Hävettävä uupumus

Minun on ollut jotenkin aina vaikea ymmärtää sitä, että mukavatkin asiat voivat kuluttaa loppuun. Olen toukokuun alusta saakka, jolloin palasimme reissusta, ollut jatkuvasti kiireessä. Ihmiselle, joka rakastaa omaa aikaa, väljyyttä kalenterissa ja pitkiä yöunia, on tämä ollut hyvinkin haasteellista. Kuitenkin haastellisinta on ollut se, että tässä pitää nyt karsia kivoista jutuista.

Elämäni on rakentunut tällä hetkellä niin uskomattoman upealla tavalla, että kiehtovia uusia ihmisiä ja niitä ikuisesti rakkaita tyyppejä on elämässä niin paljon, etten ehdi nähdä heitä kaikkia. On niin mahtavan kuuloisia tapahtumia, etten ehdi kaikkiin osallistua. On niin paljon töitä, että joudun sanomaan mielenkiintoisille jutuille ei, sillä aika ei riitä kaikkeen.

Saattaapa tämä kuulostaa nyt kiittämättömältä, mutta se ei ole tarkoitukseni. Olen ihan käsittämättömän kiitollinen tästä kaikesta, mutta nyt pitää vaan opetella tähän uuteen elämäntilanteeseen. En halua kadottaa kaikesta iloa, joten minun täytyy kieltäytyä sellaisistakin asioista mitkä kuulostaa maailman ihanimmilta. Minun täytyy siirtää treffejä rakkaan ihmisen kanssa. Minun täytyy saada aikaa itselleni. 

Havahduin tähän eilen, kun ruokailun jälkeen olin nukahtanut sohvalle. Kun heräsin siitä, ihmettelin oliko poikaystäväni siirtänyt minut sängystä sohvalle. Hän muistutti minua siitä, että olimme juuri syöneet ja olin sen jälkeen nuupahtanut siihen. En hetkeen muistanut edes ruokailleeni. Koko päivä meni ihan kummallisesti puoliteholla, ja tuntui ettei mikään kiinnostanut. 

Uupuminen oli lamauttavaa ja jopa hävettävää. Mietin kuinka kivoja asioita olin tehnyt ja kuinka stressittömältä elämäni näyttää ulkopuolisin silmin. Oliko minulla oikeutta olla näin väsynyt? Ystäväni juuri sanoi Köpiksessä, että niin juu välillä unohtuu ettette bloggaajat vain istu kaikkia päiviä kahvilla. Varmasti moni ei ymmärräkään, mitä kaikkea bloggaajan päivään kuuluu.

Ja sehän se taito varmaan tietyllä tavalla onkin. Se on vähän kuin balettitanssijana olemista. Nähdään vaivaa siihen, että jokin asia näyttäisi mahdollisimman keveältä ja sulavalta. Puhutaan ilosta, onnesta ja ihanasta arjesta, jotta lukija saisi itselleen hyvän fiiliksen myös omasta elämästään. Haluan että lukija lähtee blogistani inspiroitunein, kevein mielin, oli oma päiväni ollut millainen tahansa. 

Laskeskelin, että toissa viikkona oli 11 eri työhön liittyvää tapahtumaa, joista kukin vei tunnista viiteen tuntiin aikaa. Sen lisäksi pidin kahden postauksen päivätahtia, joka tarkoittaa että kuvia täytyi muistaa ottaa päivien aikana, vaikka olisi kiireessä menossa tapahtumasta toiseen. En voi myöskään itse kuvata itseäni, joten piti pitää huolta, että oli sovittu jonkun kanssa kuvaustreffejä aina sopiviin väleihin. Kuvien läpikäymiseen ja niiden editointiin uppoaa myös yllättävän pitkä aika ja samoin tietysti myös postausten aiheiden keksimiseen ja itse kirjoitukseen.

Näiden lisäksi päivässä tulee keskimäärin 30-40 mailia, joihin täytyy jotenkin reagoida. Haluan myös vastata kaikkien ihaniin kommentteihin ja tehdä sen ajatuksella. Tähän päälle vielä laskujen lähettämiset ja muut kirjanpidolliset asiat. Jos työpäivä on pysynyt alle 10 tunnin pituisena, on se ihme. Harvoin kuitenkaan on. Yleensä vielä sängystä käsin tsekkailen tulleita kommentteja ja se on myös ensimmäinen asia jonka aamulla avaan. 

Rakastan kuitenkin yli kaiken tätä, mitä teen ja ymmärrän olevani onnekkaassa tilanteessa. Silti täytyy myös ymmärtää hellittää tahtia silloin, kun tuntuu ettei kroppa ja pää pysy kasassa. Eilen puhuin rehellisyydestä itseään kohtaan, ja nyt täytyy myöntää että olen väsynyt. Siitäkin huolimatta kuinka helpolta ja keveältä elämä ulospäin näyttää. Vaikka työ ja menot eivät olisi henkisesti tai fyysisesti rankkoja, on mikä tahansa rankkaa kun sitä on liikaa. Ja nyt on aika laittaa oma jaksaminen etusijalle. Heti tuntuu paremmalta. 

I've been beyond tired lately and it's time to allow myself to take some time just for myself. It's hard to realize that even the fun events can get you exhausted. So, now I'm focusing on my wellbeing the next days!

Kommentit

Saranda
Tyhjä ajatus

Hienoo että tunnistat omat rajasi ennen kuin on liian myöhäistä. Ja usko tai älä mutta tällaisetkin postaukset inspiroivat! Ne saavat lukijan samaistumaan siihen ettei olekaan ainoa maailmassa joka tarvitsee omaa aikaa eikä ehdi tapaamaan kaikkia rakkaita ihmisiä tai sanomaan kyllä kaikelle mille tekisi mieli. Ja ihmisiä on niin erilaisia, jotkut jaksavat painaa 10-12-tuntisia päiviä viikosta ja vuodesta toiseen täysin tyytyväisenä ja sitten osalle kahdeksan tuntiikin voi olla liikaa. Kukaan ei voi ulkopuolelta sanoa onko joku kiittämätön omaan elämään tai sen tahtiin. Tärkeetä että tunnistaa itse milloin sitä omaa aikaa oikeesti tarvii. :)

Tsemppiä iisimpään vaihteeseen, toivottavasti uupumus häviää ja tilalle tulee rutkasti uutta energiaa johon käytät juuri niihin asioihin mihin ite koet parhaaksi <3

Elisa Lepistö

Voi ihana kuulla! Ja tosiaan, itsekin jaksan painaa vaikka kuinka hulluja päiviä niin kauan kun sen jälkeen tulee edes yksi vapaapäivä. Nyt on varmaan pakko malttaa pitää sellainen :) ja ehkä tästedes vähän useamminkin. Kiitos ihanista sanoista <3

aakk (Ei varmistettu)

Tsemppiä!! Mun mielestä kerran päivässä postaustahti olisi aivan riittävä, lukijalle se tuntuu jo paljolta ja todella aktiiviselta postaustahdilta. Vaikuttaa siltä, että olet itse asettanut tuon kahden postauksen päivätahdin tavoitteeksesi vaikkei lukijat sitä tarvitsisikaan (=vaadit itseltäsi enemmän kuin muut). Mun mielestä laadukas postaus (vaikkapa sen kerran päivässä) ja aktiivinen kommentteihin vastaaminen tekee hyvän blogin. Toisaalta jos haluat postata mahd. usein tienataksesi enemmän, niin se on ihan ymmärrettävää:)

Elisa Lepistö

Oon miettinyt tuota itsekin! Mutta samalla tuntuu, että jos postaan jotain lyhyempiä ja kevyempiä postauksia kuten reseptejä tai treenivinkkejä, tuntuu ettei siinä ole tarpeaksi. Ja ihan kuten sanoit, ei ole koskaan tullut kommenttia siitä, että blogi päivittyisi turhan harvoin, joten itse olen nämä paineet itselleni luonut :D Mutta päätin nyt, että teen sen verran kuin tuntuu hyvältä, enkä yhtään enempää. <3 Kirjoittaminen on kuitenkin blogin pitämisestä yksi lempipuuhista, joten ehkä pitää karsia jostain muusta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Täysin samaa mieltä, veit sanat suustani! Tsemppiä Elisa ja tosiaan yksi postaus päivässä riittää lukijan näkökulmasta ihan mainiosti :)

kiasophie
Sparks by K

Tää oli hyvä postaus! Itse oon bloggaillut vasta päälle kuukauden, mutta pyrin myös päivittäiseen viikkotahtiin. Se vie yllättävän paljon aikaa ja energiaa, ei sitä osannut ajatella aikoinaan, kun blogeja vain luki :) 

Elisa Lepistö

Niinhän se on! Välillä teksti syntyy tosi helposti ja toisinaan taas ei tunnu saavan yhtään järkevää lausetta aikaiseksi :D Ja sitten ne kuvat on taas ihan oma juttunsa vielä! 

Taru Mari
Stuff About

Toi on kyllä totta, että kivojakaan juttuja ei jaksa kokoajan. Itsekin tekee välillä mieli vaan jäädä sohvan nurkkaan kattomaan Netflixiä.

En tiedä ootko jo kirjoittanut aiheesta, mutta olisi tosi mielenkiintoista jos kirjoittaisit postauksen siitä miten päädyit bloggaamaan työksesi. :))

Elisa Lepistö

Se tekee välillä niin hyvää :) Ja kiitos ideasta! Voin kirjoittaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Moikka Elisa!

Seuraan sua snapchatissa ja sulla oli upeet aurinkolasit tänään. Minkä merkkiset/mistä ne on?
Kiitos jo etukäteen, jos vastaat!

Elisa Lepistö

Moi! Ne on kuule ihan H&M:stä :) Ostin just Köpiksestä mutta löytynee täältäkin varmasti!

Riigis (Ei varmistettu)

Tiedätkö, mulla on ihan samanlainen tilanne kuin sulla! Oon ihmetellyt miksi olen ihan tajuttoman väsynyt ja sitten myös vähän kärttyinen juuri silloin kun saisi olla ihan yksikseen rauhassa. Tajusin että mulla on ollut viime aikoina paljon kaikkea kivaa ja kehittävää ja rentoakin menoa. Olen "vapaalla", mutta elämä on silti aika aikataulutettua. Perjantaina oli vapaapäivä ja olisin halunnut nähdä erään kiinnostavan esityksen, mutta koska sen takia olisi pitänyt olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan niin jätin väliin ja lepäilin koko viikonlopun kotona katsellen sarjoja ja nukkuen. Kesällä on niin paljon sosiaalista menoa ja vasta pysähtyessään tajuaa miten paljon sellainen väsyttääkin vaikka se ihanaa tietysti onkin.

Elisa Lepistö

Just noin! Sitä harvoin tajuaa olevansa ihan tööt, niin kauan kun hulina ympärillä jatkuu. Itse teen aina totaalisen kuoleman heti tohon eteiseen, kun pääsen kotiin :D Hyvä kun kuuntelet itseäsi ja osaat himmailla silloin kun tuntuu siltä!

Kriselda
Kriselda

<3.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Ja sehän se taito varmaan tietyllä tavalla onkin. Se on vähän kuin balettitanssijana olemista. Nähdään vaivaa siihen, että jokin asia näyttäisi mahdollisimman keveältä ja sulavalta. Puhutaan ilosta, onnesta ja ihanasta arjesta, jotta lukija saisi itselleen hyvän fiiliksen myös omasta elämästään. Haluan että lukija lähtee blogistani inspiroitunein, kevein mielin, oli oma päiväni ollut millainen tahansa. 

Jäin kiinni tähän kohtaan. Olen ehkä outo, mutta itse en juurikaan inspiroidu niistä täydellisistä ja silotelluista ihanan elämän hehkutusblogeista, juuri siksi että jään aina miettimään että mitä siellä filttereiden takana oikeasti on. Ehkä olen vain nähnyt jo liian monta kertaa sen, kuinka ihmiset siellä kiiltokuvansa takana uupuvat ja murenevat.

Minä koen saavani lukijana eniten irti rehellisyydestä: siitä, että niitä omia, hävettäviäkin ajatuksia ja tunteita jaetaan toisten kanssa. Häpeässä kun on sellainen jännä piirre, että se pienenee kun sen jakaa. Eikä mikään tunne ole ihmiselle tärkeämpi kuin se, että ei olekaan yksin omien ajatustensa kanssa. 

Kun elämä ei ole aina helppoa, kevyttä ja ihanaa, niin miksi hitossa sen pitäisi olla sellaista blogissa? 

Kommentoi