Ihmiset, joita ärsyttää kaikki

DSC_1391 copy.jpg

En ole small talkin fani lainkaan ja on kestänyt kauan totutella siihen, että sitä vain täytyy harrastaa tietyissä tilanteissa. Jenkeissä ollessa siihen ehti kuitenkin tottumaan hyvin ja se alkoi tulla jo hyvin luonnostaan. Kuitenkin Suomeen palatessa olen alkanut miettiä, kuinka täällä small talk-kulttuuri on usein paljon negatiivismpaa. Siinä missä Jenkeissä kaikki on ”AMAZING ja wonderful”, täällä kaikki on usein yllättävän huonosti, vaikka oikeasti ei olisikaan.

Tiedättekö kun on ihmisiä, joita tuntuu ärsyttävän kaikki? Joka toinen puheenvuoro alkaa jollain, mikä taas v*tuttaa. Ihmiset, joita ei tunne, ja joiden ei tarvitsisi millään tapaa vaikuttaa heidä arkeensa, tapahtumat jotka eivät kosketa heitä, muiden onnistumiset, jotka eivät ole heiltä millään tapaa pois tai toisten väärin eletty elämä? Tällaisia tyyppejä on tosi paljon ja olen miettinyt, mistä kaikki tuo pahoinvointi johtuu? Keskustelu junnaa ärsyttävien asioiden ympärillä ja asioissa jotka ovat melko kaukana heidän omasta elämästään. 

Onko kyse siitä, ettei oma elämä ole tarpeeksi tapahtumarikasta, vaan pitää sen sijaan puida muiden asioita? Ei uskalleta itse ottaa riskejä tai tehdä mitään, joten arvostellaan niitä jotka uskaltavat? Tai onko kyseessä oma riittämättömyyden tunne, jota peilaillaan muiden onneen ja saavutuksiin ja yritetään painaa niitä alas toivoen sen samalla nostavan itseään vähän ylemmäs? Vai onko kyseessä tottumiskysymys? On helpompi valittaa kaikesta, kun on yksinkertaisesti vain tottunut tekemään niin?

Varmasti useasti kyseessä on monen asian summa. Silti jaksan ihmetellä, kuinka tyhjänpäiväisistä asioista ihmiset tuntuvat ärsyyntyvän. Turhista julkkiksista, naapurin uudesta autosta, puolitutun ylennyksestä, televisio-ohjelmista tai sukulaisen elämäntapamuutoksesta. Tuntuu jo ajatuksen tasolla todella kurjalta elämältä sellainen, jossa täytyy pahoittaa mielensä niin useasti, asioista jotka eivät oikeastaan millään tapaa liity itseensä. Mitä vähemmän näihin asioihin kiinnittäisi huomiota ja antaisi omaa aikaansa, sen vähemmän niitä huomaisi omassa arjessaan.

Itse ainakin mielummin kuulun heihin, jotka puhuvat mieluimmin ajatuksista, asioista, tunteista ja oivalluksista, kuin siitä mitä muut ihmiset tekevät. Haluan itse tehdä, nähdä, kokea ja keskustella oikeista asioista. Haluan keskustellessani tietää miltä erilaiset asiat tuntuvat, mitä ajatuksia jostain herää? Haluan puhua vaikeistakin asioista, kuolemasta, peloista, unelmista, henkisyydestä, epävarmuudesta, virheistä, oppimisista, maailmankaikkeudesta ja älykkyydestä. Meissä kaikissa on niin paljon syvyyttä ja kaikki mielenkiintoisimmat asiat löytyvät pinnan alta.

Miksi siis tuhlaisimme aikaamme keskittämällä kaiken energiamme asioihin jotka muissa ihmisissä ärsyttää? Miksi emme keskity etsimään sitä hyvyyttä, kauneutta ja upeutta mitä ympärillä on ihan yhtä paljon? Seuraavan kerran, kun meinaan kysyä ”mitä kuuluu?” taidankin kysyä jotain yllättävämpää, kuten ”mistä olet haaveillut lähiaikoina?”. 

DSC_1370 copy.jpg

DSC_1337 copy.jpg

 

Kommentit (27)
  1. No älä! Palasin just itse myös Suomeen kuuden vuoden tauon jälkeen ja ensimmäinen asia, jonka huomasin, on se, että täällä se ”small talk” on valittamista. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin siihen, että se on varsinkin vanhemmalla ikäpolvella kulttuurikysymys. Heille on luontevaa aloittaa keskustelu jonkun kanssa valittamalla, kuinka on niin kuuma tai olipa taas töissä ärsyttäviä asiakkaita jne. Eli se on heille vain sitä tavallista jutustelua. Valittaminen myös tarttuu todella helposti ja sen ohella negatiivinen ajattelutapa, mutta itselläni on sellainen prosessi käynnissä, jossa opin sivuuttamaan nämä negatiiviset kommentit ja vaihtamaan puheenaiheet positiivisempaan päin. Niin se positiivisuuskin sitten tarttuu 😉

  2. Valittaminen on niin tyhmää! Itse valitan lähinnä asioista joille ei välttämättä mahda oikein mitään – huono politiikko, jossain kestää ja kestää itsestä riippumattomista syistä, naapuri kolisuttelee öisin, ajattelemattomat ja tympeät ihmiset jne. Säästä en niin valita, kyllä ne enemmän liittyy ihmisten käytöstapoihin yms. Valitan ja puran jollekulle joka ei myöskään mahda mitään, mutta ettei se patoudu täysin sisälle hiljaisena raivona. Se on varmaan se syy miksi valitetaan. Joskus onneksi voi löytyä ratkaisukin kun tarpeeksi kauan murehtii ja joku voi konsultoida, ja jotain hyvääkin voi seurata sen tuloksena. Mutta onhan se käsittämätöntä valittaa ihan kaikesta. Säästä voi Suomessa selvitä hengissä, mutta ihmiset voivat tappaa vähintään välillisesti. Tosin ei siihen kolinaankaan vielä kuole, heh, että jotain positiivista omassakin elämässä. Ois vaan niin siistiä löytää ratkaisu siihen, koska musta olisi kamalinta lähestyä valittamismielessä naapuria suoraan. Ei, ei auta kuin valittaa itsekseen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *