Luonnonhelmaan

Siinä missä nuorempana, kun oma elämänpiiri oli kovin pieni ja janosi jatkuvasti uusia jännittäviä kokemuksia, oli selkeää että niitä lähdettiin hakemaan lomalla isoista kaupungeista tai eksoottisista paikoista maailman toiselta puolelta. Iän ja elämäntilanteen muuttumisen myötä olen huomannut, että sitä etsii nykyään ihan toisenlaisia asioita lomaltaan.

Rauhoittumista, luontoa, raitista ilmaa ja ihan vaan olemista. Haaveilen aamu-uinneista, kirjaan syventymisestä ja ulkona syömisestä. Ilman painetta käydä testaamassa se ruokabloggaajan kehuma ravintola, katsomassa kaikki mahdolliset näyttelyt, ravata Google maps käteen kiinni liimattuna omien tähtipaikkojen perässä tai viettää ikimuistoinen baariyö, josta riittää kerrottavaa jälkipolville.

Eilen kun juoksin viimeisien duunijuttujen perässä metroon piritorin huumeratsian läpi selkä hiestä ja otsa tihkusateesta märkänä, totesin olevani niiiiiiin valmis karistamaan kaupungin pölyt hetkeksi jaloistani. Seuraavat päivät saisin onneksi viettää ilman Netflixiä, meikkejä, kaupassakäyntiä, ruuhkia, saasteita, ihmistungoksia, jonottelua ja Kallion ”eläväisiä öitä”.

Varmaan viimeiset 5 vuotta olen haaveillut Lofoottien reissusta, mutta jostain ihmeen syystä se on tuntunut jotenkin, no vaikealta. Enkä edes oikein tiedä miksi. Varmaan sen takia, että tällaista reissua ei ole yksinkertaisesti aiemmin tehnyt. Viime vuonna Annika kuitenkin lähti poikaystävänsä kanssa teltalla ja autolla toteuttamaan tätä, ja reissutarinoita kuunnellessani päätin, että nyt sinne on yksinkertaisesti päästävä.

Viime syksynä kasasin reissukokoonpanon kasaan, ja aloimme suunnittelemaan matkaa ystäväpariskunnan kanssa. Olen ollut jotenkin yllättävän stressaantunut tästä retkestä, kun tämä on niin uutta. Pakkauslista näytti täysin erilaiselta kuin yleensä, ja mukaan on pakattu kaikkea vessapaperista tiskiharjaan ja kirveeseen. Silti koko viikon oli sellainen olo, että olemme unohtaneet jotain oleellista.

Taitamme matkan asuntoautolla, jossa luultavasti myös nukumme kaikki yöt. En tiedä, miten paljon päivitän, vai otanko tämän enemmän loman kannalta, mutta luultavasti ainakin instagramin puolella pääsee seuraamaan fiiliksiä. Nyt kuitenkin nokka kohti pohjoista! Ensimmäisenä etappina meillä on Nallikarin lomakylä Oulussa.

Jos jollain on hyviä vinkkejä Lofooteille, tai jonnekin matkan varrelle, niitä saa ehdottomasti jakaa. Me emme ole lyöneet oikein mitään vielä lukkoon. Ajattelimme Oulun jälkeen suunnata Ruotsin puolelle ja yöpyä siellä seuraava yö, mutta luultavasti enemmän menemme fiiliksen mukaan.

puheenaiheet oma-elama matkat
Kommentit (5)
  1. Mekin lähdettiin viime syksynä Lofooteille Annikan innoittamana, meille sattui vaan todella kurjat kelit nimittäin 10 päivää tuli pelkkää vettä aamusta iltaan ja läpi yön. Ruotsin läpi ajaminen on maailman puuduttavinta, maisemat on ihan supertylsät, joten se kannattaa karistaa mahdollisimman nopeasti ja viettää yö mieluummin Norjan puolella. 🙂

  2. Pakko tulla kommentoimaan tuota toiseksi viimeistä kuvaa; jotenkin niin upea ja poikkeuksellisen autenttisen oloinen! <3 Itse asiassa nämä kaikki kuvat jotenkin henkivät sellaista ihanaa rauhaa ja vain omana itsenä olemista – ilman muodikasta poseeraamista. Ihanan virkistävää!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *