Kun unelmat toteutuvat, eikä elämä olekaan täydellistä

freepeople1.jpg

Siitä on nyt yli puoli vuotta, kun pakkasimme tavaramme ja jätimme tutun ja turvallisen kotimme ystävän hoiviin. Tämä puolivuotinen on ollut niin uskomattoman hieno ja monin tavoin kasvattava kokemus, että sen vaikutuksia on vaikea näin lyhyellä aikavälillä edes ymmärtää. Yksi merkittävimmistä asioista, jonka olen täällä ollessa oppinut, on kuitenkin se miten omat haaveet voivat olla ihan vääränlaisia. Tarkoitan tällä sitä, että sitä kertoo itselleen olevan tietynlainen ja unelmoivansa jostain asioista ja kun ne toteutuvat, voi olla melko kivuliastakin myöntää itselleen, ettei se ollutkaan sitä mitä haluaa. 

Silti mielestäni unelmat pitää toteuttaa, mikäli se on vain mahdollista. Kun kokeilee jotain ja huomaa ettei se ollutkaan sitä mitä halusi, tietää jatkossa taas vähän paremmin mitä tavoitella. Teininä haaveilin aina siitä, että voisin asua ydinkeskustassa parhaan ystävän kanssa. Baarista olisi kävelymatka kotiin ja aina olisi valmis treffaamaan ystäviä, sillä mihinkään ei olisi iso urakka siirtyä. Kun unelma lopulta toteutui, ei mennyt kauaakaan, kun aloin kaivata merta, tyhjiä lenkkipolkuja, keskuspuistoa ja sitä että lähikauppaan voi mennä puliukon näköisenä ilman että sattuu törmäänään kymmeneen tuttuun. 

Samanlainen ahaa-elämys kävi tämän puolivuotisen aikana. Minä olin nimittäin sitä mieltä ennen tätä reissua, että olisin onnellisimmillani eläessäni sellaista kiertolaiselämää. Saisi nähdä uusia paikkoja, tutustua uusiin ihmisiin ja kokea joka päivä jotain mitä ei ennen ollut kokenut. Olin reissannut paljon jo ennen tätä matkaa, ja kaikki kokemukset viittasivat siihen, ettei seikkailunjanoni tulisi koskaan sammumaan. Jos aina reissulta kotiin palattuani aloin suunnittelemaan jo seuraavaa, eikö olisi parasta jos voisi kokoajan olla reissun päällä?

Kuitenkin jossain vaiheessa aloin huomata reissuväsymystä ja huomasin ettei jatkuva matkalaukkuelämä olekaan niin ihanaa kuin olin kuvitellut. Pari kuukautta ilman pysyvää tukikohtaa voi olla jännittävää, mutta jossain vaiheessa jatkuva pakkaaminen ja rutiinien puuttuminen alkaa ahdistaa myös minua. En olisi koskaan kuvitellut, että reisssaamiseen voisi kyllästyä. Sehän oli hienointa mitä tiedän. Nyt kuitenkin tunnen itseni hiukan paremmin ja osaan olla hurjan paljon kiitollisempi kaikesta, mikä kotona odottaa. 

Ulkomailla asuminen sen sijaan on ollut hienompaa kuin osasin kuvitellakaan. 3 kuukautta New Yorkissa omassa asunnossa jätti sydämeeni sellaisen aukon, joka ei varmasti koskaan tule täyttymään. Se oli kaikin puolin juuri niin hienoa, kuin olin kuvitellutkin. Ja nyt arki täällä Limassakin tuntuu taas rullaavan mahtavasti. Olen aina tiennyt olevani koti-ihminen, ja se korostuu vielä reissatessa. Oli koti sitten missä maassa tahansa, se on parempi vaihtoehto kuin hienoinkin hotelli. Mielelläni muuttaisin vähäksi aikaa myös johonin muuhun suurkaupunkiin, vaikkapa Eurooppaan tällä kertaa. 

Mitäpä tästä nyt opin? No sen, että unelmien eteen kannattaa heti tehdä töitä ja toteuttaa ne mahdollisimman pian. Muuten saattaa koko elämänsä haikailla jotain, mikä ei välttämättä edes olisi sitä mitä oikeasti haluaa. Joka kerta tavoitteisiin pääseminen opettaa itsestään jotain uutta. Tiedän paljon ihmisiä, jotka kertovat itselleen jotain yhtä tarinaa jossa ovat jättäneet unelmansa toteuttamatta.

On urahaaveita, joita ei olekaan lähdetty työstämään tai kouluja, joihin ei olla uskallettu hakea, tai joku henkilö, jolle ei olla uskallettu kertoa tunteista. Tällöin saattaa pitää mielikuvaa täydellisestä elämästä, joka olisi ollut mahdollinen vain jos tätä unelmaa kohti olisi lähtenyt kulkemaan. Se voi olla jopa esteenä sille, että tuntisi itsensä kokonaiseksi ja onnelliseksi tämän hetkisessä tilanteessa. 

 

We have been traveling for over six months now and I have learned so much about myself, that it is hard to even see everything clearly. One thing I know, however, is that you should definitely follow your dreams as soon as possible. I dreamed for a long time of a life where I could travel around the world and see new places every day. Now when I’ve been doing it, I discovered that I actually miss my home a lot. It is not as satisfying to live from a suitcase than I thought. I miss my routines and a place to call home. That’s why I think it’s really important to pursue the dreams you have, because otherwise you might always wonder how would it be if your dream would’ve come true. 

freepeople2.jpg

freepeopleee.jpg

freepeople5.jpg

freepeople4.jpg

freepeople.jpg

freepeople3.jpg

Shirt / Tunic – Free People

Kommentit (36)
  1. ” On urahaaveita, joita ei olekaan lähdetty työstämään tai kouluja, joihin ei olla uskallettu hakea, tai joku henkilö, jolle ei olla uskallettu kertoa tunteista. Tällöin saattaa pitää mielikuvaa täydellisestä elämästä, joka olisi ollut mahdollinen vain jos tätä unelmaa kohti olisi lähtenyt kulkemaan. Se voi olla jopa esteenä sille, että tuntisi itsensä kokonaiseksi ja onnelliseksi tämän hetkisessä tilanteessa. ”

    Miten paljon tunteita voikaan muutama lause saada aikaan. Herättävää tekstiä, joka ainakin täällä ruudun toisessa päässä nosti tunteet pintaan..
    Sä se osaat kyllä muodostaa kaikki hankalimmatkin mielen sekamelskat selkeäksi tekstiksi.

    1. Voi miten ihanasti sanottu <3 nöyrimmät kiiitokset. Ja kiva että kolahti!

  2. En oikein tiedä tekikö tämä postaus mut enemmän helpottuneeksi vai huolestuneeksi! Mielenkiintoista asiaa joka tapauksessa. Olen aina etäisesti haaveillut ulkomaille muutosta, mutta nyt kun se on konkreettisesti käsillä, pelottaa niin vietävästi ja suren koti-Suomen luonnon ja toimivan tutun yhteiskunnan (ainakin omasta näkökulmastani se on toiminut hyvin!) jättämistä. Haluaisin vakiintua johonkin ja saada kodin ja käyttää vuosia keräämääni ihanaa astiastoa (pinnallistako?! :-)), nyt se jää pölyttymään johonkin varastaan. Päässä pyörii että olenko tekemässä virheen ja tuntuu siltä ettei hommat uudessa maassa ehkä olekaan mun juttuni. Ala josta unelmoisin jos uskaltaisin tulee olemaan näiden ulkomaan vuosien jälkeen saavuttamattomissa. Ainahan sitä sanotaan että suuntaa voi vaihtaa, mutta omalla alallani jos ja kun nyt päädyn ylikoulutetuksi tai väärän aihepiirin pariin, on hyvin vaikea päästä enää niihin käytännön tason töihin tai hankkia asiantuntijuutta siltä (ehkä) kiinnostavammalta aihealueelta. Eli tässä ollaan tavallaan toteuttamassa yhtä unelmaa josta etukäteen tuntuu ettei se ehkä olekaan niin mun juttu ja samalla tuhoamassa mahdollisuuksia toteuttaa se toinen (orastava) unelma jossain hamassa tulevaisuudessa… Pyrin kyllä yleensä välttämään unelmointia kaikin keinoin koska se vain aiheuttaa pettymyksiä, mutta joskus ne ajatukset vaan pääsee livahtamaan mun päähäni, ja tein mitä tahansa päädyn luultavasti katkeroituneena miettimään että se toinen vaihtoehto olisi ollut parempi 😀 Kunpa ei olisi aina kahta vaihtoehtoa joissa hyvät ja huonot puolet menee tasan, tai kunpa olisi palvelu josta voisin ostaa objektiivisia päätöksiä elämänvalintojeni suhteen hahah.

    1. Mun mielestä noi on tosi yleisiä ajatuksia ja hyväkin että niitä on. Asioita kannattaa aina tutkailla eri kanteilta ja omia unelmiakin kyseenalaistaa. Kuitenkin pieni jännitys ja lähtöpaniikki on varmasti ihan normaalia. Jos ei yhtään jännittäisi, niin eihän se sitten suuri haave olisikaan. Ja tuo on varmasti myös monille nuorille aikuisille kiperä kohta, kun pitää valita se oma erikoistuminen ja jännittää, tuleeko valittua väärin. Ei siinä oikein muuta voi tehdä, kuin kuunnella omaa sydäntä. Tuo olisikin loistava palvelu 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *