ELÄMÄMME PARHAISTA PÄIVISTÄ

Olen saanut jonkin verran kyselyitä siitä, kuinka olemme rahoittaneet reissumme. Moni teistä ei varmaan tiedä, mutta emme ole täällä lomamatkalla, vaan teemme kumpikin töitä freelancereina. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että töitä on ihan saman verran, kuin Suomessakin asuessamme, nyt vain maisemat ovat vähän erilaisia. 

Päivät eivät siis täyty vain rannalla kävelyistä, riippumatossa roikkumisesta ja surffauksesta, vaan suurin osa on sitä ihan tavallista koneella puurtamista. Olen kuitenkin joka ikinen päivä todella kiitollinen siitä, että uskalsimme unelmoida tällaisesta elämäntyylistä. 

Vaikka töitä on useampi tunti päivässä, voi vapaa-ajan kuitenkin viettää aika mukavalla tavalla. Ja ainakin oma työni on täällä helpompaa, kun valokuvaukseen on valoa 12 tuntia päivässä ja kuvauksellisia kohteita ei tarvitse etsimällä etsiä. 

Koska teemme omat aikataulumme ja olemme käytännössä kokoajan ”töissä”, tulee sellaisia täysin rentoutumispäiviä pidettyä harvoin. Sunnuntaina kuitenkin tuntui siltä, että on tarve vain viettää aikaa keskenään ja olla avaamatta edes tietokoneita. Heräsimme ennen auringonnousua ilman kelloa, ja jo aamulla sanoin, että tästä tulee varmasti niin hyvä päivä, että jälkikäteen tähän tulee palattua mielessään useasti. 

Tuntui hassulta miettiä, että juuri nyt elää jotain sellaista, johon tietää palaavansa muistoissaan. Päivä oli vasta aluillaan,mutta kutina vatsanpohjassa tiesi kertoa, että siitä tulisi hyvä. Ja tulihan siitä ihan mieletön. Vietimme koko päivän ulkona, söimme hyvää ruokaa, pelailimme shakkia auringossa ja makoilimme välillä ”porealtaissa”, joita muodostuu laskuveden aikaan kallioille. Päivän kruunasi se, kun makoilimme illalla rannalla, kuuntelimme musiikkia ja katselimme huikeaa auringonlaskua, joka levittäytyi edessämme. 

Kaikki elävät olennot tuntuivat nauttivan tuosta hetkestä täysin rinnoin. Koirat juoksivat hännät heiluen kallioilla ja heittäytyivät välillä selälleen hiekkaan. Surffaajat nauttivat päivän viimeisistä aalloista vaaleanpunaiseksi värjäytyneessä meressä. Linnut lensivät parvina veden yllä aaltomaisin liikkein. Pariskunnat kävelivät verkkaisesti käsi kädessä pysähtyen aina hetkeksi ihailemaan maisemaa.

Tuntui melkein väärältä ottaa kamera esille, mutta aamulla näitä kuvia katsellessani olin tyytyväinen että otin. En olisi enää muistanut, kuinka uskomattomalta taivas tosiaan näytti. 

Jollain tavalla tuossa päivässä oli kaikki kohdallaan. Ja on aika ihana ajatus, että meille kaikille on vielä luvassa monia monia tuollaisia päiviä, kun jo sitä eläessään tietää muistavansa sen ikuisesti. 

Kommentit (7)
  1. Vitsit miten kaunista. Ja miten paljon tykkäänkään lukea näitä sun kirjoituksia. Välillä (kuten nyt) ihan vatsassa muljahtelee kun voin niin samaistua siihen miten fiilistelet asioita. Mä niin tiedän tuonkin tunteen!<3

  2. Susanna / Take a Breath
    25.1.2016, 20:35

    Taivaallisen kauniita kuvia <3 

    http://takeabreathblog.blogspot.fi/

    1. Oli kyllä ihan mykistävä maisema <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *