Asu neljän vuoden takaa
Pauhaan aina kaikille siitä, että ”ostakaa trendien ulkopuolelta!!”. Aloin pohtia tätä enemmän, kun löysin nämä kuvat jotka on julkaistu blogissani 4 vuotta sitten. Minulla oli nimittäin lähes sama asu päällä tänään. Ainoana erona oli talvisemmat kengät (toki nuokin korot löytyy edelleen kenkähyllystä) sekä oma tukka joka ei ole enää sininen. Tämä on kuitenkin ollut trendikäs silloin, kun sen olen hankkinut. Ja aloin miettiä, että kyllähän kaikki vaatteet jotka tällä hetkellä on myynnissä, sujahtavat melkein johonkin trendiin. Eikä trendeissä ei sinänsä ole mitään pahaa, jos vain osaa erottaa, mitkä ovat niitä asioita jotka miellyttävät silmää myös muodin muuttuessa. Tämähän se vaikein osuus onkin.
Minäkin olen joutunut hiukan hakemaan omaa tyyliäni ja teinivuosina mieltymykset saattoivat muuttua niin radikaalisti, ettei oma vaatekaappi yhtäkkiä tuntunutkaan enää omalta. Kyllä nyt jälkikäteenkin katselen ihmetellen kuvia ja mietin miten saman ihmisen päällä on näkynyt niin montaa eri tyylisuuntausta. On ollut burberryn huivia pikeepaidan kaverina ja välillä melodican kangaskasseja Volcomin huppareiden ja skeittikenkien kanssa. Toisaalta ehkäpä juuri ne kokeilut ovat tehneet minut varmaksi siitä, mistä asioista pidän ja mistä en.
Pukeutuminen on niin suuri osa identiteettiä, että varsinkin teini-ikäisenä kun hiukan miettii, mihin porukkaan sitä kuuluisi, saattaa tyyli muuttua radikaalisti. Lopulta kyllästyin kategorisoimaan itseäni pukeutumisella. Olin edelleen se rempseä, mustan huumorin ystävä, joka viihtyi parhaiten poikaporukassa, mutta ymmärsin ettei minun tarvitse pukeutua flanelipaitaan ja revittyihin farkkuihin viestittääkseni sitä muille ihmisille. Se oli jotenkin todella helpottavaa ja suuri oivallus. Sen jälkeen jopa nautin siitä, että ihmiset eivät oikein osanneet laittaa minua omaan lokeroonsa. Sain jatkuvasti kuulla etten olekaan sellainen, miksi minua kuviteltiin. Oli jollain tapaa todella tyydyttävää rikkoa joitain olemassaolevia muotteja ja samalla ehkä leventää sitä omaakin väylää olla.
Voi olla, että kimaltavat vaatteet, pörrötakit, nahkahousut ja korkokengät eivät enää jossain vaiheessa tunnu omilta, mutta tällä hetkellä fiilistelen niitä aivan yhtä paljon kuin vuonna 2014.
