Huulitäyte, must have

DSC_9340.jpg

Näin facebook-feedissäni otsikon, joka kertoi pumpattujen huulien olevan nyt nuorten naisten keskuudessa ”must have”. Instagramin suosion myötä tyttöjä riittää kauneusklinikoilla refekuvien kanssa turbohuulien toivossa. En puutu nyt kenenkään kauneuskäsitykseen, sillä muhkeissa huulissa ei ole mitään huonompaa kuin muissakaan huulissa. Enkä kauneusoperaatioihin, sillä jokaisella on oikeus tehdä vartalolleen mitä haluaa. Se, mikä huolestuttaa, on trendi-ilmiöt jotka liittyvät tällaisiin operaatioihin. 

Aina silloin tällöin näkee otsikoita ”pienet rinnat ovat nyt muotia” tai ”nyt pitää olla kurveja”. Nämä usein syntyvät esikuvien myötä. Kate Moss ja muut aikakautensa mallit ovat varmasti olleet suuressa roolissa laihuuden ihannointitrendissä, Kim Kardashian taas kurvien fanituksessa ja esimerkiksi Kylie Jenner huultentäyttöbuumissa.

Idoleissa ei ole mitään vikaa ja parhaimmillaan ne inspiroivat ja saavat pyrkimään jotain tavoitteita kohti. Itsellänikin on myös täysin turhamaisia idoleita esimerkiksi tyylin saralla. Mikä sen hienompaa, kun löytää sellainen esikuva, joka auttaa pääsemään omista epävarmuuksista eroon. On kuitenkin huolestuttavaa, kun fanitus menee siihen pisteeseen, että halutaan näyttää joltain muulta. 

Mietin myös, mikä tässä minua niin kauhistuttaa? Onko huulientäyttö verrattavissa silikonirintoihin? Tai mille akselille ripsien- tai hiustenpidennykset sijoittuvat? Tai tuleeko ylipäätään minkäänlaista rajojen vetoa tehdä? Meikki, hiustenvärjäys tai pitkälle vietynä jopa hiusten harjaus on oman itsensä parantelua tietyllä tavalla. Millä tavalla huulten täyttö eroaa näistä? Onhan meillä meikkitrendejäkin, miksei voisi olla huultentäyttötrendiä? 

Koska en oikein tiedä, mitä mieltä tästä pitäisi olla tai pitäisikö ylipäätään olla mitään mielipidettä asiasta, kysynkin teiltä mitä mieltä olette tällaisista muoti-ilmiöistä?

DSC_9336.jpg

Kommentit (17)
  1. Taidan olla tämän asian suhteen melko vanhanaikainen, mutta itselleni kaikki mitä et pese tai poista ennen nukkumaanmenoa on feikkiä. Olen toki kokeillut värjätä hiuksia ja kerran on ollut jopa ripsienpidennykset, mutta ne eivät tuntuneet omalta jutulta.

    Toisaalta sitten taas joku voi nimenomaan kokea, että on oma itsensä juuri silloin kun hiuksissa on lisäkkeet ja huulissä täytettä. Vaikea aihe.

    Joku mainitse kommenteissa tatuoinnit, joita itseltänikin löytyy muutama… Niitä en ole jostain syystä koskaan ajatellut ”feikkinä” tai edes kaunistautumisena. Toki ne miellyttävät omaa silmää, ovat pysyviä, tehdään neulalla ja ehkä joku voi nykyään kokea jopa paineita, jos itseltään ei tatuointia löydy. Omilla tatuoinneillani on kuitenkin merkitys. Vaikea kuvitella, että joku ottaisi mumminsa muistoksi silikonirinnat.

  2. Mulle oleellisin huolenaihe näissä on, ettei enää riitä se että sinulla on jotain, koristelet itseäsi jollain tavalla tai korostat jotain osa-aluetta itsestäsi. Ennen leikittiin sillä samalla, pysyvällä ja riittävällä itsellä: kokeiltiin miltä näyttää erilainen ripsiväri tai uusi farkkumalli. Must havet oli jotain pinnallista ja typerää, mutta suht viatonta ja kivaa.

    Nyt viesti tuntuu olevan, että sinä itse, haavoittuvimmillasi ja paljaana et ole in fashion tai riittävä jos et ole tietynlainen. Enää ei pelkästään etsitä vartalotyypillesi (joista kaikki olivat ihan OK, iänikuista laihat vs. lihavat -sorsimista lukuun ottamatta) sopivia vaatteita, vaan itse pitää muuttua siihen muottiin sopivaksi huolimatta siitä onko se realistista tai mahdollista (ei, kauneuskirurgian ei mun mielestä kuuluisi olla automaattinen olemassaoleva vaihtoehto). Lähinnä nuorempien puolesta surettaa ja vituttaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *