Mental Health Monday: Älä häpeä prosessia

 

Olimme lauantaina poikaystäväni kanssa illallisella. Juttelimme jostain syystä laulujen sanoista, kun yhtäkkiä muistin että minulla oli ennen tätä blogia toinen blogi, jonka nimi oli "Unholy confessions" erään kappaleen mukaan. Naureskelimme hetken tälle, kun poikaystävä päätti googlata, löytyisikö se vielä jostain. JA SEHÄN LÖYTYI!

Olin jotenkin muistanut virheellisesti, että tämä blogi oli sellainen Tumblr- tyyppinen, johon keräilin itseäni inspiroivia kuvia, mutta siellähän oli vaikka mitä vaivaannuttavia "päivän asu" postauksia sun muita. En tajua, miten olin onnistunut pyyhkimään tämän muiston kovalevyltäni täysin. Olin jotenkin sekoittanut mielessäni tämän aikakauden Start living your best lifeen. 

Ensin teki mieli valua häpeästä pöydän alle, sitten nauratti hysteerisesti ja lopulta tuntui oikeastaan aika hyvältä. Kun nimittäin katselin, että mistä koko homma on alkanut, tajusin samalla kuinka paljon olen kehittynyt tässä. Nykyään pystyn toteuttamaan sellaista kuvasisältöä, mitä haluan. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut ja sen unohtaa helposti. Ennen oli toteutettava sellaista sisältöä mitä osasi. Ja julkaista kuvia, vaikka ne eivät olekaan lainkaan sellaisia kuin haluaisi. Tuntui hyvältä punastella omia otoksia katsoessa, sillä mietin kuinka rohkea tuo menneisyyden minä onkaan ollut julkaistessaan tuollaista sisältöä. 

Oli todella tsemppaavaa nähdä tämä kehitys ja sain taas hyvän muistutuksen. Jos haluaa tehdä jotain joskus hyvin, on pakko ensin olla siinä ihan paska. Ja tehdä silti. Me liian usein olemme tekemättä asioita julkisesti, sillä haluamme ensin tulla niissä hyviksi. Totuus kuitenkin on, että missään ei ole koskaan valmis. Oppimisprosessi kestää niin kauan, kun jotain asiaa tekee. 

Pitää osata olla itselleen armollinen ja suhtautua omaan prosessiin kannustavalla mentaliteetilla. Ensin pitää kaatua muutaman kerran pyörällä ennen kuin oppii pyöräilemään. Eikä niitä kaatumisia kannata liikaa pelätä. Jos pelkää, niin jää pyörä lopulta talliin.

Kommentit

Jonnamaista (Ei varmistettu) https://jonnamaista.com

Hyvä teksti taas kerran, Elisa! Vähän aikaa sitten tuli sama aihe puheeksi, kun katselin omia vuosien takaisia blogipostauksiani juuri niiltä nyt kiusaannuttavilta tuntuvilta alkuajoilta. Nauroin miten välillä tekisi mieli piilottaa postaukset muiden katseilta, mutta totesin kuitenkin perään, että nehän ovat nimenomaan osa sitä prosessia. Miksi pitäisi hävetä jotain, mistä näkyy juuri se oma kehitys :)

Kivaa alkanutta viikkoa!

Elisa Lepistö

Nimenomaan näin! <3 Ne alkuaikojen jutut on ihan parhaita :) ja iso osa tätä tarinaa! Ihanaa viikkoa sullekin Jonna!

hilmaaa (Ei varmistettu)

hei ihana postaus ja sait mut niin iloseks; oon just muuttanu ulkomaille opiskelemaan uudella kielellä ja vielä on mieli vähän muutoksesta sekasin.. mut tästä tuli ihan tosi hyvä fiilis ja hyvä on muistaa että jostain sitä aina pitää alottaa!! kiitos &lt;3

Elisa Lepistö

Siis mulla on tismalleen toi sama fiilis kun alotin opiskelemaan taas espanjaa! Niin turhauttavaa alkuun kun tuntuu ettei muista mitään :D Mutta se on just noin että pitää vaan tää jaksaa painaa läpi ni sit helpottaa. <3

Pauliina Mattila (Ei varmistettu) https://www.poseland.fi/pauliina_mattila/

Tuntuipa ihanalta lukea tää just tänään. Olen vasta aloittanut oman blogin ja tänään juuri painein sen kanssa, että en osaa tehdä mielestäni tarpeeksi hyvää sisältöä. Oon samalla niin innoissani tästä, mutta helposti vertaan muihin ja koen olevani huonompi. Täytyisi vaan ajatella, että jokainen aloittaa jostain :)
Kiitos&lt;3

Elisa Lepistö

Siis just noin! Ja hei sullahan on jo tosi hyvä meininki blogissa! Jatka samaan malliin vaan :) <3

Oonis (Ei varmistettu)

Moikka,

Voi elämä kiitos tästä! Tulipa taas tämäkin postaus juuri oikeaan aikaan! Aloitin vähän aikaa sitten toisen instatilin vain ruokajutuille ja ei helvetti kun ne kuvat ei näytä yhtään siltä miltä haluaisi! mutta oot niin oikeessa että on pakko olla aluks ihan paska että joskus voi olla hyvä. Harjoitus tekee mestarin - kliseistä mutta totta. Kiitos blogistasi, se on paras! Xx

Elisa Lepistö

Niin tekee!! Sen meinaa aina itsekin unohtaa <3 Ja voi kiitos, ihanaa kun luet!

Juuli R. (Ei varmistettu)

Tulipa tarpeeseen tämä postaus juuri nyt. Itselläni on ollut syksyn tullessa pieni melankolia-vaihe päällä. Tuntuu, että elän liikaa menneessä ja sätin itseäni päätöksistä, joita olen esimerkiksi vuosi sitten tehnyt.. Se on aika rankkaa itsensä ruoskimista eikä muuta tosiasioita miksikään. Ja sitähän sanotaan, että jälkiviisaus on helpointa viisautta. Yritän itseäni muistuttaa juuri tuosta, mitä sanoit. Joka päivä ihminen on hieman viisaampi kuin eilen ja elämä on ikuinen oppimisprosessi. Pitäisi muistaa olla enemmän armollinen ja kannustava itseä kohtaan. Miksi se on välillä niin hiton helppo unohtaa?? :-D

Aurinkoista päivää sinne &lt;3

Elisa Lepistö

Joo menneitä on turha sättiä, kun ei niille voi kuitenkaan enää mitään. Pitää vaan ottaa opetuksina jatkoa ajatellen ja pyrkiä olemaan paras versio itsestään just tällä hetkellä <3 Ihanaa päivää sullekin Juuli! 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.