KAMERAN TOISELLA PUOLEN

Tänään erkanimme Sarasta ja hänän poikaystävästään, joiden kanssa olemme viime viikot matkanneet tiiviinä porukkana. On ihan outoa olla yhtäkkiä taas kahdestaan, kun jakanut lähes koko Nicaraguan ajan kaikki kokemukset pienen jengimme kanssa. Me jatkamme surffispottiin, ja nämä lähtivät kiipeämään tulivuorelle. 

Surettaa jo nyt, ettei jatkossa ole näitä kahta hölmöilemässä meidän matkassamme. On nimittäin aivan huikeat kolme viikkoa takana. On ollut myös ihana päästä kuvaamaan niin paljon, sillä olemme Saran kanssa pitäneet päivittäin pieniä kuvaustuokioita kivoihin spotteihin sattuessamme. Usein näitä kuvauspaikkoja ei ole tarvinnut juuri etsiä, kun joka puolella on niin kuvauksellista. 

Mitä enemmän olen kuvannut henkilöitä, sitä enemmän olen ihastunut taas valokuvaukseen. Nämä kuvat nappasin Sarasta hotellimme takana, kun ilta-auringon valo oli niin kaunis, että oli pakko hakea kamera huoneesta ja räpsiä paikallisten ihmetellessä vieressä. Olimme tulleet juuri rannalta, eikä kuvia ehditty suunnittelemaan sen enempää. Pienellä varjolla ja lämpimällä ilta-auringolla saa kuitenkin ihmeitä aikaan. Parin minuutin kuvaustuokiosta saa jo monta erilaista tunnelmaa ikuistettua. 

Olisi mukava tehdä taas enemmän kuvaushommia, kun palaamme takaisin Suomeen. Viihdyn niin paljon paremmin kameran toisella puolen. Mielestäni on kiva miettiä, mitkä ovat kuvattavan parhaita puolia ja miten saisin ne tuotua esiin. New Yorkissa ollessani ikuistin yhdet hääkuvat ja se oli aivan ihanaa. Ottaako ihmiset Suomessa esimerkiksi kihlauskuvia vai onko se enemmän amerikkalaisten juttu? Jotain sen tyyppistä olisi kiva päästä kuvaamaan.