehdä jotain 🙂

    1. Voi kiitos kovasti Elina kommentistasi! Tuli ihan törkeän hyvä mieli <33

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *