INSTAGRAM-MALLIN SOMEPAKO

Minun oli tarkoituksena julkaista tänään kuvankäsittelystä postaus valokuvaussarjan viimeisenä osana. Mietin kuitenkin, pitäisikö jollain tapaa osallistua keskusteluun tästä Instagram-mallin somepaosta. En nähnyt Essena O’Neillin videota aiheesta, mutta luin siitä tehdyn artikkelin. Jos joltain on mennyt juttu ohi, voit lukea siitä esimerkiksi täältä. Jollain tapaa tuntuu vaikealta ottaa kantaa tähän, sillä en ole oikeastaan elänyt nuoruuttani sosiaalisen median aikakaudella. 

Muistan kuitenkin hyvin teini-iässä vallinneen epävarmuuden ja sen, kun ei vielä oikein tiennyt kuka on. Kaipasi toisilta ihmisiltä hyväksyntää ja peilasi itseään muihin joka käänteessä. Voin vain kuvitella, millaista tämä on tänä päivänä, kun teinit mittailevat omaa suosiotaan tykkäys- tai seuraajamäärien perusteella. 

En itse näe siinä suurta ongelmaa, jos joku asettelee aamiaisensa kauniiseen muodostelmaan ja siirtää leikkokukat aamiaspöydälle kuvanottohetkeksi. Kuvaaminen on keino toteuttaa luovuutta ja sommittelu ja kauniiden kuvakulmien haku kuuluu prosessiin. Yleensä nämä ihmiset nimenomaan nauttivat tästä ja käyttävät esimerkiksi Instagramia visuaalisen puolensa toteuttamiseen. 

Mielestäni ongelmat alkavat silloin, kun aletaan määrittelemään itseään ihmisenä ulkonäön perusteella. Omat kipuiluni teini-iässä johtuivat suurelta osin ihan muista asioista kuin ulkonäöstä. Minua jopa ärsytti suunnattomasti se, että saatoin saada jonkun työn, sillä olin ”oikean näköinen” siihen. Kaipasin arvostusta ihan muilla mittareilla. Olen monesti miettinyt jälkikäteen, että on melko ironista että nykyinen työni on niin ulkonäkökeskeinen, vaikka se oikeastaan oli viimeinen asia, mitä halusin nuorempana. 

Ulkonäkö on kuitenkin sellainen asia, mille ei itse kamalasti voi tehdä mitään. Jos joku kehuu sinua kauniiksi, voi toki kiittää ja olla siitä iloinenkin, mutta ei siitä kovin ylpeä tarvitse olla. Mitä sen eteen on itse tehnyt? Mielummin kiitokset kuuluisivat vaikkapa vanhemmille, joilta geenit ovat peräisin. Sama homma, jos joku kehuu kuvaa jossa itse esiinnyn. Kiitokset kuuluvat täysin kuvaajalle. Eikö olisi paljon mukavampaa saada kehuja jostain taidosta, minkä on kovalla työllä oppinut tai asenteesta jonka eteen on rehkinyt? 

Edelleen maailma rullaa niin, että ulkonäöllä on ärsyttävän suuri merkitys lähes kaikessa mitä tekee. Voi silti itse valita, kuinka paljon keskittää energiansa siihen, että näyttää oikeanlaiselta ja kuinka paljon esimerkiksi uusiin asioihin paneutumiseen ja itseänsä sivistämiseen. Voi myös miettiä, mikä toimii motivaattorina omien kuvien julkaisemisessa sosiaalisessa mediassa. 

Moni asia lipuu ohi jos käyttää aikansa vain peiliin tuijotellen. Oli se sitten sitä oman heijastuksensa ihailua tai häpeämistä. Ulkonäkö on kuitenkin vain pintaa ja menettää ennen pitkää merkityksensä. En pidä myöskään ajatuksesta, että pitäisi luopua unelmistaan sen takia, että näyttää erilaiselta. Kun hyväksyy itsensä puutteineen, ei kaipaa samalla tavalla validointia muilta ihmisiltä. 

Rakastan yli kaiken Iris Apfelia, joka on 94-vuotias muoti-ikoni New Yorkista. Katsoin taannoin hänestä kertovan dokumentin Netflixistä ja ihastuin hänen kertomaan tarinaan siitä, kun tavaratalon omistaja pysäytti hänet hänen ollessaan vielä nuori, kertoakseen tämän: ”Young lady, I’ve been watching you. You’re not pretty, and you’ll never be pretty. But, it doesn’t matter. You have something much better. You have style.

Sen lisäksi, että Iris ei tuntunut olevan yhtään loukkaantunut tästä kommentista, hän on osannut kääntää erikoisen ulkomuotonsa edukseen ja on nykyään yksi legendaarisimmista tyyli-ikoneista. Siinä nähdään taas, ettei sillä ulkokuorella loppujen lopuksi ole kovin paljon väliä. Se millä on merkitystä, löytyy korvien välistä. Niitä hommia onkin vaikeampi like-määrillä mitata.

Mitäs ajatuksia teillä herää aiheen ympäriltä?

Photos: Tomi Taskula

 

Kommentit (10)
  1. Pakko kommentoida tähän että ihan mielettömän hienoja nuo kuvat!!

    1. Kiitos! Vähän erilaisia tällä kertaa, kun on poikaystävän käsialaa! Mut mäkin tykkään 🙂

  2. Mua turhauttaa ihan jäätävän paljon kun kaverit itkee ulkonäköasioista ja miten ”tollaki on muka noin paljon seuraajia kun se on ton näkönen” yms. ja vaikka kuinka koitan kertoa että ulkonäkö on haihtuvaa ja parempi ois kehittää itseään ihmisenä eikä ulkonäköä niin kukaan ei kuuntele. Tai jos kuunteleekin niin ei silti suostu tekemään asialle mitään. Vähävaraisina ostetaan kalliita merkkimeikkejä/vaatteita siinä toivossa että oltais viehättävämmän näkösiä muiden silmissä blaaaaaaaaaaaaaaaaah. Täysin uskomatonta että tänä päivänä meillä on käytössä internet josta löytyy kaikkea mahdollista tietoa, opiskeltavaa, inspiraationlähteitä ja silti niin moni ihminen käyttää vaan sitä osaa jossa vertaillaan omaa paremmuuttaan toisiin, kun todellisuudessa asiat on ihan erinlain. Ostin taannoin uuden puhelimen josta löysin vakiona sellasen ”kaunista” filtterin jossa pystyi mm. suurentamaan silmiä, kaventamaan kasvoja, valkaisemaan hampaita jne. Ajattelin aluksi että ihan hauska juttu mutta sitten kaverille kerrottuani hän ryntäsi samantien ostamaan tämän puhelimen, missä on sisäänrakennettu photoshop, että voi ottaa hyviä kuvia instagramiin. En ole pitkään aikaan pitänyt yhteyttä näihin kavereihin kun keskustelu on aina vain ja ainoastaan ulkonäöstä ja suosiosta. Välissä tuntuu että tuunko ikinä löytämään tältä pallolta seuraa jolla on maalaisjärkeä päässä ja kiinnostuksen kohteet jossain muualla kun omassa ja toisten naamoissa.

    1. Juuuurikin näin! Komppaan kaikessa 🙂 Ja uskon, että tulet ihan varmasti löytämään vielä sielunsiskosi enemmin tai myöhemmin. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta usein ainakin vanhemmiten ulkonäköasiat alkavat menettää merkitystään ja aiheet kääntyvät vähän muihin juttuihin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *