KENELLE KERTOISIT?

Työskentelin monta vuotta samassa työpaikassa, ja lopetin siellä vasta 1,5 vuotta sitten, kun bloggaamisesta tuli työni. Minulla oli hurjan paljon onnea, sillä esimieheni oli mitä kannustavin tyyppi. Hän sanoi jo heti työni aloitettuani, että minun täytyy hakea opiskelemaan, enkä saisi jumahtaa sille työpaikalle. Se oli sellaista lempeää mutta päättäväistä tuuppimista koulutusta kohti. Hän tsemppasi hurjasti, kun kerroin löytäneeni koulutusohjelman joka kiinnostaa ja jopa kertaili matematiikan laskuja kanssani ennen pääsykokeita. 

Kun pääsin sisään kouluun, sain edelleen jäädä tekemään viikonloppuvuoroja ja tuntui että opinnot eivät sotkeneet ollenkaan työntekoa, sillä työpaikalla oltiin niin joustavia. Olen monta kertaa täälläkin puhunut siitä, kuinka ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat siihen, millaisia ihmisiä teistä tulee. Usein tällaisilla taustahahmoilla on todella suuri rooli elämässämme, vaikka he eivät itse sitä tajuaisi. Valmentajat, naapurit, opettajat, esimiehet tai vaikkapa ystävien sisarukset tai vanhemmat, saattavat vaikuttaa todella paljon siihen, mitä itse lähtee tavoittelemaan elämässä. 

Tällä hetkellä vietän tähän asti eletyn elämän onnellisinta aikaa, ja olen monta kertaa miettinyt, miten monen tekijän summa on, että olen tässä. Laitoinkin tänään entiselle pomolleni viestin, jossa kiitin häntä. Olen nimittäin asiaa monta kertaa miettinyt jälkikäteen, joten miksipä en kertoisi sitä myös hänelle. Hän tuntui ilahtuneen kovasti siitä, ja minulle tuli vieläkin parempi fiilis. 

Kenelle sinä haluaisit kertoa kiitoksesi? Haastan kaikki teidät kiittämään jotain henkilöä, jonka tsemppaavista sanoista, pienestä tuuppimisesta tai vaikka asiallisesta kritiikistä on ollut teille paljon hyötyä. Nuo henkilöt tuskin tietävät olevansa merkityksellisiä teidän tarinassa. Annetaan hyvän kiertää!

Mekko täältä

*sis. mainoslinkin