KOHTAAMISIA

Avokadoleipiä, täydellisiä cappucinoja, tarot-kortteja pöytänumeroina, banana breadia, tatuoituja tarjoilijoita, acai bowleja, matcha latteja ja loistavaa taustamuusikkia lounaspaikoissa. Muun muassa näitä tulee ikävä New Yorkista, mutta ennen kaikkea kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. New York jakaa todella helposti mielipiteet puolesta ja vastaan, ja oikeastaan ymmärrän sen aika hyvin. 

Aluksi teki mieli puolustella ihmisille, jotka eivät kaupunkiin ole ihastuneet, että miksi se on niin ihana. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että se on hyvä etteivät kaikki rakastu tähän. Jokin tässä kaupungissa on, mikä kiehtoo tietynlaisia ihmisiä. Onhan tämä kallis, meluisa, talvella jäätävän kylmä, ja ihmisiä on paljon. Toisaalta tämä on myös kaunis, inspiroiva, monipuolinen ja kiehtovia tyyppejä pullollaan. 

Jostain syystä mieleeni tulee Marilyn Monroen lausahdus: “I’m selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can’t handle me at my worst, then you sure as hell don’t deserve me at my best.”

Tänään olisi tarkoitus lähteä juhlimaan tapaninpäivää pienellä Suomi-porukalla. Iltaa ennen pitäisi kuitenkin hoidella kaikenlaisia asioita, kuten talvivaatteiden myymistä, kämpän siivoamista, pyykinpesua ja alustavaa pakkaamista. Maanantaina menemme ottamaan vielä rokotukset ja jossain vaiheessa pitäisi ostaa uudet lennot, jotta pääsemme maahan, ja lähettää yksi laukku postilla Suomeen. Toivottavasti saamme tänään mahdollisimman paljon asioita hoidettua, jotta on kiva lähteä vähän tuulettumaan illalla!