Jos elämä olisi reppureissu

Puhuimme tänään lounaalla siitä, kuinka matkalla ollessaan tutustuu aina niin helposti uusiin ihmisiin. On jollain tavalla ennakkoluulottomampi muita kohtaan ja avoimempi uusille tuttavuuksille. Aloimme pohtia millaista arki olisi, jos ihmiset käyttäytyisivät kotonaankin samalla tavalla kun reppureissatessa.

Alkaisivat lounaspöydässä höpöttelemään tuntemattomien kanssa ja lyöttäytyisivat näiden ihmisten seuraan ”mihin te ajattelitte mennä seuraavaksi? Voisin tulla mukaan!”. Sopisivat illallistreffejä ihmisten kanssa, joihin on törmännyt ohimennen julkisissa kulkuneuvoissa. 

Kuvittele, että kävelisit esimerkiksi Kalliossa ja joku paikallinen kutsuisi kaljalle kanssaan, into pinkeänä ottaisit kutsun vastaan, miettimättä sen enempää onko teillä mitään yhteistä. Yhtäkkiä löytäisit itsesi hänen luotaan, koko suvun keskeltä, syömässä heidän illallispöydässään. 

Liftaisit huoletta toiseen kaupunkiin ilman valmiiksi järjestettyä majoitusta ja matkan taittaisit esimerkiksi pickupin lavalla kymmenen muun tuntemattoman ihmisen kanssa. 

Myönnän että olen itse melko suomalainen siinä mitä tulee uusiin ihmisiin tutustumisessa. Istun bussissa aina sellaiselle paikalle jossa ei ole ketään vieressä, jos se on vain mahdollista ja katselen kengänkärkiä tai katonrajaa hississä. Jotenkin reissussa kuitenkin tätä suojamuuria tulee laskettua, kun on eri ympäristössä ja muut ihmiset suhtautuvat avoimesti minuun. 

Ehkä pitäisi täälläkin ollessa vähän useammin nostaa se katse maasta ja hymyillä tuntemattomille. Moikata reippaasti sitä tyyppiä, joka aamusta toiseen nousee samaan raitiovaunuun tai rupatella hississä saman talon työntekijöille niitä näitä. 

Käyttäydyttekö te eritavalla lomalla tai ulkomailla? 

Pictures: Sara Vanninen