Helpotusta raskauspahoinvointiin

Kerroin viime postauksessa kärsineeni rankasta pahoinvoinnista raskauden ensimmäisellä kolmanneksella. Edelleen huonovointisuus vaivaa, mutta nyt toisella kolmanneksella oksentaminen on loppunut onneksi. Olen pitänyt päiväkirjaa viikottain ja niiden pariin paluu tuntui melko ahdistavalta. Jos pahoinvointia pitäisi kuvailla jotenkin, olisi se kuin paha oksennustauti, joka kestää viikkotolkulla.

Aloin voimaan huonosti viikolla 5, jolloin lähinnä hajut ja ruoat etoivat. Pystyin kuitenkin vielä selektiivisesti syömään todella hiilaripitoisia ruokia, kuten sämpylöitä ja pastaa. Tällaisena olin raskauspahoinvoinnin kuvitellut etukäteen.

Viikolla 6 aloin oksentamaan ja sitä kestikin sitten lopulta monta viikkoa. Jouduin jo silloin samalla viikolla menemään ykistyiselle lääkäriin, sillä edes vesi ei pysynyt alhaalla. Siellä tehtiin ultraus (ja suljettiin esimerkiksi monikkoraskaus pois) ja sain kaksi eri lääkettä pahoinvointiin. Sain myös lähetteen tiputukseen, sillä paino oli viikossa laskenut 4 kiloa.

Jotenkin ultraaminen ja sykkeen näkyminen antoi voimia moneksi päiväksi ja jollain ihmeen kaupalla tuli aina yksi päivä, jolloin sain nesteet pysymään alhaalla edes hetken. Sen takia en joutunut lopulta koskaan menemään tiputukseen. Suosittelenkin kaikkia, jotka kärsivät rajusta oksentelusta, menemään tarpeeksi ajoissa lääkäriin ja hankkimaan apua.

Silloin kun vointi oli pahimmillaan, lähinnä ärsytti kaikki neuvot, vaikka tietysti ihmisillä oli minun hyvinvointini mielessä. Silti ahdisti kun neuvottiin syömään vain jotain pientä ennen sängystä nousemista, sillä oksensin aina kaiken samantien. Veikkaan että ”normaalissa” raskauspahoinvoinnissa jäiset viinirypäleet ja suolakeksien syöminen ennen sängystä nousemista voivat hyvinkin riittää pitämään pahan olon poissa.

Jos joku lukijoista tällä hetkellä kärsii tuosta olosta, jaan nyt kuitenkin omat vinkkini, joista saattaa olla tai saattaa olla olematta apua.

  1. Ensimmäinen ja paras vinkki, jonka mieheni sai neuvolasta (kun soitti sinne huolestuneena sellaisena päivänä kun oksensin alle puolen tunnin välein), oli ostaa apteekista sellaista nesteytysjauhetta jota sekoitetaan veteen. Sitä tulisi ottaa aina yksi teelusikallinen kerrallaan, 5 minuutin välein. Tätä teimme päivätolkulla ja se toimi hiukan kuin ”kotitekoisena tiputuksena”. Aina jos yritin nopeuttaa prosessia ja ottaa pienen kulauksen, kaikki tuli ylös, joten tällä teelusikkakonstilla sain nesteen pysymään hiukan paremmin.
  2. Toinen, mikä auttoi jonkin verran, oli siripiri ”tabletit” jotka ovat siis rypälesokeria. Niitä pidin aina mukana jos piti mennä johonkin ja nappasin aina kun tuntui että verensokerit laskevat. Ne pystyi laittamaan vain kielen päälle ja odottaa että ne ”sulavat”. Ne veivät myös tehokkaasti pahaa makua suusta pois.
  3. Pahoihin hajuihin, joka itsellä oli ainakin yksi pahoinvoinnin suurin syy, auttoi välillä eteerisistä öljyistä piparmintun haju. Aina välillä huonon olon aallon tehdessä tuloaan otin kunnon nuuhkaisun sitä, ja välillä se jollain tavalla ”resetoi” aivot niin että pahoinvointi meni hetkeksi pois. Mikään ihmelääke tämä ei kuitenkaan ollut tai pysyvä ratkaisu.
  4. Pahoinvointirannekkeet ostin myös apteekista. Joillekin niistä on apua, mutta itse en oikeastaan huomannut juuri eroa. Olin kuullut, että ne eivät varsinaisesti poista huonoa oloa, mutta jos ne laittaa silloin kun voi hyvin, voi se estää huonon olon tulemisen. Tavallaan aika pieni hinta, jos ne sattuisivat toimimaan.
  5. Lääkkeistä minulle määrättiin Primperania huonoon oloon ja toista lääkettä vatsahappoihin. Vatsahappolääkkeen otin joka ilta ja sen avulla sain nukuttua aina melko hyvin koko yön. Sen jälkeen en myöskään joutunut oksentamaan vatsahappoja, joka oli todella kiva. Primperania ei suositella jatkuvaan käyttöön, sillä se on kolmiolääke, joten otin sitä melko harkiten. Välillä se auttoi todella hyvin ja välillä taas kohtalaisesti.
  6. Kannattaa myös syödä ihan mitä vain saa alhaalla pysymään, eikä liikaa stressata siitä, onko se nyt parasta mahdollista ravintoa. Itse söin lähinnä suklaaproteiinijuomia, vauvoille tarkoitettuja mangososeita sellasissa pusseissa, ja join mehuja tai jaffaa. Myös mustikkakeittoa ja mehujäätä tuli vedeltyä. Pahimpina päivinä alas meni vain jääpalat, mutta sekin oli parempi kuin ei mitään. Appelsiinipalat ja vesimeloni olivat myös hitti ja toimivat edelleen, varsinkin kun niitä oli pitänyt jääkaapissa.
  7. Raahaudu ulos, vaikka pelkkä rappukäytävään meno toisi kyyneleet silmiin. Raitis ilma auttoi nimittäin joka kerta, vaikka koko ajatus ahdisti aina etukäteen. Varsinkin kun asuu Kalliossa alueella, jossa tuttuihin törmääminen oli todella suuri riski. Kun vihdoin pystyin ensimmäisiä kertoja syömään, onnistui se parhaiten ulkona. Vaikka ulkona oli tällöin vielä todella kylmä, laitoimme untuvatakit päälle, otimme viltin mukaan ja menimme päivittäin hetkeksi lähipuistoon niin, että makasin siinä viltillä niin kauan kuin pystyi.
  8. Luin myös monesta paikasta, että B6- vitamiini auttaisi pahoinvointiin, mutta en osaa sanoa miksi en sitä koskaan kokeillut. Eräs ystäväni kuitenkin kertoi, että siitä oli ollut hänelle todella suuri apu. Joten ehdottomasti ainakin kokeilemisen arvoinen.
  9. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, lepää ja nuku aina kun pystyt. Nyt ei tarvitse olla superihminen, sisälläsi rakentuu toinen ihminen! Univaje pahentaa oloa, joten aina kun nukuttaa, kannattaa nukkua. Pelkäsin itse aluksi että monen tunnin päiväunet vaikuttaisivat yöuniin, mutta eipä ne vaikuttaneet.Annoin myös miehen passata minua kaikin mahdollisin tavoin. Mies voi kokea itsensä todella avuttomaksi alussa, jos huono olo on niin voimakasta. Itse itkeskelin joka päivä sitä, miten hyvää huolta hän piti minusta. Kampasi hiukseni kun olin tullut suihkusta, tyhjensi oksennusämpärin lukemattomia kertoja päivässä ja kävi kaupassa vaikka monta kertaa päivässä jos sain päähäni jonkun asian, mikä saattaisi mennä alas.

Ja kaikkein tärkeintä, ÄLÄ kuuntele niitä ”toihan voi kestää koko raskauden” ”kyllä se varmaan viikolla 22 helpottaa” ja muita ”ennusteita”. Itseäni ainakin ne ahdisti ihan tolkuttoman paljon, sillä jokainen sekuntti tuntui välillä kidutukselta ja ajatus siitä että oloa kestäisi vielä viikonkin, tuntui ihan järjettömän lohduttomalta. Kuitenkin se ihan varmasti helpottaa jossain vaiheessa. Ennemmin tai myöhemmin. Itse elelin viikko kerrallaan ja kyllä niitä hyviäkin päiviä alkoi tulla aika nopeasti. Niiden avulla taas jaksoi muutaman huonon.

Ihan hirmu paljon tsemppiä kaikille, jotka kärsivät rajusta pahoinvoinnista. Toivottavasti edes jostain vinkeistä on jollekin apua. Täältä saa ainakin vertaistukea!

Kommentit (9)
  1. Huh itku kurkussa luin tämän, sillä kuvailit ihan täydellisesti mun alkuraskauden! Meillä meni kaikki ihan täsmälleen samalla tavalla. Söin samaa lääkettä ilman mainittavaa tehoa, söin vauvojen hedelmäsoseita ja kylmiä hedelmiä sen minkä pystyin, oksensin joka kerta kun nousin sängystä ylös ja muulloinkin, paino tippui 12 kg ja kuuntelin hyvällä tarkoitettuja mutta ärsyttäviä neuvoja ja ennustuksia pahoinvoinnin kestosta. Nyt viikko 20 ja vaikka edelleen tuntuu että voimat loppuu äkkiä kesken eikä olo tai paino ole vielä ihan normalisoitunut niin silti pystyy taas nauttimaan odotuksesta. 🙂 <3 onnea teille odotukseen! <3

  2. Kuulostaa tutulta. Itsekin kärsin vastaavasta pahoinvoinnista. Hyperemeesidiagnoosia en koskaan saanut, mutta koen silti tuon olleen muuta kuin normaalia raskauspahoinvointia. Luultavasti en kuivunut, koska vedin kuukausitolkulla maksimiannoksen Primperania, kun en olosuhteiden vuoksi voinut jäädä pois töistä. Muakin ärsytti kaikki vinkit – siinä olossa oli googletettu jo kaikki mahdolliset konstit ja todettu ne toimimattomiksi. Oikeestaan ainoot mitkä autto oli noi samat nesteytysjupmajauheet, proteiinijuomat (sain yhden vinkin, että proteiini voi auttaa pahoinvointiin ja se olikin ainoa hyvä vinkki! 😅) ja se ajatus, että riittää kun selviää hetken kerrallaan.Yks konsti oli myös se, et laitto hammastahnaa kielen kärjelle oksentamisen jälkeen, helpotti pahaa makua suussa 😄

    Elämäntilanne tuolloin nyt oli vähän vaikea muutenkin, mutta koen ton pahoinvoinnin olleen yksi syy, joka laukaisi myös masennuksen ja ahdistuksen. Onneks sain psykologin apua neuvolan kautta. Niin traumaattinen kokemus koko viime syksy ja talvi oloineen kuitenkin oli, että huomaan jo nyt jännittäväni nostaako tuleva pimenevä syksy muistot pintaan 🙈 Pitkään pahimman vaiheen loputtuakin meni nimittäin niin, että saatoin oksentaa pelkästään hajusta, paikasta tai ajatuksesta, jonka yhdistin pahoinvointitilanteisiin.

    En tosiaan ollut varautunut siihen, että raskauspahoinvointi voi olla näin traumatisoivaa.

    1. Kuulostaa todella rajulta! Tosi ikävää että raskaus oli noin rankka. Ja en ihmettele yhtään, että tuosta tulee ahdistuneisuutta tai masennusta. Se toimintakyvyttömyys ja jatkuva pahoinvointi on henkisesti todella rankkaa. Toivottavasti seuraava syksy menee paremmin <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *