Ensimmäisen vuoden kriisi

Blogini täyttää kohta vuoden! Katselin ensimmäisiä kirjoituksiani ja totesin, että tämä on muuttunut matkan aikana melko paljon. Olen tuskaillut aiheessa pysymisen kanssa jonkin aikaa ja yrittänyt määritellä blogiani. Onko tämä urheilublogi, ruokablogi vai hyvinvointiblogi? Vai sittenkään mitään näistä? Voinko kirjoittaa joistain asioista, vai rönsyileekö aihepiirit liikaa?

 

En osannut kuitenkaan rajata aihepiiriä miksikään ja ajattelin, onko se edes tarpeellista? 

 

Yritämme mielestäni muutenkin liikaa määritellä ihmisiä ja asioita. Kirjoitin joskus stereotypioista ja Erika kommentoi näin: ”Itse oon pienikokoinen blondi, joka meikkaa paljon, pukeutuu naisellisesti jne, joten ihmiset ei meinaa millään uskoa mua kun kerron harrastavani moottoripyöräilyä… Ja luonnollisesti varsinkin miesten on vaikea hyväksyä sitä, että moottoripyöristä keskustellessa myöskin tiedän aiheesta usein enemmän kuin he  Yllättyneitä reaktioita oon saanut osakseni myös silloin, kun kerron opiskelevani yliopistossa elektroniikkaa ja sähkötekniikkaa, koska näytän kuulemma enemmän parturikampaajalta tai kosmetologilta tms, ja tämmöinen blondityttöhän ei voi olla tarpeeksi fiksu teknilliseen yliopistoon kun ei ole niitä silmälasejakaan 8)” . 

 

Tämä on klassinen esimerkki ihmisten ennakko-oletuksista. Itsekin sorrun niihin vielä välillä. Pahintahan se on silloin, kun lokeroi itse itsensä mielessään johonkin kapeaan lokeroon. Ajattelee että koska on tietynlainen, ei voi tehdä joitain juttuja. Siispä ajattelinkin olla lokeroimatta ja määrittelemättä tätäkään sen kummemmin. Blogi elää kirjoittajansa mukana. Välillä treenataan, välillä kokkaillaan ja joskus taas pohditaan syntyjä syviä. Postaustoiveita sekä parannusehdotuksia saa aina ehdottaa ja toteutan toiveita oikein mielelläni!

Kommentit (28)
  1. Kuten tässä on jo monet muutkin sanoneet: jatka vain samaan malliin, oot juuri ihana tällaisena ja kaikki postaukset ovat todella inspiroivia. Välillä tulee ihan kumma olo, kun ehkä alitajuisesti on jokin asia vaivannut mieltä ja sitten kirjoitat jotain siihen liittyvää pohdintaa ja ymmärrän, että hei, täähän on mulle todella ajankohtainen asia. Tästä blogista tulee vähän samanlainen fiilis kuin muinon katsoessani ekaa kertaa Amelié -leffaa: olin hyvällä tuulella varmaan viikon! Että KIITOS <3

    1. IHANA KOMMENTTI! Amelie on yksi mun lempileffoista, joten toi oli tosi ihanasti sanottu <3 sata sydäntä! Jaksan itse tän voimalla ainakin sen viikon 😉

  2. Marjaana Alanko
    11.9.2013, 23:17

    heheh, tiedän tunteen, Ite alotin oman blogin juuri ja luulin kirjoittelevani vain Berliinin arjesta, mutta yhtäkkiä onkin pää täynnä ideoita muoti- ja kauneuspostauksista, urheilusta jnejne….mutta mitäpä sitä turhaa itteensä rajottaan ;D. Mä ainakin tykkään siitä, ettei sun blogi rajoitu vain yhen ja ainoan aihepiirin ympärille. Tosi hyvä positiivinen blogi sulla :).

    http://oneyearwithmarjaana.blogspot.de/

    1. Tosi kiva kuulla! Mulla tuli just maailmanlopun nälkä kun menin katselemaan sun blogia ja sieltä pamahti se brunssikuva! 😀 ja tosiaan, ei kannata rajata itseään liikaa! Kun kirjoittaa fiiliksen mukaan, välittyy se oma persoona eri tavalla myös lukijoille!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *