Mental Health Monday: Aamun ensimmäinen ajatus

Kuinka moni myöntää aamulla herätessään miettivän ”ei h**vetti, joko se kello taas soi”? 

Kuuluin itse pitkään tähän ryhmään. Toistin itselleni mantraa ”aamut eivät ole minua varten, olen iltaihminen, herääminen on vaikeaa”.

Ei ehkä ole mikään yllätys, että aamut todella olivat tällöin vaikeita. TFW:llä kuitenkin opin asenteen siitä, kuinka aamun aloituksella on todellista merkitystä siihen, millaisella energialla päivää lähtee kohtaamaan. Jos heti aamusta tekee mieli väistellä vastuuta ja jäädä lojumaan sängyn pohjalle mahdollisimman pitkäksi ajaksi, ei varmasti päivälläkään ole kovin aikaansaava olo. 

Aamun energiataso nimittäin määrittää ainakin itselläni pitkälti sen, miten päivä tulee menemään. Olenkin kokeillut uutta taktiikkaa, jossa nousen ylös heti kellon soidessa ja ajattelen ”tästä tulee tosi hyvä päivä”. Aina se ei onnistu, ja tällaisina aamuina valmentajamme onkin kehoittanut heräämään uudestaan. Olen kerran tehnyt näin ja voin kertoa että toimii. 

Jos tuntuu että tuli noustua väärällä jalalla, ei auta muuta kuin mennä takaisin petiin ja nousta ylös uudelleen, hiukan paremmalla asenteella. 

Kun ensimmäinen ajatus on positiivinen ja kannustava, tulee päivästä yleensä himpun verran parempi. Miksi käyttäisin aamuni ensimmäiset pari tuntia velloessani huonoissa ajatuksissa, kun voin päättää itse laittavani heti hyvän vaihteen silmään. Sellaisina aamuina, kun oikein väsyttää, nostan kädet ylös nyrkkeihin heti noustuani. Saan heti voittajan asenteen, sillä olen väsymyksestä huolimatta taistellut itseni ylös sängystä. 

Sillä asenteella onkin hyvä lähteä kohtaamaan myös päivän muita haasteita.