Hävettävä uupumus

DSC_3080.jpg

Minun on ollut jotenkin aina vaikea ymmärtää sitä, että mukavatkin asiat voivat kuluttaa loppuun. Olen toukokuun alusta saakka, jolloin palasimme reissusta, ollut jatkuvasti kiireessä. Ihmiselle, joka rakastaa omaa aikaa, väljyyttä kalenterissa ja pitkiä yöunia, on tämä ollut hyvinkin haasteellista. Kuitenkin haastellisinta on ollut se, että tässä pitää nyt karsia kivoista jutuista.

Elämäni on rakentunut tällä hetkellä niin uskomattoman upealla tavalla, että kiehtovia uusia ihmisiä ja niitä ikuisesti rakkaita tyyppejä on elämässä niin paljon, etten ehdi nähdä heitä kaikkia. On niin mahtavan kuuloisia tapahtumia, etten ehdi kaikkiin osallistua. On niin paljon töitä, että joudun sanomaan mielenkiintoisille jutuille ei, sillä aika ei riitä kaikkeen.

Saattaapa tämä kuulostaa nyt kiittämättömältä, mutta se ei ole tarkoitukseni. Olen ihan käsittämättömän kiitollinen tästä kaikesta, mutta nyt pitää vaan opetella tähän uuteen elämäntilanteeseen. En halua kadottaa kaikesta iloa, joten minun täytyy kieltäytyä sellaisistakin asioista mitkä kuulostaa maailman ihanimmilta. Minun täytyy siirtää treffejä rakkaan ihmisen kanssa. Minun täytyy saada aikaa itselleni. 

Havahduin tähän eilen, kun ruokailun jälkeen olin nukahtanut sohvalle. Kun heräsin siitä, ihmettelin oliko poikaystäväni siirtänyt minut sängystä sohvalle. Hän muistutti minua siitä, että olimme juuri syöneet ja olin sen jälkeen nuupahtanut siihen. En hetkeen muistanut edes ruokailleeni. Koko päivä meni ihan kummallisesti puoliteholla, ja tuntui ettei mikään kiinnostanut. 

Uupuminen oli lamauttavaa ja jopa hävettävää. Mietin kuinka kivoja asioita olin tehnyt ja kuinka stressittömältä elämäni näyttää ulkopuolisin silmin. Oliko minulla oikeutta olla näin väsynyt? Ystäväni juuri sanoi Köpiksessä, että niin juu välillä unohtuu ettette bloggaajat vain istu kaikkia päiviä kahvilla. Varmasti moni ei ymmärräkään, mitä kaikkea bloggaajan päivään kuuluu.

Ja sehän se taito varmaan tietyllä tavalla onkin. Se on vähän kuin balettitanssijana olemista. Nähdään vaivaa siihen, että jokin asia näyttäisi mahdollisimman keveältä ja sulavalta. Puhutaan ilosta, onnesta ja ihanasta arjesta, jotta lukija saisi itselleen hyvän fiiliksen myös omasta elämästään. Haluan että lukija lähtee blogistani inspiroitunein, kevein mielin, oli oma päiväni ollut millainen tahansa. 

Laskeskelin, että toissa viikkona oli 11 eri työhön liittyvää tapahtumaa, joista kukin vei tunnista viiteen tuntiin aikaa. Sen lisäksi pidin kahden postauksen päivätahtia, joka tarkoittaa että kuvia täytyi muistaa ottaa päivien aikana, vaikka olisi kiireessä menossa tapahtumasta toiseen. En voi myöskään itse kuvata itseäni, joten piti pitää huolta, että oli sovittu jonkun kanssa kuvaustreffejä aina sopiviin väleihin. Kuvien läpikäymiseen ja niiden editointiin uppoaa myös yllättävän pitkä aika ja samoin tietysti myös postausten aiheiden keksimiseen ja itse kirjoitukseen.

Näiden lisäksi päivässä tulee keskimäärin 30-40 mailia, joihin täytyy jotenkin reagoida. Haluan myös vastata kaikkien ihaniin kommentteihin ja tehdä sen ajatuksella. Tähän päälle vielä laskujen lähettämiset ja muut kirjanpidolliset asiat. Jos työpäivä on pysynyt alle 10 tunnin pituisena, on se ihme. Harvoin kuitenkaan on. Yleensä vielä sängystä käsin tsekkailen tulleita kommentteja ja se on myös ensimmäinen asia jonka aamulla avaan. 

Rakastan kuitenkin yli kaiken tätä, mitä teen ja ymmärrän olevani onnekkaassa tilanteessa. Silti täytyy myös ymmärtää hellittää tahtia silloin, kun tuntuu ettei kroppa ja pää pysy kasassa. Eilen puhuin rehellisyydestä itseään kohtaan, ja nyt täytyy myöntää että olen väsynyt. Siitäkin huolimatta kuinka helpolta ja keveältä elämä ulospäin näyttää. Vaikka työ ja menot eivät olisi henkisesti tai fyysisesti rankkoja, on mikä tahansa rankkaa kun sitä on liikaa. Ja nyt on aika laittaa oma jaksaminen etusijalle. Heti tuntuu paremmalta. 

I’ve been beyond tired lately and it’s time to allow myself to take some time just for myself. It’s hard to realize that even the fun events can get you exhausted. So, now I’m focusing on my wellbeing the next days!

DSC_3086.jpg

Kommentit (16)
  1. Ja sehän se taito varmaan tietyllä tavalla onkin. Se on vähän kuin balettitanssijana olemista. Nähdään vaivaa siihen, että jokin asia näyttäisi mahdollisimman keveältä ja sulavalta. Puhutaan ilosta, onnesta ja ihanasta arjesta, jotta lukija saisi itselleen hyvän fiiliksen myös omasta elämästään. Haluan että lukija lähtee blogistani inspiroitunein, kevein mielin, oli oma päiväni ollut millainen tahansa. 

    Jäin kiinni tähän kohtaan. Olen ehkä outo, mutta itse en juurikaan inspiroidu niistä täydellisistä ja silotelluista ihanan elämän hehkutusblogeista, juuri siksi että jään aina miettimään että mitä siellä filttereiden takana oikeasti on. Ehkä olen vain nähnyt jo liian monta kertaa sen, kuinka ihmiset siellä kiiltokuvansa takana uupuvat ja murenevat.

    Minä koen saavani lukijana eniten irti rehellisyydestä: siitä, että niitä omia, hävettäviäkin ajatuksia ja tunteita jaetaan toisten kanssa. Häpeässä kun on sellainen jännä piirre, että se pienenee kun sen jakaa. Eikä mikään tunne ole ihmiselle tärkeämpi kuin se, että ei olekaan yksin omien ajatustensa kanssa. 

    Kun elämä ei ole aina helppoa, kevyttä ja ihanaa, niin miksi hitossa sen pitäisi olla sellaista blogissa? 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *