Helsingin autiot kadut

Olin eilen ystävieni luona illallisella, joka venyi 23 asti. Koska olen haastanut itseni kävelemään 10 000 askelta päivässä, päätin kuitenkin vielä kävellä Töölöstä kotiin. Laitoin melkein tunnin mittasen Auta Antti -podast jakson pyörimään korville ja lähdin talsimaan. Helsingin kadut olivat aivan hiljaiset. Ei ollut lainkaan kylmä ja tuntuu että tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna kun tosiaan ei viima koetellut korvia tai kasvoja.

Siitä innostuneena päätin vielä kiertää Töölönlahden ja tehdä hiukan pidemmän lenkin, jotta saisin päivän askeleet täyteen. Siinä on jotain ihan hurjan maagista kun kävelee niin lähellä keskustaa ilman yhtään vastaantulijaa. Sen takia olen aina rakastanut kesäöisin baarista kotiin kävelyä. Harvassa kaupungissa saa olla niin yksikseen kuin täällä.

Vasta Kallion suonionkadulla Mustan Kissan edessä näin ensimmäisen ihmisen kävelyreittini aikana, ja kotikadullani toisen. Muuten sain tallustella ihan rauhassa. Välillä tuntui jopa siltä, että elän jossain Truman Show todellisuudessa, ja kaikilla näyttelijöillä on vain ehtineet vuorot loppua.

Tämä 10 000 askeleen päivätavoite on ehdottomasti ollut parasta tässä keväässä. Tulee lähdettyä silloinkin kävellen, kun ei niin huvittaisi ja ikinä se ei ole vielä jälkikäteen kaduttanut. Ajatus pääsee virtaamaan vähän vapaammin kävellessä ja samalla saa hyvin raitista ilmaa.Pohdin, jospa lopettaisin Whim-tilaukseni sillä julkisia ei ole tullut käytettyä juuri lainkaan nyt.

Haastan myös teidät mukaan! Latasin itse Accupedo- sovelluksen askelten mittaamiseen, mutta niitä on varmaan monia muitakin.