Bloggaajien epäreilut tulot

Bloggaajien ansiot tuntuvat edelleen kohisuttavan, vaikka ammattinimike ei enää ihan nuori olekaan. Sara kirjoitti loistavan postauksen blogimainonnasta ja sen läpinäkyvyydestä tällä viikolla. Olen myös läpinäkyvyyden kannalla, ja maksetuista mainoksista tulee mielestäni olla merkintä. Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, minkä takia bloggaajat saavat yleensä kaikkein eniten kuraa niskaan yhteistyökuvioista?

Olen ollut muutamien lehtien toimituksissa mukana ja voin kertoa, että aivan samalla tavalla toimittajat ovat saaneet ilmaiseksi esimerkiksi kosmetiikan testiin. Tuntuisi jokseenkin humoristiselta lukea muotilehdestä jokaisen huulipunan kohdalta (*saatu ilmaiseksi toimituksen kautta). Lehdessä on vielä mukana mainostajien rahat, jotka tuovat oman lusikkansa soppaan. 

Faktahan on kuitenkin se, että jos haluamme nauttia asioista kuten naistenlehdistä, urheilutapahtumista, konserteista, televisiosarjoista, festivaaleista, radio-ohjelmista tai laadukkaasti tuotetuista blogeista, ei se ole mahdollista ilman mainostajien rahoja. Ei meidän lipputuotot tuo eturivin musiikkiesiintyjiä Suomeen, eikä lehtien ostamisesta syntyneet tuotot mahdollista niiden toimittamista. Nämä asiat ovat mahdollisia sen takia, että mainostajat haluavat maksaa näkyvyydestä. 

Ketään tuskin häiritsee se, että sponsoreiden kuvat näkyvät festivaalin mainoksissa tai urheiluseuran paidassa näkyy joku logo. Se on suoraa, rehellistä ja kaikille selvää näkyvyyttä. Aivan samanlaista, kuten blogimainontakin parhaimmillaan. Siitä ilmoitetaan postauksen alussa, ja tuote näkyy konseptiin sopivalla tavalla. Kun tätä vertaa esimerkiksi televisiosarjoissa näkyvään tuotesijoitteluun tai tiettyjen brändien suosimiseen vaikkapa muotilehdissä, on blogimainonta mielestäni paljon rehdimpää. 

Mietitäänpä maailma, jossa meillä ei olisi minkäänlaista mainostusta. Aika moni kulttuurin osa jäisi kokonaan pois. Kukapa olisi valmis maksamaan  lukuoikeudesta blogeihin tai triplahintaa festarilipusta? Tuskinpa kamalan moni. Silti tuntuu hiertävän se, että joku tätä toimintaa rahoittaa, jotta kaikilla meillä olisi halvalla tai jopa täysin ilmaiseksi mukavaa tekemistä. Eikö ole parempi, että joku toinen hoitaa maksun puolestasi? 

Joten minua kiinnostaa, mikä siinä blogeissa mainostamisessa edelleen niiiiin paljon ärsyttää? 

Kommentit

Heidi Hautanen (Ei varmistettu)

Myönnän, että minuakin joskus häiritsee. Nyt kun mietin että miksi - en tiedä. Kai se osittain johtuu pienestä kateuden pistoksesta, kun itse joutuu maksamaan kaikki meikeistä ulkomaan matkoihin. Toimistotyössä, mitä itse teen, ei ole samanlaisia "etuja" ja totta kai välillä ihailun sijaan tuntee pientä katkeruutta siitä kun blogeissa testaillaan toinen toistaan upeampia tuotteita. Kuulostanpa katkeralta, mutta tiedostan että tämä saattaa olla syynä negatiivisiin ja syytteleviin kommentteihin. Nyt kun olen itsekin tätä asiaa pyöritellyt mielessäni, olen todennut että omassa työssäni on sitten toisenlaiset edut - säännölliset työajat, säännöllinen palkka, kivat työkaverit, vapaat illat, selkeät lomat. :) Nuo eivät välttämättä ole itsestäänselvyyksiä bloggaajille, joten meidän lukijoiden tulisi ymmärtää että kaikissa töissä on aina puolensa ja puolensa!

Elisa Lepistö

Siis just noin! Vietin ensimmäisen vapaa viikonlopun yli vuoteen, ja siinä tulin miettineeksi että jollekin tällainen on ihan normaalia luksusta! Kaikissa töissä on omat puolensa ja pitää arvostaa niitä etuja mitä se oma työ tarjoaa :) 

Erika Naakka
NUDE

Hyvin sanottu! :) Hmm... koskakohan mä saisin viettää elämäni ensimmäisen kunnollisen loman...

Erika Naakka
NUDE

No just tästä oon paasannut tuttavilleni! Ihmetystä synnyttää myös se että "joku siis saa tuosta oikeasti palkkaa". Kyllä, saan palkkaa, koska tuotan teikäläiselle viihdettä ja kyllä, sivuillani näkyy mainoksia, koska teikäläinen ei kuitenkaan suostuisi blogini lukemisesta maksamaan :D

Elisa Lepistö

Niinpä :D Ja ymmärrän toki, että ansaintalogiikka kiinnostaa monia, sillä ala on melko uusi. Selitänkin mielelläni ihmisille, jotka kyselevät, mistä raha oikein tulee. Sellainen "miksi ihmeessä tuosta pitäisi maksaa"-keskustelu on kuitenkin vähän hölmöä.

aakk (Ei varmistettu)

Mua ehkä häiritsee eniten se että yhteistyökuviot tuntuu joskus jotenkin kaukaa haetuilta ja joidenkin blogien sisältö koostuu pelkästään niistä. Blogin uskottavuus rapisee kun tuntuu että bloggaaja on "ostettavissa" tuotteista viis. Esim. yksi seuraamistani bloggaajista teki kamppiksen yhden tavaratalon kanssa kuvauttaen kaupan valikoiman lempparituotteitaan päällään. Koko postauksesta jäi vaan fiilis, ettei bloggaaja todellakaan käyttäisi tuotteita itse jokapäiväisessä elämässään, laukut ja vaattteet olivat sen verran erilaisia bloggaajan tyyliin verrattuna.

Saran postauksessa myös pisti silmään "kosmetiikkauutuuksista perillä pysyminen ja niiden testaaminen on osa ammattiani". Odottaako kukaan lukijoista bloggaajien olevan perillä kosmetiikkauutuuksista vai onko se vaan bloggaajan oma mielikuva? Itse haluan tietää mitä kosmetiikkaa bloggaaja itse suosii, ei väliä onko tuotteet uusia vai vanhoja.

Samoin kun Sara sanoi bloggaajien lainaavan vaatteita showroomeilta, jotta lukijat voisivat ostaa kyseisiä tuotteita eikä tarvitsisi tuottaa pettymystä sanomalla että tuote on vuosia vanha. Itse koen blogin sisällön "uskottavampana" jos vaatteet on sellaisia mitä bloggaaja käyttää useammin kuin kerran. Mikä onkaan siistimpää kuin kuulla että joku vaatekappale on palvellut vuosia, se vasta inspiroi kehittämään omaa tyyliä samantyylisissä luottovaatteilla.

Samoin ajattelen asiasta "onko reilua että bloggaaja ostaa itse vaatteensa ja vaatebrändi saa ilmaista näkyvyyttä?" Kukaan bloggaajista ei varmastikkaan ole ennen ajatellut näin, vaikka lukijoita olikin jo kertynyt. Voisin kuvitella että omille lempparibrändeille antaisi mielelläänkin ilmaista näkyvyyttä. Ymmärtäisin että tällaisessa tilanteessa jos brändi tämän jälkeen haluaa tarjota jotain ilmaiseksi niin fine, mutta musta on hassua ajatella että kaikki merkit mitä bloggaaja käyttää pitäisi olla maksettuja, vain sen takia että blogilla on näkyvyyttä.

Yleisesti ottaen blogeissa mainostaminen ei itseäni pahemmin häiritse ja ymmärrän maksetut matkat yms. Olisi vain kivaa että mainokset olisivat sulassa sovissa blogin sisällön kanssa eivätkä vie blogia ns väärään suuntaan siitä mitä se on joskus ollut. :) tulipas aika kärkästä teksiä, mutta ajattelin avartaa mikä asiassa itseäni ihmetyttää.

Tr (Ei varmistettu)

Aak-kommentoija kirjoitti mielestäni täyttä asiaa.
Mainostaminen ja ilmaiseksi saadut tuotteet on minusta täysin ok, jos se asia niin sanotusti liittyy bloggaajaan itseensä ja tämän tyyliin ja elämäntapaan.

Mielestäni bloggaaja ei saisi tosiaan olla ostettavissa. Valitettavasti sen kyllä hyvin usein huomaa kun näin on.

Toinen mielestäni hieman nolo juttu on se, kun postauksessa yritetään kalastella tietyn tuotteen valmistajaa (tai maahantuojaa tms.) tarjoamaan tuotetta ilmaiseksi. Eräskin äitibloggari mietti tuplarattaita jo siinä vaiheessa, kun toinen raskaus oli juuri alkanut. Eikä ollut siis vain mietintää, vaan täyttä kalastelua ilmaisista rattaista..

Ei se ilmaiseksi saatu itseäni niinkään ärsytä, vaan se tapa. Eli joka toinen postaus mainostaa jotain -> eikö sillä bloggaajalla ole mitään omia ajatuksia ollenkaan? Tai jonkun vielä testaamattoman tuotteen kehuminen -> kalastellaan sitä ilmaista tuotetta vähän liian näkyvästi.

Shoegalll (Ei varmistettu)

Juuri tuo kalastelu on se, mikä minua eniten ärsyttää. Muutetaan uuteen asuntoon ja ai että kun pitäisi hankkia uusi keittiön pöytä. Tästä kirjoitetaan useita postauksia ja kerrotaan tarkkaan, minkälainen sen pöydän pitäisi olla. Kas vain, kohta siellä onkin postaus, jossa kerrotaan, miten Artek antoi alennusta pöydästä tämän täysin yllätyksenä tulleen yhteistyön tiimoilta. Lukijalle jää hölmö tunne. Kaikki tietää, minkä takia tämä pöytä ilmaantui, mutta asia kirjoitetaan kierrellen ja kaarrellen. No, näin sen menee lifestyle-blogien maailmassa, josta totuuden nimessä olen vähän ulkona nykyään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihan loistava kommentti, kiitos! :)

Musta on vähän kökkö vertaus tuo "saahan lehteenkin kosmetiikasta kirjoittava tuotteet muualta, eikä sitä lue missään". Muutenkin aikakauslehden ja blogin vertaaminen on ontuvaa, isoja eroja on nimittäin paljon. Bloggaaja voi esimerkiksi lähtökohtaisesti kirjoittaa blogissaan mistä tahansa tarkistamatta lähdeviitteitä ja asioiden todenperäisyyksiä, mutta lehdissä nämä pitää tehdä (ja virheet oikaistaan jälkeenpäin). Tämä on yksi valtava ero, joka monelta bloggaajalta itseltäänkin tuntuu unohtuvan. Harvemmin myöskään lehdessä käsitellään koko lehden verran yhden toimittajista omaa elämää, toisin kuin blogit hyvin suurelta osin, jopa kokonaan.

On ristiriitaista, että bloggaaja ihmettelee saamiaan kyselyitä tuotteiden alkuperään, mainostamisen eettisyyteen ja tuotteisiin liittyvään rahankäyttöön koskien: Jos nämä asiat olisivat hyvin merkittyjä ja niistä kerrottaisiin avoimemmin, ei tällaista ihmettelyä varmastikaan tulisi samanlaisessa mittakaavassa. Erityisesti mainostamisen ja mainostettavien tuotteiden eettisyys pohdituttaa monesti varsinkin blogeissa, jotka tekevät erittäin paljon kaupallista yhteistyötä. Kummallakin osapuolella, niin paljon kaupallista yhteistyötä tekevällä bloggaajalla kuin asiasta kärkevästi kommentoivalla, on parantamisen varaa toiminnassaan.

Elisa Lepistö

Tottakai lehdessä ja blogissa on huomattavia eroja, mutta kuten sanoin, olen ollut kahden eri naistenlehden toimituksessa töissä ja ihmisiä ne toimittajatkin ovat siinä missä bloggaajatkin. Jos esimerkiksi brändi A on vienyt toimittajan viikon luksuslomalle uuden tuotteen lanseeraamiseen, voi toimittajalla olla insentiivi hehkuttaa tuotetta lehdessä. En sano etteikö näin voisi käydä myös bloggaajien kohdalla, mutta silloin se on lukijalle näkyvämpää. 

Nykyään bloggaajilla on myös tiukat säännökset siitä, että mainokset tulee merkitä selvästi. En usko että tässä suhteessa on kovinkaan paljon enää ongelmia. Kaupallinen yhteistyö tulee olla selkeästi merkattu, eikä mitenkään kiemurrellen mainittu asia. Minkä takia eettisyys pohdituttaa blogissa, jossa yhteistöitä on paljon? 

Elisa Lepistö

Aak, kiitos kattavasta kommentista! Ymmärrän hyvin, että tuollaisissa tilanteissa mainostus ärsyttää ja siinä vastuu onkin bloggaajalla itsellään. Jos jokaiseen yhteistyökuvioon lähtee mukaan, ajattelematta sen enempää, sopiiko se blogin teemaan, voi lukijat kaikota nopeasti muualle. 

Susannnnna (Ei varmistettu)

Todella hyviä pointteja, joita monikaan ei varmasti tule ajatelleeksi. Olen itse myös miettinyt pitkään, minkä vuoksi bloggaajia arvostellaan niin helposti juuri mainostamisesta - ja oikeastaan kaikesta.

Mainostamisesta saatu kova kritiikki johtuu varmasti osittain siitä, että bloggaajat koetaan paljon henkilökohtaisempina kuin esimerkiksi juuri jonkin muotilehden toimitus tai jokin kulttuuritapahtuma. Joku on saattanut lukea tiettyä blogia vuosia ja seurata bloggaajan matkaa menestykseen tyylikokeilujen lomassa, "kotikutoisuuden" koko ajan karistessa. Muodostetaan ns. luotto bloggaajaan, hänen tyyliinsä ja jopa persoonaansa, vaikka todellista persoonaa ei voisikaan oikeasti tuntea.

Ymmärrän periaatteessa tällaisen ajatteluketjun, jonka myötä lukija päätyy kyseenalaistamaan luottamuksen bloggaajaan. Kuten monessa muutostilanteessa, ihmisten primäärireaktio saattaa helposti olla kielteinen. Tällaisten ajatusten keskellä pitäisi pystyä miettimään juuri tuota toista puolta. Ilman mainostusta blogi ei voisi ammattimaistua ja näin tarjota enemmän myös lukijalle. Välillä tuntuu että stereotypiat suomalaisten kateellisuudesta muiden menestystä kohtaan hallitsevat taustavaikuttajina tätä mainostuskeskustelua. Täytyy olla nöyrä ja menestys tulee piilottaa. Ajatusmaailma on todella kurja eikä tuo kuin pahaa mieltä bloggaajalle ja lukijalle itselleen.

Mielestäni on ihanaa nähdä kuinka laadukkaita ja ammattimaisia blogeja Suomessakin nykyään on. Muodin, urheilun, kauneuden tms. uusien trendien seuraaminen on mutkatonta ja helppoa. Kriittinen lukija osaa kyllä poimia häntä kiinnostavat asiat blogista, olivat ne siellä sitten mainostuksen ansiosta tai ei.

Elisa Lepistö

Niiin, kyllähän siinä tietty kotikutoisuus karisee, kun blogia aletaan kirjoittaa ammattimaisesti. Ja ymmärrän toki, miksi se saattaa joitain ihmisiä ärsyttää. Itse kuulun niihin, jotka lukevat mielummin tarkkaan mietittyjä tekstejä, joissa on laadukkaat kuvat ja sen takia tietynlainen silottelu ei häiritse lainkaan. 

Ja tuo luottamus-asia on mielestäni todella tärkeä bloggaajan ja lukijan välillä. Sen takia bloggaajan täytyy miettiä yhteistyökuviot selväksi itselleen ja miettiä, sopiiko brändi oikeasti blogiin vai toimiiko ainoana houkuttimena raha. :)

marjaliisatta (Ei varmistettu)

Mielestäni aiheeseen liittyvät sponsoroinnit ovat silloin tällöin paikallaan. Esimerkiksi treeniblogia pitävän urheilijan rehelliset käyttökokemukset sykemittarista vaikuttavat omiin ostopäätöksiini. En tunne kateutta siitä, että treenipirkko sai nyt uuden mittarin ja minä joudun siitä maksamaan. Pirkko maksaa siitä ajankäytöllisesti.

Eniten ärsyttää postaukset joissa bloggaaja ruikuttaa itselleen jotain. Esim sinun postauksesi freelancerin painajainen, koneesi on ilmoitellut koko kesän, että hajoaa (korjaa se), muisti on täynnä (tyhjennä sitä, käytä pilvipalveluja, ota vähemmän omakuvia) jne. Sitten kirjoitat blogauksen ja räiskit kuviksi muroja ja mysliä. Tämä usein häiritsee,kun bloggaajat sanovat tarjoavansa "viimeisteltyä ja mietittyä tekstiä" tietysti jos jotenkin kumosit aamiaisesi läppärin päälle ja siitä se hajosi niin onhan se loogista laittaa aamiaisen kuvia.

Toinen on jo täällä Lilyssäkin mainitut "kotiutumiset" . Isänlinja sai lapsen, päätti ostaa triptrap tuoliinsa baby lisän ja kuin ajatustenlukijana triptrap lähetti päällisen tuohon tuoliin. Vaikka bloggaajan omien sanojen mukaan kyseessä oli heräteostos.

Tällaisesta ärsyynnyn näissä "ammattimaisissa" blogeissa. Ammattimaisuutta ei mielestäni ole se, että täyttää blogin käsitellyillä omakuvilla ja runttaa mukaan satunnaisen tekstin. Se on korkeintaan ammattimaisesti käsitelty valokuva-albumi yhdestä ihmisestä hänen itsensä tekemänä.

Elisa Lepistö

Ensinnäkin, jos bloggaaja haluaisi jonkun tuotteen yhteistyön kautta, varmasti huonoin mahdollinen tapa olisi "ruinata" sitä blogipostauksen kautta. Jos bloggaaja haluaisi tehdä jonkun brändin kanssa yhteistyötä, olisi paljon tehokkaampi keino laittaa suoraan firman edustajalle sähköpostia ja ehdottaa jonkinlaista sisältöyhteistyötä siihen liittyen. Ehkäpä tuo juuri ärsyttääkin, enää ei voi kehua mitään, tai harmitella vaikkapa koneen hajoamista ilman, että lukijat kokevat sen olevan ilmaisen kaman ruinaamista tai mainos. 

Mulla ei käynyt mielessäkään, että jonkun toisen osapuolen pitäisi kustantaa mun kone, sen takia saan palkkaa työstäni, että voin sen itse ostaa. Kirjoitin asiasta, koska ajattelin varoitella muita siitä, että näin voi käydä. Snäppien perusteella monella oli ollut ihan samoja ongelmia omien koneiden kanssa.

Postaus oli kuvitettu puhelimen aamiaiskuvilla, sillä koneeni oli rikki, enkä päässyt ottamaan aiheeseen paremmin liittyviä kuvia. Luulin, että se tuli ilmi jo postauksesta itsessään. Toki olisin voinut jättää sen kokonaan kuvittamatta, mutta en itse jaksa lukea blogeja joissa ei ole kuvia, tai kuvat on netistä kopioituja, joten sen takia en sitä halua omassakaan blogissa harrastaa. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Viitannet toisella ärystykselläsi postaukseeni Stokken Newborn Setistä, jonka kerroin saaneeni Stokkelta. Mikä siinä tarkalleen ottaen ärsytti? Jos vihjailet, että olisin saanut istuimen ensin ja sen jälkeen keksinyt tarinan sen testaamisesta, voin kertoa, ettei minun tarvitse tehdä sellaista.

Bloggaaja voi olla ihan itsekin yhteydessä PR-toimistoon, eikä kaiken tarvitse tulla yllätyksenä ja pyytämättä. Ja aivan kuten kirjoitin: kokeilin tuotetta tutun luona ja sen jälkeen sain sen Stokkelta, sillä pyysin sitä itse testattavaksi heitä edustavalta PR-toimistolta.

Selvyyden vuoksi todettakoon vielä, että kyse ei ole mainoksesta, sillä aloite oli minulla ja päätin itse kirjoittaa tuotteesta blogiin sitä testattuani enkä ole saanut jutusta rahallista palkkiota. Kerroin jutussa kuitenkin saaneeni tuotteen Stokkelta, kuten asiaan kuuluu.

Postaukseni on myös journalistisessa mielessä täysin päivänvalon kestävä: olen itse valinnut tuotteen, joka on mielestäni kiinnostava, pyytänyt tuotetta testattavaksi ja päättänyt sitä koskevan postauksen sisällöstä täysin itse ilman, että kukaan on sanellut siihen sanaakaan.

Ärsyttävää, vai mitä?

Taru Mari
Stuff About

Minua ei ärsytä! Oli pakko silti kommentoida. :D

Ihana kommentti :)

Andria (Ei varmistettu)

Kyllä on lukijalla peiliin katsomista, jos jaksaa ärsyyntyä siitä, että bloggaaja sai ilmaisen huulipunan kun hän ei itse saa mitään koskaan ikinä.. halooo

Tohon toimittaja-asiaan, luulen että juuri tuo yllämainittu henkilökohtaisuus tekee suuren eron bloggaajan ja toimittajan välillä. Bloggaaja avaa lukijoilleen (ainakin näennäisesti) elämäänsä ja edustaa siis itseään, kun taas toimittaja edustaa toimitusta. Uskon, että tästä syystä bloggaajia kritisoidaan vähän mistä milloinkin. Jostain syystä asenne "mitäs avasi elämänsä nettiin kaikkien näkyville" mukamas oikeuttaa suoranaisen dissaamisen ja henkilökohtaisuuksiin menemisen. Toimittaja nähdään taas vain osana suurempaa koneistoa, jolloin tähän on vaikeampi kohdistaa kritiikkiä tai mennä henkilökohtaisuuksiin. Aika hullua, vaikka näitä kahta ammattia ei mielestäni suoranaisesti voikaan verrata toisiinsa.

Elisa Lepistö

En usko, että se ärsyyntyminen johtuu siitä, että bloggaaja saa sen huulipunan ja lukija ei (en tosin tiedä, joskus voi olla näinkin). Veikkaan että harmitus johtuu siitä, että lukija kyseenalaistaa blogaajan luotettavuuden siinä, jos hän suosittelee tuotetta josta ei ole itse maksanut. Kuvitellaan, että bloggaaja on ostettavissa sillä kymmenen euron rahallisella panostuksella, minkä huulipuna olisi muuten maksanut. 

ennan (Ei varmistettu)

Niin kauan, kun mainokset on läpinäkyvästi merkitty ja bloggaajan suhde PR:ään ja markkinointiin on rehellinen, niin mikäs siinä. Takavuosina sitä "postilaatikosta kolahti"-skeidaa saikin lukea, onneksi tässä ollaan kehitytty parempaan suuntaan! Ja koska itse luen suomalaisia aikakausilehtiä ehkä kerran kvartaalissa, ymmärrän miksi helposti lukijoita tavoittavat blogit on hyvä apaja mainostajille.

Jokin kuitenkin nyppii, ja se on bloggaajien puolusteleva ja naiivilta tuntuva asenne omaa työtään kohtaan. Sisällöntuottajan leipä on kiinni siitä, kuinka asiakas eli lukijakunta suhtautuu sisältöön, joten monen bloggaajan kompastuskivi on huono kritiikinsietokyky, joka näkyy tästäkin aiheesta keskustellessa. Toki bloggaajat saavat kaikenmoista sontaa niskaansa, mutta puhe ei ole nyt siitä.
On mielestäni huonoa työtä bloggaajalta reagoida kritiikkiin kirjoittamalla puolustelevia vastineita blogiinsa siitä, kuinka lukijakunta ei kertakaikkiaan ymmärrä blogistin työtä - tämä on aika laajalle levinnyt reagointitapa palautteeseen kuin palautteeseen blogeissa, ja se tuntuu alentuvalta ja pikkumaiselta. Kaikissa töissä tulee ottaa palautetta vastaan - asiakkailta, ylemmältä taholta, kollegoilta - jotta työn jälkeä voi kehittää., olit töissä sitten ravintolassa, kaupassa, toimituksessa tai bloggaajana. Kriittinen palaute tuskin koskaan tuntuu yhtä kivalta kuin kehut ja kiitokset, mutta koska blogit ovat jatkuvasti ammattimaisempia Suomessa, on bloggaajien myös suhtauduttava siihen ja asiakaskuntaansa ammattimaisesti ja ammattinsa edustajina, ei yksityishenkilöinä.

Toinen ja edelliseen liittyvä kompastuskivi on vastuunkanto. Bloggaaja ei ole tietystikään yksin vastuussa nuorten lukijoidensa medialukutaidossa, mutta läpinäkyvyys ja reiluus mainonnan ja peeärrän suhteen voisi valottaa monelle teinille sitä, että tosi harvalla parikymppisellä on varaa tai mahdollisuuksia matkustella jännittäviin kohteisiin, asua valoisissa omistusasunnoissa ja shoppailla huippumerkkejä. Tällä en tarkoita, että bloggaajien pitäisi siirtyä kirjoittamaaan ABC-lounaista ja automatkoista Yyteriin, vaan tiedostaa myös oman lifestylensa poikkeavuus ja etuoikeisuus, sillä bloggaajilla on tosi iso vaikutus monen kulutuskäyttäytymiseen.

Elisa Lepistö

Mun mielestä kritiikki on aina hyvää, kun siinä on jokin parannusehdotus takana. Muuten se on vähän kiukuttelua. Jos koskaan ei tulisi kritiikkiä, olisi vaikeaa kehittää blogia parempaan suuntaan. Tämän tekstin tarkoitus ei ollut tyrmätä palautetta, vaan nimenomaan herätellä keskustelua ja valaista toista puolta asiasta. Ja keskustelua täällä onkin hyvin herännyt, joten kirjoitus on ajanut asiansa. 

Todella hyviä pointteja kommentissasi ja viimeisen kappaleen kohdalla olen aivan samaa mieltä. Rahasta voisi mielestäni muutenkin puhua avoimemmin kuin nyt. Itse en asu omistusasunnossa, saatika sitten ostele huippumerkkejä. Yritän sen yleensä tuoda myös täällä esille. Mielestäni niitä ongelmia tulee juuri silloin kun yritetään pitää yllä sellaista elämäntyyliä, joka ei omilla ansioilla ole mahdollista.

ennan (Ei varmistettu)

Olen seurannut suomalaisia blogeja oikeastaan siitä saakka, kun blogit ovat minkäänlainen "juttu" olleet, ja huomannut kyllä millaiset blogit ovat pystyneet ylläpitämään suosiotaan ja kehittymään, ja millaiset ovat sitten hiipuneet ja kärsineet myllerryksessä. Sellanen tyhjä kritiikki, jota saa osakseen varmasti kaikki blogit jota edes joku joskus lukee, on aina haljua, mutta kiusallisinta mihin blogisti voi sortua on jatkuvasti tarttua kommenttiröllien syöttiin pitämällä säännöllisiä puolustuspuheenvuoroja omassa blogissaan.
Kehittymishalu ja avoimuus kritiikille on selkeesti valttia, ja oon myös iloinen että vaikka Suomeen mahtuu monta bloggaajaa ja tosi ammattimaista toimintaa, on silti mahdollista käydä tällasia keskusteluita ja bloggaajat kuin lukijatkin on aika tarkkaavaisina ja analyyttisina liikkeellä. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella hyvin sanottu! Mielestäni tehdystä työstä pitää saada kunnon korvaus ja arvostan todella paljon ammattimaisia bloggaajia jotka tuottaa laadukasta sisältöä. Siksi mua ei haittaa mainokset/PR ollenkaan, kunhan ne on selkeästi ja läpinäkyvästi merkitty ja sopii blogin tyyliin.

Esimerkki tältä viikolta, bloggaaja on ollut kotimaan viikonloppureissulla selkeästi kaupallisen tahon kutsumana ja maksamana, ja osallistunut useaan selkeästi sponsoroituun aktiviteettiin, mutta missään ei mainita matkan maksanutta tahoa nimeltä, saati sitä että kyseessä on ylipäätään ollut pressimatka. Kommenteissa vielä kysyttiin, että mikä reissun tarkoitus oli ja oliko kyseessä pressimatka, ja bloggaaja vastasi ainoastaan että mut kutsuttiin sinne viettämään viikonloppua tms. Ymmärrän että tämäntyyppiset reissut ei ole kaupallisia yhteistöitä jos niihin osallistumisesta ei makseta mitään erikseen ja bloggaajalla ei ole kirjoitusvelvollisuutta, ja kyse on siitä paljon puhutusta PR:stä. Omasta mielestä olisi silti rehellistä ja avointa ilmoittaa, että oli reissussa senjasen matkailun edistämiskeskuksen kutsumana tms.

Mua ärsyttää myös jos puolet postauksista on kaupallisia tai siltä vaikuttavia, silloin blogin varsinainen sisältö, se miksi blogia alunperin alkoi seurata, jää kaupallisen varjoon. Toinen juttu mikä saa itseni poistamaan blogin lukulistalta on se, jos mainokset on liian päälleliimattuja, tyyliin "tää välipalapatukka on ihan mahtava" eikä ne sovi blogin tyyliin. On blogeja, joissa on isoja kaupallisia kampanjoita viikottain tai useamminkin eikä ne ärsytä (jaksan jopa lukea kirjoitukset loppuun saakka vaikka kyseessä on mainos) kun bloggaaja on osannut tuottaa mainoksen omaan tyyliin sopivasti ja kiinnostavasti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Amen! Kiitos ajatuksieni järjestelemisestä järkeväksi tekstiksi! Tämä ah niin ihana PR tuntuu olevan kaiken eettisyyden ulottumattomissa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itseänikin huvittaa tämä bloggaajien tapa reagoida sisältöä koskevaan kritiikkiin. Lukijat valittavat blogin sisällön huonontuneen ja bloggaaja vastaa, että tätä laadukkaampaa blogia ei voi ammattimaisesti tehdä. Ei kai ole lukijan vastuulla saada yhtälöä toimimaan. Kenties Suomeen ei mahdu kovin montaa ammattibloggaajaa, jos sisällön suhteen joudutaan tekemään suuria kompromisseja. Suomessa on nimittäin runsaasti erittäin laadukkaita harrastus- tai sivutoimipohjalta ylläpidettyjä blogeja. Tästä esim aiemmin mainittu Isyyspakkaus esimerkkinä. Usein blogin muuttuminen päätyöksi pikemminkin laskee tasoa, kuin sitä nostaa, kun bloggaaja joutuu keskittymään erilaisiin mainonnan kuvioihin.

Vertaus naistenlehtiin on myös siinä mielessä ontuva, että niitä ei rahoiteta pelkästään mainostuloilla, eikä toimittajan saama korvaus tai työn jatkuvuus riipu lyhyellä aikavälillä mainostajien mielenliikkeistä. Parempi vertaus olisivat ilmaisjakelulehdet, joista lukija itse ei maksa mitään.

Ymmärrän, että bloggaajaa harmittaa saada kritiikkiä tilanteessa, jolle ei näe vaihtoehtoja. Asiakkaat ovat suurin ongelma lähes ammatissa, kuin ammatissa:) He ovat kuitenkin myös työn jatkuvuuden edellytys. Lienee bloggaajalle myös hyvä kuulla ajoissa lukijoiden rehellinen palaute, kuin ihmetellä väheneviä lukijamääriä. Se ei kuitenkaan lopulta ole lukijan ongelma, jos bloggaaja ei pysty elättämään itseään bloggauksella.

Travojago
Travojago

Jos lukisin aikakausilehdestä arvostelua mainosta huulipunasta arvostaisin suuresti sitä, että arvostelussa mainoksessa olisi reilusti maininta    "(*saatu ilmaiseksi toimituksen kautta)" En todellakaan suhtautusi siihen humoristisesti vaan arvostasin lehteä enemmän. 

Olen myös huomannut saman asian kuin Ennan, että ammattimaisesti bloggaavat usein bloggaavat itsestään persoonana. Kuvat ovat kuvia bloggaajasta istumassa,seisomassa,makaamassa,jaloistakäsistänaamastahiuksista jne. ja blogin aiheet pyörivät hänen itsensä ja elämän ympärillä. Mikä on ihan OK ja mahtavaa. Niin kauan kuin lukijoita riittää tarkoittaa se sitä, että bloggaaja tarjoaa yleisölle jotain mitä he haluavat.  Kun tuotteena on oma persoona on vaikea ottaa kritiikkiä niin ettei se loukkaisi henkilökohtaisella tasolla. Silloin blogi täyttyy puolusteluista ja mielensäpahoittamisesta. Ehkä bloggaajan kannattaa muistaa, että on itse omalla valinnalla tuotteistanut sen osan itsestään ja omasta elämästään minka valitsee. Voi yrittää pitää mielessä, että arvostelijat arvostelevat netissä näkyvää tuotetta ei bloggaajan todellista persoonaa.

Se taas mistä kukakin rahansa tienaa on mielestäni jokaisen oma asia ja on hieman tökeröä tulla sinulta asiasta tivaamaan.

Elisa Lepistö

Pakko sanoa nyt, että omaan blogiini ei ole tullut asiasta kritiikkiä, eikä kukaan ole rahasta mitään tivannut. Olen kuitenkin seurannut vähän ihmeissäni yleisesti keskustelua asian ympärillä. Tämä kirjoitukseni ei ollut siis suinkaan mikään puolustuspuhe oman blogini kaupallisista yhteistöistä. Halusin nimenomaan kuulla niitä syitä sen ärsytyksen takaa, sillä usein se on ollut vähän huonosti perusteltua. Kommenteissa on tullut esiin ihan loistavia pointteja siitä, minkälainen mainonta ärsyttää ja miksi. :)

Travojago
Travojago

:D Käsitin väärin siis. 

Ihmettelinkin jo vähän, että onpas outoja tyyppejä kun kehtaavat kysellä mistä sun rahat tulevat. 

 

sinii (Ei varmistettu)

Hyviä pointteja ja kiva kun asia herättää mielipiteitä:) Itseäni mainostaminen blogeissa ei sinänsä häiritse. Bloggaajaa kohtaan tulee tosin olla tietty luottamus. Tuotteita ei esiteltäisi ainoastaan, koska ne ollaan saatu ilmaiseksi. Vaan olisi oikeasti jotakin sanottavaa siitä positiivista/negatiivista tai seisoisi saatujen tuotteiden(brändien) takana.
Useat suomalaiset ovat kateellisia, sehän on selvä. Ilmaiseksi tai mahdollisimman halvalla pitäisi saada vaikka ja mitä. Ja jos toinen saa kaikenlaista kaunista ihanaa ja mahtavaa, epäreiluahan se on. Ollaan kateellisia niin naapureille, kaverille kuin laiskottelevalle koiralle.

Mutta eihän se ole itseltä pois, jos toinen saa jotakin. Bloggaaja saattaa vielä jakaa mielipiteensäkin tuotteesta. Kannattava vai ei...
Jossakin postauksessa Elisa mainitsi minkälie deittitreffisivuston, ruinaako hän siis VIP käyttäjää sinne (vaikka tarvetta ei olisikaan) :D
Ei pitäisi mainita mistään mitään eikä näyttää kuvia mistäkään, koska mainostetaan.
Jos mainostetaan/edustetaan jotakin kyllä se merkintä löytyy isoilla tai pienillä kissankokoisilla kirjaimilla.

Lähdet sitten lomalle, automatkalle, ostat smoothien tai vaatteen - postauksen lopussa tulisi olla merkintä *itse hankittu :)
Kai sait kuvassa esiintyvän läppärin(kin) ilmaiseksi ;)
(sarkasmia jos ei nyt ymmärretty)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jälleen kerran kritiikki ja hyvä keskustelu yritetään tukahduttaa toteamalla, että kateutta se vaan on.

Niin turhauttavaa.

hulina (Ei varmistettu)

Itse nään bloggaajissa ja aikakauslehdissä merkittävänä erona sen, että bloggaaja kertoo itsestään ja omia henkilökohtaisia kokemuksia, kun taas aikakauslehdet (trendi, elle, olivia, cosmo...) ovat aina olleet jollain tavalla "neutraalimpia" tietolähteitä. Niin kauan kun bloggaaja pystyy pitämään bloginsa sisällön läpinäkyvänä ja hänen omiin henkilökohtaisiin rehellisiin mielipiteisiin perustuvana, on blogin sanoma mulle astetta luotettavampi tietolähde. Itse en esim koskaan ole tainnut ottaa aikakauslehtien ripsiväriarvosteluja todesta, kun taas bloggaajan sanoma henk. koht. lemppariripsiväri on monestikkin päätynyt itsellä ostoskoriin asti. Silloin mennään metsään, kun bloggaaja on saanut säkillisen merkin X meikkejä, jotka sitten esitellään kaikki yksitellen ja kehutaan kaikkia kernaasti. Bloggaaja on tällöin hädintuskin kerennyt kokeilla käytössä näitä meikkejä, ja voi jo silloin käsi sydämmellä sanoa, että tämä tuote on tosiaan semmoinen mihin kannattaa rahansa käyttää vaikka hän ei itse ole siihen pulittanut penniäkään ?
Toinen mikä minua ärsyttää, on tämä vaatteiden lainaaminen kuvausten ajaksi. Syy miksi aikoinaan aloin edes lukea blogeja, oli saada vinkkejä pukeutumiseen muilta tavallisilta, tyylikkäiltä ihmisiltä. Oli kiva nähdä miten muut pukeutuvat ja inspiroitua siitä. Nykyään ammattibloggaajat kävelevät showroomille, lainaavat asukokonaisuuden jonka he pukevat päälle 15 minuutin ajaksi, että saa kuvat napattua ja sitten vaatteet palautetaankin takaisin. Myöhemmin nämä kuvat esitellään "päivän asuina" vaikka todellisuudessa asu ei ole koskaan palvellut tätä roolia (lisään vielä: näissä kuvissa huokuu monesti epäkäytännöllisyys: jalassa korkokengät, vaikka tekstissä kerrotaan olleen 10 tunnin shoppailumaratooni, tai minihame ja toppi vaikka ulkona on -30 pakkasta) Vaatelainoissa minua myös ihmetyttää, miten bloggaaja voi mainostaa kyseisen merkin takkia/neuletta/housuja/bikineitä, jos hän ei ole itsekään halukas kustantamaan niitä tai edes kotiuttamaan omaan vaatekaappiinsa? Voiko tällöin bloggaajan sanaan luottaa siinä, että "esittelen blogissani vain tuotteita, jotka voisin itsekin ostaa"?
Kommentoin myös Saran blogiin tästä vastuunkantamisesta. Vaikka bloggaajat ovatkin tavallaan freelancertoimittajia/yksityisyrittäjiä, he kuitenkin lukijoille edustavat omaa itseään. Sinä Elisa olet brändännyt itsesi täällä, ja näin ollen edustat itseäsi, helsinkiläistä nuorta vaaleahiuksista naista. Jos kuvien yhteydessä ei erikseen mainita, että vaatetta ei ole kustannettu itse, lukija tottakai olettaa että päällä näkyvät vaatteet ovat sinun omilla rahoilla ostettuja. Kun postauksia tulee yhdestä kahteen päivässä, eli 7-14 viikossa, joissa kaikissa on erit vaatteet yllä, niin mitähän se mahtaa kertoa blogin lukijoille sinun ostoskäyttäytymisestä? Nykyajan nuoret tytöt luulevat ihan tosissaan, että kaikilla kuuluisi olla rahaa tähän ja tuohon, ja on noloa näyttäytyä samassa mekossa enemmän kuin kerran.
Tuli aikamoista ajatusten virtaa, mutta toivottavasti tästä jotain ymmärtää :D

Elisa Lepistö

Kiitos kattavasta ja pitkästä kommentista! Kiva nähdä, että aihe puhuttaa näin paljon. Ymmärrän hyvin monet pointtisi, ja mun mielestä olisikin todella epäeettistä hehkuttaa tuotelahjana kerran kokeilemaa tuotetta omaksi lemppariksi. En tiedä tekeekö kukaan edes näin, mutta jos tekee niin tottakai se laskee luottamusta lukijoiden seurassa. 

Tiedostan myös sen, että bloggaajalla on tietynlainen vastuu ja itse olen useasti kuvannut vaateita monissa eri asuyhdistelmissä. En näe kuitenkaan siinäkään mitään pointtia, että samasta asusta olisi monta kertaa eri kuvat. Se ei tarkoita sitä, ettenkö kuitenkin käyttäisi samoja vaatteita uudestaan ja uudestaan.

Kerron myös avoimesti, että lainaan todella paljon ystävieni vaatteita ja kannustan myös muita siihen. Kaikkea ei todellakaan tarvitse omistaa, enkä mielestäni ole kannustanutkaan täällä mihinkään kulutushysteriaan. En tiedä oletko aiemmin lukenutkaan blogiani, jos ainoa mihin mielestäni brändään itseni on helsinkiläinen nuori vaaleahiuksinen nainen. :D 

Ja tuohon alkuun vielä, tuota kritisoin itsekin tuota piilomainontaa, jossa esitellään ilmaiseksi saatuja lahjuksia ylisanoin. Se on kurjaa, jos sellaista on edelleen blogeissa. Itse en ole jostain syystä tällaiseen oikeastaan törmännyt enää pitkään aikaan. 

Mielestäni on täysin oikeutettua, että bloggaajat saavat palkkaa töistään. Yhteistyö-postauksissa häiritsee kuitenkin kenties sama, kuin jos esimerkiksi Cara Delevingne olisi jonkin uuden ihonhoitosarjan mainoskasvo. Vaikea uskoa yhtäkään hyvää sanaa, mitä hän sanoisi kyseisestä ihonhoitosarjasta muotilehden haastattelussa, sillä se tuntuu paljon vähemmän "aidolta". Lisäksi olen lähes aina pettynyt suomalaisten bloggaajien mainostamiin tuotteisiin, jotka olen päätynyt ostamaan.

Into the Gloss, Manrepeller ja Peach and Lily sen sijaan ovat lähteitä, joihin luotan sen verran, että uskallan ostaa heidän mainitsemiaan tuotteita ja tähän mennessä olen ollut niihin aina tyytyväinen. 

Elisa Lepistö

Mun mielestä bloggaajalla on iso vastuu siitä, miten yhteistyön toteuttaa. Jos taustalla ei ole osaavaa tiimiä, voidaan mennä tosi metsään kirjoittaen vain niitä asioita joita kuvitellaan mainostajan haluavan kuulla. Silloin se ei ole onnistunut sisältöyhteistyö, eikä varmasti palvele lukijaa, bloggaajaa eikä edes mainostajaa parhaalla mahdollisella tavalla. Rehellinen mielipide on aina parempi, vaikka näkyvyydestä olisikin maksettu ja se merkattu selkeästi postaukseen. :)

Emilia M

Aloitan nyt vähän jyrkästi, mutta jos Lilyssä olisi mahdollista blokata omalta etusivulta pois ne blogit, joita ei kestä, niin aika moni suosituimmista joutuisi mun listalle :) Niitäkin, jotka ärsyttävät, tulee tylsinä hetkinä välillä klikkailtua auki, kun etusivu sitä kovasti tyrkyttää, että tätä nyt luetaan, tämä on muiden mielestä hyvä.

Jos ärsyttävä ihminen saa omasta mielestä typeristä jutuista paljon rahaa, niin tottahan se ärsyttää! Ärsyttää mua sekin, että Timo Soini nostaa ministerin palkkaa älyttömistä möläytyksistään.

Moni bloggaaja on sellainen, että ymmärrän suosion (kauniita kuvia, kepeyttä, sitä pehmeää pumpulia ja lempeyttä mitä kovasti arkemme vastapainoksi kaipaamme), mutta laadukkaaksi en niitä silti nimeäisi. Samoilla sanoilla voisin kuvata myös esim. Harlequin-kirjoja tai Jean M. Untinen-Auelin romaaneja. Se, mikä viihdyttää massoja, ei aina ole erityisen laadukasta, mutta silti juuri massasuosion takia sillä voi tienata rahaa.

En nyt varsinaisesti tullut tänne muiden blogeja haukkumaan - tätä Start livingiä en ole edes seurannut, kunhan hyppäsi taas feediini, tästä ei siis ole mitään sanottavaa :) - mutta yksi esimerkki minusta huonosta, mutta silti tosi suositusta blogista on pakko antaa. Eli se Saran blogi, Tickle your fancy. Kuvat ovat hänestä itsestään nättejä kuvia, mutta eivät yleensä liity aiheeseen juuri mitenkään. Sisältö enimmäkseen tyhjänpäiväistä hölinää, välillä jotain kolmen pennin mietelauseita, jotka esitetään suurina oivalluksina. Kieli erittäin, erittäin huonoa - tässä muuten blogimaailman suuri ero ammattitaitoisten toimittajien tekemiin aikakauslehtiin. Ja kaikista ongelmallisinta: asenne. Ei lue lukijoiden kommentteja, paitsi ihan ensimmäiset. Jos joku kommentoi esim. kolme päivää vanhaa blogausta, sitä ei lueta tai kommentteihin vastata. Huono ottamaan vastaan kritiikkiä. Kovasti kirjoittelee kyllä noita omia blogauksiaan, missä puolustelee juttujaan, mutta ei kuitenkaan suhtaudu kritiikkiin sillä tavoin, että kuuntelisi missä voisi parantaa, missä voisi kehittyä. Tässä muuten suuri ero esim. Rotosen Jenniin, joka on osannut tosi fiksusti hoitaa tilanteet, joissa on saanut asiallista kritiikkiä, muuttaa omaa toimintaansa ja kehittää heikompia alueitaan vahvemmiksi.

En itse missään tapauksessa haluaisi bloggaaja! Tai siis ainakaan sellainen, joka avaa omaa elämäänsä ventovieraille ihmisille. Aivan kammottava ajatus. Haluan säilyttää yksityisyyteni ja anonymiteettini. Kuvittelen, että moni bloggaaja tasapainottelee juuri tuolla rajalla, kun toisaalta lukijoiden takia jonkin verran täytyy avata, silti haluaa myös säilyttää edes jotain yksityisyydestään. Ehkä tässä tilanteessa tulee sitten vähän yliherkäksi ihan kaikelle palautteelle?

Elisa Lepistö

En oikein ikinä ole ymmärtänyt, enkä vieläkään ymmärrä, että jos henkilö A ei pidä jostain, mistä niin kovi muu tuntuu tykkäävän, miksi henkilö A kuvittelee että hänen mielipiteensä on totuus? Se, mikä esimerkiksi tekee sinusta laadukkaan blogin, voi olla muille ihmisille täysin turhanpäiväistä. 

Ehkä meidät on rakennettu eri tavalla, mutta mua ainakin kiehtoo kaikki sellainen, missä tuntuu olevan jonkinlainen hype, ja itse en sitä osaa arvostaa. Esimerkkinä elektroninen musiikki, jota en voinut sietää. Kovin moni muu tuntui siitä kuitenkin diggailevan ihan hurjan paljon, joten halusin ymmärtää heidän mielipiteensä ja kuulla musiikki niin, kuten he sen kuulevat. Sama asia oikeastaan kaikessa populäärikulttuurissa.

Enkä tarkoita tällä sitä, ettei kritiikkiä saisi antaa. Toki saa ja se on tervetulluttakin. Tämä lause menee vain niin täysin yli ymmärrykseni, että olen sen lukenut jo viisi kertaa: "Jos ärsyttävä ihminen saa omasta mielestä typeristä jutuista paljon rahaa, niin tottahan se ärsyttää!". Tai siis, mitä se on sinulta pois? 

 

Emilia M

En kai minä missään kohtaa sanonut, että minun mielipiteeni olisi _totuus_. Siksihän maku- ja mielipideasioista juuri keskustellaan, että ne ovat maku- ja mielipidekysymyksiä, niistä ei ole yhtä totuutta. En nyt ymmärrä tätä totuus-pointtia? _Minusta_ mainitsemani jutut eivät edusta ns. laatukirjallisuutta; sen jälkeen voidaan keskustella siitä, mitä laatukirjallisuus on, sitten voidaan löytää sille erilaisia kriteerejä jne.

Hypestä: mä en myöskään ole tässä massoja aliarvioimassa. Massat innostuvat myös _minusta_ ihan kivoista jutuista, kuten vaikka Harry Potterista ja Pokemonista. On kuitenkin myönnettävä, että massoihin vetoavat pääasiassa jutut, joita määrittää tietty helppous, helpostipureksittavuus. Onhan vaikka Pikku Prinssi kaikkien rakastama kirja, jonka viisaudet ovat luokkaa "tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, tärkeintä on sydän".

Vikasta kohdasta: eihän ärsytys sitä tarkoita, että se olisi jotenkin minulta pois. Tai maailmankaikkeuden hyvinvoinnin mittasuhteessa kyllä. Ärsyttää/harmittaa mua sekin, että Donald Trump ehkä voittaa vaalit, että kehitysyhteistyöstä on leikattu järjettömiä summia, että Yhdysvalloissa sallitaan edelleen teloitukset ja vangit eivät edes saa äänestää, että italialaiset vuodesta toiseen äänestävät Berlusconia, että Fazer käyttää edelleen lapsityövoimalla kerättyjä kaakaopapuja, että Suomessa saa kasvattaa kanoja ihan kamalissa olosuhteissa ja sitten niiden munia myydään nimellä Vapaan kanan muna... (Ihmiset, ostakaa vain luomu- tai pihakanan munia tai olkaa ilman!)

Elisa Lepistö

Eli siis sun mielestä huono blogi on maailmakaikkeuden hyvinvoinnilta pois? :D yritän kovasti ymmärtää tätä!

Emilia M

Huh, kun tästä olisi paljon sanottavaa!

En siis mitenkään vietä aikaani paheksuen aamusta iltaan huonoja blogeja :) (Tai ehkä vietänkin, hehee!) Musta tämä blogimaailma, se, että (lähes) kenellä tahansa on vapaus avata oma tila sähköiseen avaruuteen, jota (lähes) kuka tahansa voi lukea, on aivan mahtavaa ja tasa-arvoista ja upeaa!

Samalla on jotenkin valtava sääli, että (oot ehkä nähnyt sen meemin) meillä on "pääsy maailman kaikkeen tietoon ja käytämme sen katsomalla kissavideoita"..

Mulla oli sellainen kotikasvatus, että sain lukea mitä vain ja luinkin paljon, mutta samalla vanhemmat kantoivat mun pöydälle kirjoja ja sanoivat, että lue tää. (Isä sanoi, että jos en lue Sotaa ja rauhaa 13-vuotiaana, en lue sitä koskaan - luin sen kostoksi 18-vuotiaana). Musta on jotenkin sääli, miten kirjojen lukeminen on vähentynyt ja sitten ihmiset viettävät aikaansa netissä katsoen videoita, missä vertaillaan erilaisia ripsivärejä. Teen sitä itsekin ja oon siitä kiukkuinen itselleni.

Niin siksi toivoisin, että ne blogit, mitä seurataan, olisivat hyviä. Tai että ne huonot blogit edes pyrkisivät kehittymään. Eli sen Saran mainitsin nyt esimerkkinä, koska en ymmärrä sitä, että Sara tosiaan ei lue niitä kommentteja. Ymmärrän herkkyyden, mutta pyytäisi sitten vaikka assistenttia lukemaan ne puolestaan. Siellä kommenttipalstalla voi oikeasti olla tosi tärkeitäkin pointteja. Saran kielivirheet ovat sellaisia, että ei tarvittaisi kuin parin iltapäivän kielenhuoltokurssi, niin ne saataisiin pois. Nyt siellä on kammottavia vääriä lauseenvastikepilkkuja ja empä usko -muotoiluja (ottavat silmään aaaarg)

Oon jo myös sellaisessa täti-iässä, jossa olen huolissani nuorisosta, joka tolkuttomasti fanittaa milloin ketäkin. Noh, ehkä pitäisi luottaa heidän omaan arvostelukykyynsä. Aika monilla sitä on, mutta pahoin pelkään että ihan kaikilla ei ihan niin paljon kuin pitäisi... Olis niin mahtavaa kun nuoriso fanittais Malalaa eikä jotain treenibeibsukkaa. Noh, saahan sitä haaveilla! Media alkaa viedä kokonaisuutena kaiken aikaa isomman siivun ajastamme, ja siksi kriittisen lukemisen taito tulee myös yhä tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi.

Mun tän hetken lemppariblogit Lilyssä random-järjestyksessä: Itse Minna Mänttäri, Reeta trying, Julia + ihminen, CougarWoman, No Sex and the City, Bluestocking. Lilyn ulkopuolelta: Chocochili!

Mari H (Ei varmistettu) http://marihblog.com

Asiallinen postaus! Kuin myös se Saran :)

Mä kyllästyin keväällä totaalisesti yhteistyöpostauksiin muiden blogeissa. En enää klikannut auki niitä, jos bloglovinissa näki, että kyse on kaupallisista hommista. Tuntui ettei joissakin blogeissa ollut oikein muuta sisältöä.

Tehdystä työstä pitää saada korvaus eikä mua sinänsä nappaa muiden bloggaajien tienaamiset. Enemmän kiinnostaa blogien sisältö :)

Elisa Lepistö

Kiitos Mari! Ja ymmärrän että alkaa nyppiä jos kaikki mitä blogiin päivittyy, on yhteistyöpostauksia. Siinä myös vähän aliarvioidaan lukijaa, sillä kyllähän sen huomaa heti jos mitään muuta ei saa ulos. Ja tuosta viimeisestä olen aivan samaa mieltä. Yhteistyöjutuissa on sama juttu, ne voi toteuttaa niin että ne on ihan yhtä mielenkiintoista sisältöä lukijalle kuin muutkin postaukset, tai sitten ne voidaan tehdä todella kökösti mainoksena. :)

Lisaax (Ei varmistettu)

Ei mainokset ja yhteistyöt sinäänsä ärsytä. Mutta ne on välillä tylsää luettavaa kun näkee suoraan että se on mainos. Toinen mitä on tylsä lukea on samoja mainoksia jokaisessa blogissa samaan aikaa esim knorrin uudet ruokapakkaukset alku keväästä ja sulon rahka/jogurtti juomia. Blogit on aina ollut sellanen paikka mistä oon hakenu ns. henkilökohtaista palautetta arvioita tuotteista mitä aikakauslehdistä ei saa. Enemmän oon myös sellanen että en jaksa lukea mainos/yhteistyö juttuja. Niitä tulee ehkä luettua enemmän jos tulee vastaan jotain tuotearvioita etsiessä.

Elisa Lepistö

Hyviä pointteja! Ja tosiaan jos lukee paljon suomalaisia blogeja, ymmärrän että voi alkaa ärsyttää suuret kamppikset, mitä näkyy sitten useammissa blogeissa. 

Gemma (Ei varmistettu)

Hyvää ja mielenkiintoista keskustelua täällä! Itselleni tuli mieleen eräs hämmennyksen hetki, kun yksi suosittu bloggaaja pisti pystyyn blogikirppiksen. Myyntiartikkeleiden esittelykuvina oli hänen blogissaan näkyneitä 'päivän asu'- kuvia, mutta saatetekstissä sitten kuitenkin mainittu, että 'paidassa laput kiinni..' 'ollut päällä vain tässä kuvassa..' Eli hän oli selvästi juuri lavastanut näitä päivän asu-kuvia. Oikeasti merkityksetön juttu, mutta jollain hassulla tavalla tuntuu kuitenkin huijaamiselta. Että alkuperäisessä tekstissään kertoo päivän tapahtumat ja juuri esim. jonkun mainitsemat shoppailumaratonit ym.ym. ja tätä oli päällä.. Ja todellisuudessa eipä olekaan ollut :P

Elisa Lepistö

Tää on munkin mielestä hämmentävää. En näe oikein ideaa siinä, että asuja käytetään noin kertakäyttöisesti. :/ 

Freelancer (Ei varmistettu)

Bloggaajat saavat todellakin paljon epäreilulta tuntuvaa palautetta. Tähän kirjoitukseen on kuitenkin pakko kommentoida, että epäreilulta tuntuu myös toimittajan ja bloggaajan vertaaminen. Toimittaja vastaa kirjoituksistaan moneen instanssiin, on koulutettu tai todella kokenut kirjoittaja, joka kantaa aina, myös laillisen, vastuun sanoistaan ja "mainostuksistaan". Varmasti yksi suuri syy, miksi bloggaajien työtä ei aina oteta niin vakavasti on se, että kentällä on niin monenlaista pelaajaa; harrastelijoita, ammattilaisia, hyviä kirjoittajia, todella huonoja kirjoittajia yms. Lukija ei voi aina tietää, kuka tekee blogiaan ammatikseen, kuka intohimosta ja kuka purkkipalkkioiden vuoksi. Moni ammattibloggaajakin kirjoittaa törkeän huonoa suomen kieltä, vaikka näyttää kuvissa upealta. Blogi ei silloin vaikuta ammattimaiselta, vaikka kuvat olisivat huipputasoa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri näin! Kiitos! Itsekin olen pohtinu tätä "ammattimaista" blogia, joka saattaa kuitenkin vilistä kirjoitusvirheitä, huonoa lausemuotoilua ja olla ylipäänsä tekstin (ja tekstin asettelun kuvien suhteen) osalta todella kömpelöä. Onko se todella silloin ammattimainen, vaikka pari järkkärillä otettu nätti naama -kuvaa löytyisikin?

Sinällään asia ei häiritsisi, mutta kun kerran bloggaaja toisensa perään itseään koulutettuun ammattilaistoimittajaan vertaa...

Elisa Lepistö

En oikeastaan verrannut bloggaajan työtä toimittajan työhön, kuten en myöskään festivaalien järjestäjään. Pointtina oli lähinnä alat, joissa mainosrahat vaikuttaa siihen, minkälaista näkyvyyttä brändeillä on. 

HanKo
Running on Tofu

Jos bloggaa ammatikseen, tulee työstä saada korvaus. Piste. Ilmaiset huulipunat ja lomat on vamasti ihan kiva työsuhde-etu, mutta ne ovat verrattavissa vaikkapa ns. tavallisesta duunista saatuihin liikuntaseteleihin ja bonuksiin. Ei niillä makseta vuokraa tai ruokalaskuja. En oikein käsitä, mikä tässä asiassa joitakin ihmisiä niin hiertää. Toki kannattaa miettiä, millaisiin yhtesityökuvioihin lähtee mukaan ja välillä on tullut kyllä hieman hihiteltyä sponssattuille postauksille, mitkä eivät yhtään istu blogin tyyliin tai imagoon. Kemikaalicocktailin Noora kirjoitti tästä viime vuoden lopulla oikein mainion postauksen: http://www.kemikaalicocktail.fi/2015/12/sain-palkan-so-what/

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.