EI PALUULIPPUA

Saattaisipa olla hyvä aika hiukan raottaa suunnitelmiani täällä bloginkin puolella. En ole tahallaan pitänyt teitä pimennossa, kaikki on vain ollut niin auki. Kun valmistuin viime keväänä, tiesin että haluan pois Suomesta ainakin vähäksi aikaa. Olin melko avoin kaikille vaihtoehdoille, mutta eniten veri veti New Yorkiin. 

Hain muutamia harjoittelupaikkoja muodin parista ja sainkin pari työtarjousta. Harjoitteluun tarvitaan kuitenkin melko kallis viisumi, päivät ovat hirmu pitkiä, eikä niistä makseta yleensä korvausta. Muutaman kuukauden harjoittelujakso olisi tarkoittanut myös blogin laittamista jäihin. Lopulta päätin kuitenkin jatkaa vielä blogin parissa ja käyttää aikani harjoittelemalla ja opiskelemalla niitä taitoja, jotka minua tällä hetkellä kiinnostavat. 

Lähdemme poikaystäväni kanssa yhdessä ja kaverimme muuttaa siksi aikaa asuntoomme. Koska lähdemme turisteina, saamme viipyä Amerikassa vain kolme kuukautta. Sen jälkeen olisi tarkoitus lähteä Väli- tai Etelä-Amerikkaan. Nyt onkin edessä pieni taustatyön tekeminen. Niin moni paikka kiinnostaa, mutta kaikissa paikoissa ei ehdi käymään. Haluaisimme myös asettua johonkin vähän pidemmäksi aikaa asumaan. Jos teillä on kokemusta siellä päin reissaamisesta, otan mielelläni vinkkejä vastaan.  

Kaikki ensi vuoden suunnitelmat ovat oikeastaan vielä auki, mutta nautin ihan suunnattomasti siitä. Usein parhaat jutut tapahtuvat silloin, kun ei ole miettinyt asioita liian pitkälle, vaan pitää mielen avoimena. Monet ihanat tapahtumat omassa elämässäni ovat olleet sellaisia, että en olisi osannut edes kuvitella niitä etukäteen. Sen takia mielestäni on turha edes yrittää suunnitella kaikkea. Jos aina kompastuisi ensimmäiseen kysymykseen, joka saattaa jonkin asian kaataa tai haluaisi tietää kaikki vastaukset ennen johonkin tuntemattomaan hyppäämistä, tulisi tehtyä paljon vähemmän. 

Sillä kyllä ne asiat AINA järjestyvät. Kliseehän tuo on, mutta niin totta. Ei tarvitse olla uhkarohkea, mutta kyllä siihen universumiin kannattaa vähän luottaa. Veikkaan että monilla juuri tuo luottamuksen puute estää heitä tavoittelemaan omia unelmiaan. Heti tulee mieleen kymmeniä kysymyksiä, joihin ei osaa vastata ja sen takia hautaa koko haaveen. Ja ihan turhaan! Asiat nimittäin yleensä järjestyvät mitä hulluimmilla tavoilla. Sellaisilla, joita et olisi itse osannut ajatellakaan. Joskus se on ihan vain siitäkin kiinni, että pitää korvat auki ja mielen avoimena. Juuri ne asiat, mitä olet vailla, saattavat tulla sinua vastaan silloin. 

Esimerkkinä voisin kertoa tämän asuntomme tarinan. Emme halunneet luopua kodistamme ja myydä omaisuuttamme, joten ajattelimme, että optimaalisin tilanne olisi jos joku ystävämme muuttaisi tähän siksi aikaa. Avasin suuni ystäväni syntymäpäiväjuhlissa ja kävi ilmi että yksi kavereistani etsi asuntoa juuri näiltä kulmilta ja muuttaisi mielellään tähän vähäksi aikaa. Asia hoitui todella vaivattomasti. Oliko tämä sitten sattumaa vai ei? Itse uskon, että sattumaa ei ole. On vain tilanteita, joihin voi tarttua tai olla tarttumatta. 

Jos teillä on inspiroivia tarinoita asioista, jotka ovat järjestyneet jollain ihan käsittämättömällä tavalla, lukisin niistä mielelläni. Muiden kertomukset antavat aina hiukan lisäpotkua ja luottamusta myös omaan tulevaisuuteen. <3

Kommentit (29)
  1. Vautsi Elisa! Onnea matkaan! Rennosti vaan, turhia murehtimatta niin hyvä tulee. 🙂

    Itse lähdin kaksi vuotta sitten Suomesta. Oli tarkoitus oleilla vuosi Ausseissa, mutta rakastuin juuri ennen reissuun lähtöä hollantilaiseen mieheen. Lopulta 12 kuukautta lyhentyi 5 kuukauteen ja lennähdin toiselta puolelta palloa Amsterdamiin rakkauden perässä.

    Olen itse sellainen ”murehtija”; stressaan paljon ja murehdin menneitä sekä tulevaa. Toisaalta taas mulla on palava halu seikkailla ja kokea uusia juttuja. Tämä palava halu sai mut lähtemään Suomesta, mutta murehtiminen sekoitti pääni. Olin Aussien jälkeen puolivuotta Amsterdamissa. Ne kuukaudet olivat tosi sekavia. Koin olevani yksinäinen ja hukassa, mikään paikka tai maa ei enää tuntunut kodilta enkä tiennyt mitä haluan tehdä elämälläni. Suhde meni kuitenkin hyvin ja rakkaus kukoisti, joten jotain hyvää oli niissäkin kuukausissa. 🙂 Kuukausien itsetutkiskelun jälkeen tajusin, että haluan palata Suomeen viimeistelemään kesken jääneet opinnot. Sekava matkusteluvuosi sai minut sentään ymmärtämään, että opiskelin oikeaa alaa.

    Palasin Suomeen. Opintoja oli jäljellä vaivaiset 5 kk ja siihen harjoittelu päälle. Sain kaiken sen itsetutkiskelun jälkeen hurjan motivaatiobuustin ja PÄÄTIN, että 5 kuukauden viimeisten kurssien jälkeen lähden takaisin Amsterdamiin suorittamaan harjoittelun. Jotenkin ihmeen kaupalla sain tosi helposti harkkapaikan ja tulin tänne viime tammikuussa – ja täällä siis ollaan edelleen! Nyt olen valmistunut ja saanut uuden mahtavan harkkapaikan – ja olen jatkuvasti tavoittelemassa unelmiani. 🙂

    Tuntuu jotenkin ihan mahtavalta välillä havahtua siihen, että oikeastaan tällä hetkellä elän sitä ”unelma elämää”, josta haaveilin 13-vuotiaana. Ja miten tähän on päästy? Tahdon voimalla. Jos oikeesti päättää jotain ja uskoo itseensä, niin palat alkavat loksahdella paikoilleen. 🙂 Ei mullakaan oo ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa – ei todellakaan, mutta vahva usko itseeni ja siihen, että asiat järjestyvät. Oon tullut monien mutkien ja u-käännösten ja ala- ja ylämäkien jälkeen tähän pisteeseen. Tällaista se elämä on. Joten pitää vaan heittäytyä, tarttua uusiin tilaisuuksiin ja antaa vuoristoradan viedä! 🙂

  2. voi vitsit, kuulostaa mielettömältä! harmi että menin juuri vuosi sitten saamaan unelmien duunin suomesta, muuten tekisin varmasti samoin! ehkä sitä kehtaisi jo parin vuoden päästä kun opintolainat on maksettu ja cv:ssa täytettä. muutama vuosi sitten pidin kevätlukukauden vapaata ja reissasin vajaat 4kk aasiassa. aika tyypillinen matka, mutta ihanaahan se on. nyt taas alkoi suunnittelemattomuus kuumottelemaan….

    kuten joku aiempi kirjoittaja, suosittelen ehdottomasti kolumbiaa! olin siellä keväällä reppureissaamassa poikakaverin kanssa ja ra-kas-tuin. mielettömiä luontokohteita ja helppoa matkustamista.

    toivottavasti jatkat blogin kirjoittamista aktiivisesti, sulla on sopivassa suhteessa itsetutkiskelua, elämänohjeita ja estetiikkaa, puhumattakaan spontaanista asenteesta! ihanaa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *