Kesälukemisia

 

Viimeksi kuin kirjoitin kirjoista, monet kehuivat Khaled Hosseinin tuotantoa. Seuraavalla kirjastokäynnillä lainasinkin heti Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjan. Hehkutuksistanne huolimatta se ylitti odotukseni! Kirja oli ihan loistava. Ahmin sen kahdessa päivässä. Voin lämpimästi suositella sitä kaikille. Tarina on erittäin mukaansatempaava ja se avartaa omaa maailmankuvaa. Kirjan jälkeen menee monta päivää, kun vaan ihmettelee omaa osaansa tässä maailmassa ja sitä, kuinka onnekas onkaan.

 

 

Sain ilokseni mahdollisuuden tilata Otavalta jotain heidän uutuskirjoistaan, joten valitsin tuon Hosseinin Ja vuoret kaikuvat-kirjan. Odotukseni ovat nyt todella korkealla. Kesäkuun lopulla luin myös tuon Barbara Kingsolverin Täyttymysten kesän. Se oli todella kauniisti kirjoitettu, mutta jostain syystä tarina ei niinkään puhutellut minua. Pidin kuitenkin niin paljon kirjoitustyylistä, että luin kirjan loppuun asti.

 

 

 

 

Yöpöydälläni on ollut jo pidemmän aikaa myös Marianne Faitfullista kertova kirja, jonka löysin mummini kirjahyllystä. Ajattelin saattaa sen myös loppuun nyt lomani aikana. Se on jostain syystä jäänyt aina vähän kesken, varmaan koska se on englanninkielinen ja lukeminen on hiukan hitaampaa. Lukupiirissämme luemme tässä kuussa vapaavalintaista Coelhoa ja valitsin itselleni tuon Zahirin. 

 

Zahir saa kuitenkin odottaa hetken, koska kaipasin melko rankan Hosseinin teoksen jälkeen jotain kevyempää ja aloin lukea Kjell Westön Älä käy yöhön yksin- teosta. Pidän siitä, kuinka Westön kirjoissa mennään henkilöhahmoihin todella syvälle ja siitä, kuinka kotikaupunkini on niin suuressa osassa hänen kirjoissaan. 

 

Tässä taitaa olla oman kesälomani kirjat. Mitä te luette parhaillaan?

Kommentit (35)
  1. Sain juuri päätökseen tämän Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa romaanin ja voi kyllä, kerrassaan aivan loistava teos! Niin realistisesti kuvattu, koskettava, tarina. Kehuit kirjaa niin hyväksi, etten voinut vastustaa sen lukemista. Hyvän kirjan lukeminen on ihanaa!

  2. Itsekin luin juuri Hosseinin Leijapojan ja tuon Tuhat loistavaa aurinkoa. Jotain kirjoista ehka kertoo, etta etenkin Leijapoikaa lukiessani itkin vuolaasti..eli siis tunteita nostattava teos. Sen jalkeen, kun on saanut omia lapsia, fiktiokirjallisuuskin tuntuu jotenkin erityisen koskettavalta, jos siina kasitellaan huono-osaisia lapsia 🙁 Mutta oli tuo Tuhat loistavaa aurinkoakin erittain hyva. Seuraavaksi tartun sitten siihen uusimpaan!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *