Marraskuun lukemisia

Huomasin, etten ole vähään aikaan kirjoittanut mitään kirjapostauksia ja päätin tarttua heti tuumasta toimeen. Olen kirjojen kanssa melko kaikkiruokainen ja luen niitä vähän samalla ajatuksella kuin blogeja. Joku saa minut ajattelemaan, toinen huokailemaan sen kauneudelle, kolmas avaa uusia näkökulmia elämään jonkun muun toimiessa taas vain viihteenä. 

Kirjat, aivan kuten blogitkin menevät minulla kausittain. Joskus tulee pitkä putki kevyttä hömppää, joskus taas itsensäkehittämisbuumi ja toisinaan jumitun yhteen kirjailijaan ja luen vain hänen kirjojaan. Viime viikkoina olen lukenut aika sekalaisesti romaaneja.

Aloitin Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea- teoksella, joka sopi hyvin iltalukemiseksi. Päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja alkaa 1800-luvun lopun Pariisista. Se kertoo taiteilijamiehen tarinaa aikana, jolloin Eiffel-torni oli vasta rakenteilla. Saatoin lukea vain muutaman päivän merkinnät kerrallaan ja vaipua unelmissani Pariisiin Seinen rannalle maalailemaan maisemia. Kirja oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen kuvaus yhdestä ihmiskohtalosta.

Tämän jälkeen aloitin toisen uutuuskirjan, Outi Pakkasen Rakastajan. Tämän luinkin parissa päivässä, mikä on jollain tapaa oma mittarini hyvään kirjaan. Mietin, sopiiko dekkari iltalukemiseksi kun olen vähän tällainen säikky tyyppi, mutta tämä ei ollutkaan mikään tavanomainen dekkari. Kerronta on todella mukaansatempaavaa, mutta jännitys syntyy henkilöhahmojen välisistä suhteista. 

Tästä rohkaistuneena aloitin vihdoin Lars Keplerin Hypnotisoijan, joka on ollut minulla lainassa jo kesästä lähtien. Kun pääsin alkuun, en meinannut malttaa lopetaa lukemista ollenkaan. Kirja on edelleen kesken, koska tajusin perjantaina että lukupiirimme tapaa sunnuntaina, enkä ollut aloittanut edes marraskuun kirjaa. Kyseessä oli kirjallisuuden nobelisti William Goldingin Kärpästen herra, jonka kävin lounastauolla juoksemassa kirjastosta. Terkut muuten sinulle, joka tunnustit siellä olevasi blogin lukija! Olen aina yhtä hämmentynyt niissä tilanteissa, mutta se on niin ihana kuulla.

Luin Kärpästen herran hiukan hätäisesti kahdessä päivässä ja täytyy sanoa, että petyin siihen hiukan. Näin käy useasti silloin, kun odotukset ovat liian korkealla. Kirja kertoo koulupojista, jotka päätyvät autiolle saarelle lentoturman takia. En varmaankaan ollut tarpeeksi syvällinen tajuamaan kirjan vertauskuvallisia merkityksiä ja teemoja tai ne jäivät yksinkertaisesti aukeamatta hätäisen lukutahdin takia. Päällimmäisenä jäi mieleen vaan lapsien julmuus ja kykenemättömyys empatiakykyyn. Kyseessä on kuitenkin klassikkoteos, joten minun mielipiteeni takia ei missään nimessä kannata jättää kirjaa lukematta.

Nyt kuitenkin palaan Hypnotisoija pariin, joka on niiiin jännä että sitä ei uskalla oikein lukea iltaisin. 

Kommentit (11)
  1. Apua, kärpästen herra on itselläni ainakin yksi lemppareista! Parhaiten avautui kun piti tehdä siitä psykologian näkökulmasta joskus kirjallisuuskatsaus lukiossa, siinä vasta tajusi että mikä tuo kirja oli laatuaan ja pääsi toden teolla innostumaan siitä! Toinen lukukerta olikin jo heti ihan erilainen! 🙂

  2. Mirabelladonna
    9.12.2013, 13:07

    Tuo on uskomaton tuo Lars Kepler, joka on itseasiassa pariskunta joka käyttää kyseistä nimimerkkiä! Kun yhden luin, olen jo aivan koukussa! Nyt kalastelemaan muita painoksia 😉 !

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *