JAHTAA UNELMIASI, ÄLÄ KATKEROIDU
Tuntuu, että kaikista kaveriporukoista vähän vanhemmalla iällä löytyy ainakin yksi ihminen, joka kerta toisensa jälkeen palaa muistelemaan sitä, kuinka hänestä olisi voinut tulla jotain muuta, kuin miksi hän on lopulta päätynyt. Mahdollinen NHL-ura, näyttelijäntyö, musiikki tai matkustelu on jäänyt jonkun ”järkevämmän” työn takia ja intohimo sammunut.
Tietysti lapsuuden haaveet tulevat muuttumaan moneen kertaan, ja harva meistä päätyy tekemään juuri sitä, mitä oli suunnitellut.
Anssi Kelan 1972 sanoitukset kuvaavat hyvin tätä:
”Meidän piti muuttaa maailmaa,
Meistä tuli muurareita
Taksikuskeja, suutareita
Yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita”
Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kyseessä ei ole mielenkiinnon kohteiden muuttuminen tai intohimon sammuminen, on tämä todella surullista. Niin moni meistä valitsee sen varman ja turvallisen polun elämässä ja jälkikäteen joutuu jossittelemaan. Jos ei ikinä selvittänyt olisiko itsestä ollut siihen, mitä vaaditaan sen isoimman unelman toteutumiseen, voi jäädä ikuisesti miettimään hukattuja mahdollisuuksia. Mitä jos olisinkin tavoitellut unelmaani? Mitä jos olisinkin pärjännyt sillä alalla mitä oikeasti halusin tehdä? Mitä jos olisinkin muuttanut maailmaa? Mitä jos…
Tällöin helposti katkeroituu ja tulee vähän vihaiseksi elämälle. Omia valintoja perustellaan tekosyillä, joilla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään kosketuspintaa todellisuuden kanssa. Katsellaan muita ihmisiä ja ollaan kateellisia, mutta ajatellaan, ettei itsellä ole mahdollisuutta enää vaihtaa suuntaa.
Ajatus on mielestäni yksi pelottavimmista, mitä tiedän. En koe pelkääväni kuolemaa niinkään. Pelkään sitä, että eläisi elämänsä jollain tavalla puoliteholla, unelmoiden asioista kuitenkaan niitä koskaan jahtaamatta. Sen takia pyrin yleensä tarttumaan heti toimeen, mikäli kiinnostun jostain. Jos kiinnostun uudesta kulttuurista, sen sijaan että miettisin että haluan joku päivä vielä matkustaa sinne, varaan saman tien lennot. Jos haluan oppia uuden taidon, teen heti jotain sen eteen. En häpeä epäonnistua, sillä silloin olen ainakin yrittänyt.
Emme oikeastaan ikinä selvitä täysin omaa potentiaaliamme, ellemme kokeile ja tee asioita. Joskus nuorempana tuskailin ajatuksen kanssa, että mitä jos en haekaan ikinä opiskelemaan ja jään johonkin itselle merkityksettömältä tuntuvaan työpaikkaan. Äitini kuitenkin sanoi, että näin ei tule koskaan käymään, sillä jos asia on minulle tärkeä, tulen sen tekemään. Silloin huokaisin helpotuksesta ja naureskelin ajatuksen yksinkertaisuudelle. Tietysti se menee noin. Jos se on tärkeää, se ei jää tekemättä.
Pelko oli varmasti takoutunut alitajuntaani seurattuani muita ihmisiä. Se ei nimittäin ole mitenkään istestäänselvää, että ihmiset tekevät niitä asioita, jotka heistä tuntuvat tärkeiltä. Unelmiin ja haaveisiin liittyy usein paljon pelkoja ja itseään katsellaan liian kriittisesti. Kuitenkin niiden tavoittelu helpottuu ja kynnys madaltuu kerta kerralta. Kun ensin saavuttaa jotain pientä ja huomaa, kuinka positiivinen vaikutus sillä on omaan elämään, uskaltaa kokeilla isompiakin asioita.
Tehdään nyt enemmän, jotta vanhempana joudutaan jossittelemaan vähemmän.
Kuvat: Kari Lepistö