Ihmissuhteista

Tässä ikävuosien karttuessa olen huomannut, kuinka paljon enemmän ihmissuhteiden hoito vaatii energiaa kuin ennen. Lukioaikoina oli se ydinporukka, joka aina kokoontui viikonloppuna, eikä siitä tarvinnut edes oikeastaan erikseen sopia- se oli itsestäänselvyys. Nykyään kaikilla on niin erilaiset elämänrytmit, että yhteistä aikaa on todella vaikea löytää. 

 

Tänään saan pitkästä aikaa vanhan tyttöporukan kokonaisuudessaan viettämään iltaa luokseni. Se vaati hurjan paljon suunnittelua ja fiksailua, mutta vihdoin saimme aikataulut sopimaan. Olen niin innoissani tästä, että sitä on vaikea selittää. 

 

Myös ystävyyssuhteet vaativat panostusta ja hoitamista, samalla tavalla kuin parisuhdekin. Tässä aikuisuuden kynnyksellä usein vanhat ystävät jäävät vähemmälle huomiolle, kun painetaan uraputkessa eteenpäin tai hautaudutaan kotiin uuden tyttö- tai poikaystävän kainaloon. Tai sitten ei yksinkertaisesti jakseta nähdä sitä suunnittelun vaivaa, eikä yhteistä aikaa tunnu löytyvän.

 

Päätimme juuri tyttöjen kanssa, että alamme sopimaan tapaamisemme aina vähintään kuukauden etukäteen. Kuulostaa hullulta, mutta se on ainoa tapa varmistua siitä että näitä iltoja on. 

 

Älkää siis pitäkö ystäviänne itsestäänselvyytenä ja hyväksykää se, että aikuisena yhteydenpito ja ystävyyssuhteet vaativat hiukan enemmän viitsimistä. Kuitenkaan mikään ei ole niin ihanaa kun viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat jakaneet kanssasi niin paljon unohtumattomia hetkiä. 

 

 

Nyt taidan lähteä ostamaan kukkia tähän hämyiseen luolaani ja virittelemään illan playlistiä. Viettäkää tekin ihana viikonloppu ja soittakaa vaikka vanhalle ystävälle, josta ei ole kuulunut hetkeen! <3 

 

”Rare as is true love, true friendship is rarer.” -Jean de La Fontaine