Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa
Olemme asuneet nyt viisi (vai jopa kuusi?) vuotta tismalleen samoilla huonekaluilla sisustetussa asunnossa. Ainoa hankintamme on ollut uusi matto, jonka teimme noin vuosi sitten. Koska tämän asunnon oli tarkoitus olla vain väliaikainen, emme ole halunneet tehdä uusia hankintoja. Ilmettä on piristetty maalaamalla huonekaluja ja seiniä, sekä siirtämällä järjestystä uudella tavalla. Suurin osa huonekaluista ja elektroniikasta on ostettu silloin 12 vuotta sitten kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon.
Olemme olleet yhtä mieltä siitä, että sitten kun tästä muutamme, ostamme harkiten ja laatua. Dyykatut ja lahjoituksina saadut huonekalut saavat jäädä, ja on aika ostaa sellaisia, mitkä kestävät vuosikymmeniä. Juliaihminen kirjoittikin juuri tästä aiheesta postauksen. Hänkin sanoi, että on elitististä puhetta kehoittaa ostamaan vain designia ja laatua. Tämä itseänikin on aina hiertänyt.
Meillä ei ole koskaan ollut mahdollisuutta ostaa kalliita huonekaluja. Kun sen ruokapöydän nyt kuitenkin tarvitsee, ei ole kamalasti valinnanvaraa, jos budjetti on 100 euroa. Nyt on ensimmäistä kertaa elämässä sellainen taloudellinen tilanne, että kummatkin meistä on saanut koulut kutakuinkin päätökseen ja yrityksemme tuottavat säännöllisiä tuloja. Voi siis oikeasti haaveilla niistä vähän kalliimmistakin asioista.
Toistelimme toisillemme, että tulevaa sisustusta rakennetaan sitten pikkuhiljaa. Ostetaan harvemmin ja säästetään vähän pidempään yhteen juttuun, jotta saadaan mitä halutaan. Tämä ajatus kuitenkin ontuu hiukan. Nyt nimittäin kun muutto alkaa olla lähellä, kysymys kuuluukin että mitkä on niitä asioita joita ilman voi elää säästäessään niihin rahaa?
Keittiöremonttia ei nyt viitsisi hirveän paljon odotuttaa sillä sitä tarvitaan päivittäin. Siinä ei siis penninvenytys onnistu. Myös vaatekaapit olisi hyvä saada heti, sillä jätesäkeistä vaatteiden päivittäinen penkominen ei kuulosta hyvältä. Myös jonkinlainen senkki / kirjahyllykin olisi kiva saada pian, jotta asunto olisi helppo pitää siistinä, eikä pahvilaatikot valtaisi sieltä lääniä moneksi kuukaudeksi. No, jos näistä ei voida tinkiä, onko parempi elää pidemmän aikaa ilman sohvaa, ruokapöytää vai valaistusta? Eihän noista mitään haluaisi kovin kauaa odotella.
Aina sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Mutta kyllä se kalliin ostaminenkin kuulostaa nyt aika hankalalta, kun lainan käsirahaan hupeni kaikki säästöt ja kohta realisoituu remonttikulutkin. Olen nyt ratkaissut tämän niin, että valaistus on sellainen, missä on varaa odotella. Meillä on yksi lamppu joka muutetaan ja se saa toimia väliaikaisena valonlähteenä. Myös ruokapöytä muuttaa väliaikaisesti uuteen asuntoon, jotta sen suhteen ei tarvitse kiirehtiä. Sänky on alle 10 vuotta vanha ja palvelee edelleen hyvin, joten sen suhteen ei tarvitse kiirehtiä. Luultavasti teen itse jonkinlaisen väliaikaisen kirjahyllyn laudanpätkistä, joita asuntoon jäi edellisten asukkaiden toimesta. Niillä on helppo mallailla sitä, millainen sinne sopisi parhaiten.
Jäljelle jää oikeastaan vain sohva. Minua himottaisi nahkasohva, juurikin sen kestävyyden takia. Voisin hyvin kuvitella sen pysyvän mieluisena vuosikymmeniä. Toisaalta se maksaa 1000 euroa enemmän kuin kangasverhoiltu versio, joten jälleen palataan rahakysymykseen. Olen myös harkinnut jonkinlaisen remonttilainan nostamista, mutta mitä nopeasti googlailin niitä, tuntuvat olevan melkoisen kovilla koroilla.
En ole kovin merkkiuskollinen, joten laatu ei tarkoita välttämättä kallista design-merkkiä. Usein kuitenkin se, että huonekalu on kauniisti muotoiltu ja kestävä, tarkoittaa korkeaa hintalappua.
Onko muita jotka tuskailevat saman ongelman kanssa?
Tässä taas vähän Pinterest-fiilistelyä kauniiden sistustuksien muodossa.
