Kun unelmat toteutuvat, eikä elämä olekaan täydellistä

Siitä on nyt yli puoli vuotta, kun pakkasimme tavaramme ja jätimme tutun ja turvallisen kotimme ystävän hoiviin. Tämä puolivuotinen on ollut niin uskomattoman hieno ja monin tavoin kasvattava kokemus, että sen vaikutuksia on vaikea näin lyhyellä aikavälillä edes ymmärtää. Yksi merkittävimmistä asioista, jonka olen täällä ollessa oppinut, on kuitenkin se miten omat haaveet voivat olla ihan vääränlaisia. Tarkoitan tällä sitä, että sitä kertoo itselleen olevan tietynlainen ja unelmoivansa jostain asioista ja kun ne toteutuvat, voi olla melko kivuliastakin myöntää itselleen, ettei se ollutkaan sitä mitä haluaa. 

Silti mielestäni unelmat pitää toteuttaa, mikäli se on vain mahdollista. Kun kokeilee jotain ja huomaa ettei se ollutkaan sitä mitä halusi, tietää jatkossa taas vähän paremmin mitä tavoitella. Teininä haaveilin aina siitä, että voisin asua ydinkeskustassa parhaan ystävän kanssa. Baarista olisi kävelymatka kotiin ja aina olisi valmis treffaamaan ystäviä, sillä mihinkään ei olisi iso urakka siirtyä. Kun unelma lopulta toteutui, ei mennyt kauaakaan, kun aloin kaivata merta, tyhjiä lenkkipolkuja, keskuspuistoa ja sitä että lähikauppaan voi mennä puliukon näköisenä ilman että sattuu törmäänään kymmeneen tuttuun. 

Samanlainen ahaa-elämys kävi tämän puolivuotisen aikana. Minä olin nimittäin sitä mieltä ennen tätä reissua, että olisin onnellisimmillani eläessäni sellaista kiertolaiselämää. Saisi nähdä uusia paikkoja, tutustua uusiin ihmisiin ja kokea joka päivä jotain mitä ei ennen ollut kokenut. Olin reissannut paljon jo ennen tätä matkaa, ja kaikki kokemukset viittasivat siihen, ettei seikkailunjanoni tulisi koskaan sammumaan. Jos aina reissulta kotiin palattuani aloin suunnittelemaan jo seuraavaa, eikö olisi parasta jos voisi kokoajan olla reissun päällä?

Kuitenkin jossain vaiheessa aloin huomata reissuväsymystä ja huomasin ettei jatkuva matkalaukkuelämä olekaan niin ihanaa kuin olin kuvitellut. Pari kuukautta ilman pysyvää tukikohtaa voi olla jännittävää, mutta jossain vaiheessa jatkuva pakkaaminen ja rutiinien puuttuminen alkaa ahdistaa myös minua. En olisi koskaan kuvitellut, että reisssaamiseen voisi kyllästyä. Sehän oli hienointa mitä tiedän. Nyt kuitenkin tunnen itseni hiukan paremmin ja osaan olla hurjan paljon kiitollisempi kaikesta, mikä kotona odottaa. 

Ulkomailla asuminen sen sijaan on ollut hienompaa kuin osasin kuvitellakaan. 3 kuukautta New Yorkissa omassa asunnossa jätti sydämeeni sellaisen aukon, joka ei varmasti koskaan tule täyttymään. Se oli kaikin puolin juuri niin hienoa, kuin olin kuvitellutkin. Ja nyt arki täällä Limassakin tuntuu taas rullaavan mahtavasti. Olen aina tiennyt olevani koti-ihminen, ja se korostuu vielä reissatessa. Oli koti sitten missä maassa tahansa, se on parempi vaihtoehto kuin hienoinkin hotelli. Mielelläni muuttaisin vähäksi aikaa myös johonin muuhun suurkaupunkiin, vaikkapa Eurooppaan tällä kertaa. 

Mitäpä tästä nyt opin? No sen, että unelmien eteen kannattaa heti tehdä töitä ja toteuttaa ne mahdollisimman pian. Muuten saattaa koko elämänsä haikailla jotain, mikä ei välttämättä edes olisi sitä mitä oikeasti haluaa. Joka kerta tavoitteisiin pääseminen opettaa itsestään jotain uutta. Tiedän paljon ihmisiä, jotka kertovat itselleen jotain yhtä tarinaa jossa ovat jättäneet unelmansa toteuttamatta.

On urahaaveita, joita ei olekaan lähdetty työstämään tai kouluja, joihin ei olla uskallettu hakea, tai joku henkilö, jolle ei olla uskallettu kertoa tunteista. Tällöin saattaa pitää mielikuvaa täydellisestä elämästä, joka olisi ollut mahdollinen vain jos tätä unelmaa kohti olisi lähtenyt kulkemaan. Se voi olla jopa esteenä sille, että tuntisi itsensä kokonaiseksi ja onnelliseksi tämän hetkisessä tilanteessa. 

 

We have been traveling for over six months now and I have learned so much about myself, that it is hard to even see everything clearly. One thing I know, however, is that you should definitely follow your dreams as soon as possible. I dreamed for a long time of a life where I could travel around the world and see new places every day. Now when I've been doing it, I discovered that I actually miss my home a lot. It is not as satisfying to live from a suitcase than I thought. I miss my routines and a place to call home. That's why I think it's really important to pursue the dreams you have, because otherwise you might always wonder how would it be if your dream would've come true. 

Shirt / Tunic - Free People

Kommentit

hanna kovanen

Oli pakko tarttua tuohon ensimmäiseen ajatukseen, että tuollaisen reissun vaikutuksia on vaikea aluksi edes ymmärtää, ja niin se onkin! Muutaman samanlaisen rykäyksen tehneenä voin vain todeta, että vasta vuosien jälkeen vaikutukset alkavat hahmottumaan, ja sen kuinka paljon matkat muuttamat itseä ja omia intressejä (antavat rohkeutta toteuttaa omanlaista elämään) huomaa vasta ajan myötä. Enpä tiedä oliko tässä päätä tai häntää, mutta näitä juttuja on kiva lueskella, kun omat ajatukset muuttuvat samalla selkeämmiksi :) Ihanaa loppureissua ja on parasta, että inspiroit ihmisiä lähtemään! x

Elisa Lepistö

Kiitos ihana Hanna! Noinhan se on. Aika jännittävää oikeastaan, kuinka paljon puolivuotinenkin voi muuttaa :) ja varmasti sen näkee selvemmin vasta vuosien päästä, kun tietää mihin on päätynyt ja osaa vedellä viivoja tapahtumien välille.

EricaK
EricaK

Tämä on aihe, josta olen isäni kanssa käynyt lukuisia heart to heart keskusteluja. Olen itsepäisesti inttänyt, että vaikka kuinka hänen mielipiteitään ja kokemustaan arvostan, on tietyt asiat koettava itse, ja tehtävä sitten itse ne johtopäätökset ettei se ollutkaan se oma juttu. Ollaan niin samanlaisia, että uskon hänen ymmärtävän paloni joitain juttuja kohtaan, ja toisaalta tietävän mikä on loppupeleissä tavoittelemisen arvoista ja mikä ei, mutta kaikkia asioita ei vaan voi ottaa annettuna, vaikka toinen kuinka kokemuksen syvällä rintaäänellä tietäisi sen "totuuden". Hyvä ja itseäni puhutteleva postaus!

Elisa Lepistö

Tosi hyvä pointti! Mulla se on usein sitä, että mietin että miten kukaan muu voisi tietää mikä minulle sopii, kuin minä itse. Vaikka kuinka olisi samanlainen, ei kaikki intressit voi mennä yksi yhteen. Niin kuin moni sanoi minullekin ennen Nyciä, ettei se sitten kuitenkaan ole niin ihmeellistä, ja minulle se oli. Olisi ollut sääli jättää se tekemättä sen takia, ettei se jollekin muulle ole ollut niin ravistuttava kokemus. :)

sonjahannus
Urban Zen

My thoughts exactly once again! uusien paikkojen näkeminen on ihanaa, mutta koti ja sen tuoma juurtumisen tunne ja vapaus aikatauluttaa omat menot, olla kotona kun huvittaa, päästä yöksi omaan sänkyyn ym on korvaamatonta:). Mutta, mikä oliskaan täydellisempaa kun asua hetken omissa unelma/lempikaupungeissa.... 

Elisa Lepistö

No sä oot varsinkin osoittanut sen <3 ja toimit kyllä ihan uskomattomana inspiraationa tällaisten asioiden tekemiseen.

Saranda
Tyhjä ajatus

Mun mielestä tää postaus kiteyttää todella hyvin sen, miksi oot mun lempibloggaajia - rohkaiset aina muita kurottamaan unelmia mutta oot silti rehellinen ja aito. :)

Elisa Lepistö

Ääk, kiitos ihana!! <3 

mixxxuuuh (Ei varmistettu)

Taas jälleen ihan huippu postaus! Sun blogiin on aina niin mukava tulla eikä koskaan tarvii olla sellaista "nyt olen henkisesti valmis inspiroitumaan"-mielentilaa vaan saat ajatukset tekstiksi niin, että kirjoituksista tulee helposti lähestyttäväviä ja aina superlaadukkaita. Tämä kirjoitus etenkin oli just mun makuun!

Elisa Lepistö

Hahhaha mahtavaa! Ihanasti sanottu :D tiedän mitä tarkoitat!

Johannaamuisin
Vinkkelistä

Ihanaa, kun kirjoitit tästä ja kerroit tuntemuksistasi. Kiitos.

Olenkin miettinyt, että mitenhän koti-ihmisenä jaksaisin reissuelämää, mutta voihan niitä turvaa luovia rutiineja rakentaa missä vain. Ja totta tosiaan, kannattaa heti alkaa toteuttaa unelmiaan, koska todellisuus ja kuvitelmat voivatkin olla aivan erilaisia.

Eihän sitä tiedä millaista se on ennen kuin kokeilee. 

Kiitos ajatusten herättämisestä :)

Elisa Lepistö

Kiitos itsellesi! Ja tosiaan, reissuelämä voi olla rankkaa, jos nauttii kotona olemisesta ja omista arkirutiineista paljon. Ne voi kuitenkin helposti siirtää, jos haluaa tutustua yhteen paikkaan vähän perusteellisemmin :) 

One day

Vaikka kuinka pyrin elämään tässä ja nyt, huomaan silti usein sortuvani tyypilliseen sitkutteluun. Eli sitku oon valmistunut tai sitku oon siellä reissussa jne... Tähän sitkutteluun on hirveän helppo jumittua myös omien unelmiensa kanssa. Ja tosiaan lopulta sitten saattaakin olla niin, että unelmat ei antanutkaan yhtään sitä mitä kokoajan kuvitteli, niin kuin kirjoititkin. Joten kiitos herättelevästä ja aidosta postauksesta, palautti pohtimaan tärkeitä asioita. 

Lima muuten näyttää ihanalta, toivottavasti pääsen itsekin joskus käymään siellä. Antoisaa loppureissua teille!

Elisa Lepistö

Naurattaa, kun tuo blogisi nimikin viittaa vähän sitkutteluun! Onko sinne jonain päivänä ehkä tulossa sisältöäkin? :) Kiva kuulla, että postaus herätteli ajattelemaan. Sinne sitkutteluun on tosiaan helppo ajautua, mutta kun kerran riuhtaisee itsensä kunnolla siitä irti, ei sinne ajaudu enää niin helposti. :)

One day

Haha totta, enpäs ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, ehkä vielä tosiaan jossain vaiheessa... :D Ja niinpä, päätöksiä muiden joukossa tämäkin! 

Mia K.
Voi taivas

Nuorempana luulin samaa, että olisin onnellisemmillani juuri reissussa. Ha. Kuinka väärin. Pää halusi kyllä, ja myös pakoilin ns kaikkea arkea, ja täällä olevaa muka tylsää vastuuta! Ha. Nooot. Kuinka väärässä olin. Kun viitsin ja jaksoin pähkäillä omat typerät vastuuttomuusajatukset ja marttyyrit pois päästäni, sain tilalle sen oman optimaalisen syntymäoptimisti-energian myös näihin arkisiin asioihin, ja halusin oppia niitä sekä ajatella viisaammin tästä kaikesta vallitsevasta maailmasta, jossa saamme olla! Tuo kultainen asenne on se, joka pitää mut aina pinnalla. Se on ainoa omaisuuteni, jota kukaan ei voi viedä. Se on tällä hetkellä terästä ♡

Mutta, ehkä se ihmismieli on sellainen, että kaikki pitää oppia.. ja, juuri kantapään kautta :D

Elisa Lepistö

Mulla se ei ehkä ole koskaan ollut vastuun- tai arjen pakoilua, sillä olen aina pitänyt arjesta. Jotenkin se on ollut yllätys, ettei sitä normaalia arkea olekaan mahdollista elää ilman sitä "tukikohtaa". Tai ainakaan se ei ole yhtään niin helppoa :)

Toi sun asenne on ihan loistava! <3 

Taru Mari
Stuff About

Tää oli niin mun ajatuksia! Omalla kohdallani mietin myös, mitä kannattaa lähteä tavoittelemaan, koska monesti saatan tavoitteen saavutettua huomatakin, ettei se ollutkaan minun juttuni. Miten voikaan olla välillä niin vaikeaa tietää mitä haluaa! :D

Elisa Lepistö

Se on totta, että jos sydän halajaa moneen suuntaan, pitää valita yksi mitä kohti lähtee. Onneksi suuntaa voi aina vaihtaa, jos se ei tunnukaam sitten oikealta :)

Liljaa (Ei varmistettu)

Tartun tuohon, että kuinka unelmat kannattaa toteuttaa mahdollisimman pian ettei käy niin, että kun ne vuosien päästä saavuttaa, huomaa ettei se ollutkaan se oma juttu. Hyvään saumaan tuli tämä, nimittäin juuri eilen keskustelin aiheesta erään henkilön kanssa, joka kertoi vanhasta, tutusta pariskunnasta. He olivat koko elämänsä haaveilleet siitä, kuinka lasten kotoa muutettua he ostaisivat asunnon Helsingin ydinkeskustasta ja viettäisivät siellä vanhuuspäivänsä. Sen he lopulta tekivätkin, ostivat keskusta-asunnon ja ensimmäiset kuukaudet elettiin pilvilinnoissa hehkuttaen, kuinka hienoa on kun vieressä on söpöjä putiikkeja. Mutta eipä kulunut vuottakaan, kun hakusessa jo olikin asunto jostain syrjäisemmästä paikasta, jossa olisi esim. luonto lähellä.

Tässä kävi siis juuri niin kuin sanoit. Haaveen toteutumista odotettiin turhan kauan ja sitten vasta kun rahat on hassattu, tajuttiin, että ei se ollutkaan ihan se oma juttu. Musta ainakin kuulostaa siltä, että silloin se kaikki haaveileminen ja siihen käytetty aika on mennyt vähän hukkaan. Mutta toisaalta, mistä voi tietää mikä se oma juttu on, ellei kokeile?

Elisa Lepistö

Olipa insproiva anekdootti! Noinhan se usein menee :) ja joskus ne unelmat lakkavat olla unelmia, jos liian kauan odottelee. Sain tästä taas inspiraatiota laittaa omia haaveita vähän ylös! Kiitos :)

mirvaannamaria

Tää oli ihana <3 Mä oon saavuttanut monta unelmaa, joiden ihan oikeasti luulin tekevän mut onnelliseksi. Kerta toisensa jälkeen totesin, että ei se nyt ollutkaan niin ihmeellistä. Aiemmin mietin, että oonko sittenkin vain sellainen "mikään ei riitä" -ihminen, mutta onneks oon nyt tajunnut että ne jutut ei vaan oo olleet mua varten. Oon jokaisesta kokemuksesta tosi kiitollinen, mutta vielä kiitollisempi siitä, että ne ovat vieneet mua oikeaan suuntaan ja osaan nykyään arvostaa eri asioita. Jos ei olisi mennyt, tehnyt ja nähnyt, saattaisi sitä edelleen ajatella että onni olisi näistä jutuista kiinni. 

Arki on ihanaa <3 Ja New York. Sinne olis päästävä kyllä hetkeksi nimenomaan asumaan! 

Elisa Lepistö

Toi on ihan totta, että unelman toteuduttua tulee vähän sellainen tyhjä olo. Se ei kuitenkaan aina tarkoita sitä, että ne unelmat olisivat lähtökohtaisesti olleet jotenkin vääriä. Kun ihminen tuppaa luomaan jonkun satumaisen kuvan siitä, miltä tuntuu kun se tavoite on saavutettu. Eikä se sitten kuitenkaan ole niin ihmeellistä. Sitten tulee taas joku uusi unelma tilalle. Ja kun lähtee jahtaamaan niitä  turhia odottelematta, ehtii saavuttaa paljon enemmän. Ja nälkä tietysti aina kasvaa syödessä ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Elisa, en kestä! Sun kirjotukset uppoaa aina ja en ymmärrä miten usein kirjotatt aiheesta, jota oon pyöritellyt muutenkin mielessäni.
Mä luulin kanssa, että reissuelämä olis mun juttu. 19kk jälkeen oli kiva palata kotiin, koska ei oo kiva joutua aina miettimään, että mistä sen katon päänsä päälle seuraavana yönä saa. Kuitenkin sydän halajaa taas jo näkemään jotain uutta, mutta ihan täyttä reppureissuelämää ei ehkä taas jaksais.
Mä oon ihminen, joka tulee toimeen tosi vähällä. En oikeasti tarvitse rinkan ja sisällön lisäksi oikein muuta kun blenderin ja kahvinkeittimen. Eli voisin elää esimerkiksi asuntoautossa tai veneessä ilman ongelmaa, kun en tarvitse isoa kotia ympärilleni. Oliskohan sellanen reissaaminen sittenkin se mun juttu? Vois joko asuntoautolla tai veneellä vaihtaa sijainti aina kun rupeaa maisemat kyllästyttää, mutta koti olis kuitenkin aina mukana. Kai sitä voisi kokeilla ja sitten todeta onko se mun juttu, vai kuitenkin se punainen tupa ja perunamaa jossain korvessa lammen rannalla.
Hyvää keväänodotusta ja loppureissua!

Elisa Lepistö

Oooh, toi kuulostaa ihan täydelliseltä. Itsekin olen haaveillut sellaisesta paku-matkustamisesta jo jonkin aikaa. Tässä elämäntilanteessa se ei vain oikein ole mahdollista, kun on niin netin armoilla. Ehkä minäkin jonain päivänä vielä toteutan sen! Ihanaa kevään jatkoa sullekin ja kiitos kommentista <3

EmiliaJ (Ei varmistettu)

En ole aiemmin blogiisi kommentoinut, mutta jo pidempään on pitänyt kiitellä sinua aivan mielettömästä hyvän energian blogista. Monesti huomaan tulevani blogiisi silloin kun ahdistaa tai stressaa ja lueskeltuani postauksiasi mieli muuttuu joka kerta paremmaksi! Iso kiitos! :)

Elisa Lepistö

Voi miten ihana kuulla! Kiitos kun kerroit <3

Selina / Leijonaa mä metsästän (Ei varmistettu) Http://leijonaa.fi

Ah, ihana aihe. Kavereiden kanssa on tullut kans mietittyä, miksi unelmien täyttyminen ei tehnytkään onnelliseksi. Kirjoitin siitä inspiroituneena yksi yö piitkän, pitkän blogitekstin: http://leijonaa.fi/onnellisuudesta/ Syntyi kauhealla vauhdilla, mikä yleensä itselle on merkki, että tulee ihan hyvää luettavaa :)

Kai meillä on jonkinlainen tarve jatkuvalle kehitykselle. Unelmien täyttyminen tarkoittaa usein sitä, että tavoiteltavat asiat loppuvat. Jostain syystä on kivempi olla menossa johonkin kuin olla jo perillä.

Elisa Lepistö

Tajusin puolivälissä teksitäsi, että olen lukenut sen aiemminkin! Ihan tosi hyvä kirjoitus ja monta hurjan hienoa pointtia. Ja tossakin oot ihan oikeassa, että tarvitsemme jotain mitä odottaa sillä sen mielikuvan avulla jaksaa painaa ihan erilaisella forcella :)

Selina / Leijonaa mä metsästän (Ei varmistettu) http://leijonaa.fi

Haha :D Mukava yllätys! Oon miettinyt, että löytääkö tuonne kukaan, mutta ilmeisesti kyllä :'D Ja kiitos, päivän piristys :)

Satu A. (Ei varmistettu) http://www.satuadam.com

Osuva teksti. Mikäli se on mahdollista, unelmien eteen kannattaa todellakin alkaa tehdä töitä heti. On helppo tuudittautua tietyn unelman varaan, kuten vaikkapa ulkomailla asumiseen, tekemättä koskaan tavoitteen eteen yhtään mitään. Sitten ajaudutaankin helposti elämään sitkun-elämää ja toisaalta kadehtimaan niitä, jotka uskaltavat toteuttaa elämässään unelmia. Toisaalta haaveilu tarjoaa välillä hyväksi havaittua arjen eskapismia, eikä kaikkiin unelmiin tarvitsekaan tarttua.

Omalla kohdallani olen harrastanut seuraavaa metodia: uudenvuodenaattona askartelen aarrekartan, johon konkretisoin tulevia tavoitteita. Uskomatonta, mutta minulla tämä haaveiden ylöskirjaaminen on auttanut toteuttamaan lähes kaikki tulevaisuudentavoitteeni. Pari vuotta sitten kirjasin ylös muun muassa kahden korkeakoulututkinnon loppuunsaattamisen ja Pariisiin muuton. Ja ei: minulla ei ollut minkäänlaisia taloudellisia edelletyksiä esimerkiksi Pariisin muuton kanssa, vaan sinnikkäästi tein töitä tämän unelman eteen. Nyt pari vuotta myöhemmin, tuoreena äitinä ja vaimona, olemme ranskalaisen mieheni kanssa alkaneet haaveilemaan talon ostamisesta Barcelonasta (syynä paremmat elämänlaatutekijät). Sen sijaan, että joka päivä muistuttaisimme toisiamme tästä unelmasta, aloimme tehdä suunnitelmaa ja ottamaan asioista selvää: millaista olisi asua Espanjassa? Mitkä faktorit olisivat todellakin paremmin? Nyt toukokuussa olemme suuntaamassa Barcelonaan viikoksi ihan viettämään arkielämää töitä tehden. Tämän jälkeen testaamme varmasti vielä useampaan otteeseen elämistä Barcelonassa ennen kuin päätämme myydä talomme Pariisissa. Joka tapauksessa oma esimerkkini pointtina on vahvistaa ajatusta siitä, että unelmien eteen kannattaa alkaa tehdä töitä heti kun mahdollista. Ja kyllä: unelmat muuttuvat. Kaikkien ihannoima Pariisi ei enää edusta minulle paikkaa, josta joskus unelmoin. Toisaalta olen itse sen verran aikuistunut ja mietin niitä mukavuustekijöitä (ilmasto, leveät kadut, isot puistot, tilavat ravintolat, oma talo puutarhalla) lapsiperheen näkökulmasta. Salaa myös haaveilen café con lechestä omassa puutarhassa, jonne aurinko paistaa suurimman osan vuodesta.

Elisa Lepistö

Ihana kun kerroit tarinasi! Itselläkin on haaveina jossain vaiheessa asua Pariisissa edes hetki. Teen itsekin aarrekarttoja. Ennen tein myös uudenvuoden kohdilla, sillä se tuntui aina hyvältä käännekohdalta katsella mennyttä vuotta ja toisaalta myös tulevaa ja sitä mitä siltä odottaa. Kuitenkin jossain vaiheessa huomasin, että kartta kannattaa tehdä silloin, kun tuntuu että edellisen toiveet ovat saavutettu. Meni siihen sitten kuukausi tai kaksi vuotta :) Pitäisikin taas tehdä uusi!

Ja oooh, Barcelona kuulostaa hurjan hyvältä. Ihanaa kevättä Pariisiin!

Johanni (Ei varmistettu)

En oikein tiedä tekikö tämä postaus mut enemmän helpottuneeksi vai huolestuneeksi! Mielenkiintoista asiaa joka tapauksessa. Olen aina etäisesti haaveillut ulkomaille muutosta, mutta nyt kun se on konkreettisesti käsillä, pelottaa niin vietävästi ja suren koti-Suomen luonnon ja toimivan tutun yhteiskunnan (ainakin omasta näkökulmastani se on toiminut hyvin!) jättämistä. Haluaisin vakiintua johonkin ja saada kodin ja käyttää vuosia keräämääni ihanaa astiastoa (pinnallistako?! :-)), nyt se jää pölyttymään johonkin varastaan. Päässä pyörii että olenko tekemässä virheen ja tuntuu siltä ettei hommat uudessa maassa ehkä olekaan mun juttuni. Ala josta unelmoisin jos uskaltaisin tulee olemaan näiden ulkomaan vuosien jälkeen saavuttamattomissa. Ainahan sitä sanotaan että suuntaa voi vaihtaa, mutta omalla alallani jos ja kun nyt päädyn ylikoulutetuksi tai väärän aihepiirin pariin, on hyvin vaikea päästä enää niihin käytännön tason töihin tai hankkia asiantuntijuutta siltä (ehkä) kiinnostavammalta aihealueelta. Eli tässä ollaan tavallaan toteuttamassa yhtä unelmaa josta etukäteen tuntuu ettei se ehkä olekaan niin mun juttu ja samalla tuhoamassa mahdollisuuksia toteuttaa se toinen (orastava) unelma jossain hamassa tulevaisuudessa... Pyrin kyllä yleensä välttämään unelmointia kaikin keinoin koska se vain aiheuttaa pettymyksiä, mutta joskus ne ajatukset vaan pääsee livahtamaan mun päähäni, ja tein mitä tahansa päädyn luultavasti katkeroituneena miettimään että se toinen vaihtoehto olisi ollut parempi :-D Kunpa ei olisi aina kahta vaihtoehtoa joissa hyvät ja huonot puolet menee tasan, tai kunpa olisi palvelu josta voisin ostaa objektiivisia päätöksiä elämänvalintojeni suhteen hahah.

Elisa Lepistö

Mun mielestä noi on tosi yleisiä ajatuksia ja hyväkin että niitä on. Asioita kannattaa aina tutkailla eri kanteilta ja omia unelmiakin kyseenalaistaa. Kuitenkin pieni jännitys ja lähtöpaniikki on varmasti ihan normaalia. Jos ei yhtään jännittäisi, niin eihän se sitten suuri haave olisikaan. Ja tuo on varmasti myös monille nuorille aikuisille kiperä kohta, kun pitää valita se oma erikoistuminen ja jännittää, tuleeko valittua väärin. Ei siinä oikein muuta voi tehdä, kuin kuunnella omaa sydäntä. Tuo olisikin loistava palvelu :D

Cami1 (Ei varmistettu) https://ehbblogi.blogspot.fi

" On urahaaveita, joita ei olekaan lähdetty työstämään tai kouluja, joihin ei olla uskallettu hakea, tai joku henkilö, jolle ei olla uskallettu kertoa tunteista. Tällöin saattaa pitää mielikuvaa täydellisestä elämästä, joka olisi ollut mahdollinen vain jos tätä unelmaa kohti olisi lähtenyt kulkemaan. Se voi olla jopa esteenä sille, että tuntisi itsensä kokonaiseksi ja onnelliseksi tämän hetkisessä tilanteessa. "

Miten paljon tunteita voikaan muutama lause saada aikaan. Herättävää tekstiä, joka ainakin täällä ruudun toisessa päässä nosti tunteet pintaan..
Sä se osaat kyllä muodostaa kaikki hankalimmatkin mielen sekamelskat selkeäksi tekstiksi.

Elisa Lepistö

Voi miten ihanasti sanottu <3 nöyrimmät kiiitokset. Ja kiva että kolahti!

Kommentoi