Mental Health Monday: Alitajunta ei ymmärrä kieltosanoja

DSC_1577-2 copy.jpg

Lähiaikoina olen kuullut monta tämänkaltaista lausetta ”hassua että mulle tapahtui näin, kun olen aina toistellut että tätä en ainakaan ala tekemeään/ tällaisen tyypin kanssa en ala seurustelemaan/tänne en tosiaan tule muuttamaan…”. Tämä on hymyilyttänyt, sillä en usko että asiat tapahtuvat sattumalta. Monet niistä jutuista, jotka ovat elämässämme tällä hetkellä, johtuvat siitä että olemme manifestoineet ne jollain tapaa itsellemme menneisyydessämme.

Alitajunta ei ymmärrä kieltosanoja, joten kun toistelet itsellesi vaikka ”minä en halua muusikkoa elämänkumppanikseni” ymmärtää mielesi vain sanat elämänkumppani ja muusikko. En siis ihmettelisi yhtään, jos jonain päivänä toistelisit, kuinka hassua on että päädyitkin muusikon puolisoksi vaikka se oli juuri se asia jota olit sanonut ettet halua. 

On myös hyvä pysähtyä välillä miettimään elämäänsä ja asioita jotka ovat hyvin, sekä myös niitä jotka jollain tapaa hiertävät. Kannattaa pohtia syitä niiden takaa, ja miettiä onko tilanne sellainen jota olet aiemmassa elämässä ajatellut. Onko elämässäsi tällä hetkellä sellaisia asioita, josta jossain vaiheessa vasta unelmoit? Meillä on usein taipumus tottua nopeasti niihin ihaniinkin asioihin elämässä ja suunnata ajatukset taas uusiin unelmiin. Silloin tällöin on kuitenkin hyvä katsella omaa tilannettaan ja huomioida sellaiset asiat, jotka ovat joskus olleet vasta toiveita. 

Ja onko jotain sellaisia juttuja, joita olet pelännyt ja toistellut mielessäsi ettet halua niiden olevan läsnä elämässäsi? Voisiko ajatusmallin muuttaa niin, ettei keskittyisi siihen hiertävään kiveen kengässä, vaan alkaisi miettiä uusia kenkiä, joissa mikään ei hierrä. Unohtaisi koko kiven, ja sen sijaan että keskittäisi ajatukset sen kiven poistamiseen, keskittäisikin ne siihen asiaan, jonka haluaa tilalle. 

Ihmiset usein väittävät haluavansa jotain, mutta suuntaavat silti ajatuksensa siihen mitä ei haluta. Kun on taloudellisesti tiukkaa, voi olla vaikea ajatella vaurautta. On paljon helpompi ajatua ajattelemaan ”kunpa en olisi näin köyhä”. Kun kieltosanat jätetään tästä pois, on tavoite melko huono. Koska meillä on päivittäin niin paljon ajatuksia, ei tällaisia asioita välttämättä edes huomaa. Silloin kannattaa keskittyä tarkkailemaan sitä reaalimaailmaa. 

Huomaatko löytäväsi itsesi jatkuvasti samanlaisista epämieluisista tilanteista? Seuraako joku tietynlainen asia sinua esimerkiksi suhteesta toiseen? Koetko usein olevasi uhri omassa elämässäsi, tai miettien että miksi minulle aina käy näin? Voisiko takana olla jokin ajatusmalli, jolla vedät tietynlaisia tapahtumia puoleesi? Ja voisiko tätä korvata jollain muulla ajatustavalla? 

Kun katselen tällä hetkellä elämääni, lähtien jo asunnon sisustuksestani, ovat monet asiat sellaisia jotka ovat olleet haaveissani ennen niiden realisoitumista. Istun sohvalla, jonka edessä on sohvapöytä jonka teimme roskalavalta löytämästämme pöytälevystä vuosia sitten. Muistan haaveilleeni ajan patinoimasta puupinnasta, josta voisi tehdä matalan pöydän. Ajattelin sitä paljon ja visualisoin mielessäni sen, millaisen haluaisin. Meni noin viikko ja läheisellä roskalavalla oli juurikin tämä pöytälevy, jonka kiikutimme kotiin. 

Kulmassa on suuri puinen maalausteline, joka oli ollut mielessäni jo jonkin aikaa. Haaveilin illoista, jolloin asunnossamme soi ihana musiikki, lasissa on punaviiniä ja maalaamme yhdessä tauluja. Jo pian haaveeni ääneen sanottuani bongasin isäni asunnon läheltä bussin ikkunasta työväenopiston edessä pinon roskiin meneviä maalaustelineitä. Soitin isälleni ja hän kävi nappaamassa meille sellaisen. Sen jälkeen olemme saaneet nauttia juuri niistä illoista, jotka olivat olleet haaveissani. 

Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja useat toteutuneista haaveista ovat paljon korkealentoisempia asioita. Jopa ystäväpiirini on muodustunut sellaiseksi, josta osasin joskus vain haaveilla. Yrittäjyys on tuonut elämääni sellaisia asioita, jotka ovat joskus tuntuneet melkein utopistisilta unelmilta. On tärkeää myös muistella sitä, mistä on lähdetty ja miten jotkut asiat, jotka saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, ovat joskus tuntuneet melkein mahdottomilta saavuttaa. 

Olisi hauska kuulla myös teidän tarinoita. Oletteko huomanneet, kuinka jokin toistelemanne ajatus onkin realisoitunut? Oletteko päätyneet tekemään jotain mitä olitte aina sanoneet välttävänne? Tai onko kumppaninne sellainen, josta olette sanoneet että ”tällaisen kanssa en koskaan päädy yhteen?”?

Kommentit (8)
  1. Veikkaisin että sitä on luettu joko Salaisuus kirjaa tai tsekattu Netflixistä Salaisuus -dokkari..
    =D

  2. Tavallaan olen samaa mieltä tästä, mutta en sitten kuitenkaan.
    Niin kuin tuossa aiemmin oli kommentoitu, tässä ajatusmallissa laitetaan kaikki onnettomuudet ja sairaudet ikään kuin ihmisen omaksi syyksi.

    Itse en halua ajatella asiaa ihan noin, että ajattelemalla mitä elämässään ei halua, vetäisi puoleensa niitä asioita. Elämässä on hyvä pohtia mitä haluaa ja mitä ei, sekä käsitellä ne hankalatkin ja epämieluisat asiat. En usko, että niiden ikävien asioiden pohtiminen toisinaan millään tapaa enempää vetäisi puoleensa negatiivisia juttuja mikäli niihin ei jää jumiin. Tottakai ihminen, joka jää vellomaan ikävien ajatusten kanssa, harvemmin pystyy näkemään niitä positiivisia asioita ja ikävät ajatukset voivat vaikuttaa elämään aika kokonaisvaltaisestikin.

    Itse uskon kuitenkin siihen, että kaikki toivomamme asiat eivät meille täysin tapahdu vain toiveidemme ja ajatustemme takia vaan positiivinen ajattelu ja työn tekeminen unelmien eteen ja sellainen hyvä draivi elämässä ajaa kohti unelmia. Teemme itse kuitenkin paljon pientä työtä koko ajan luoviessamme kohti niitä omia tavoitteita ja unelmia. Emme vaan aina edes huomaa niitä pieniä askeleita, joita arjessa otamme ollaksemme lähempänä unelmaamme.

    Omassa tapauksessani olen uudelleen kouluttautunut yli kolmekymppisenä ja nyt unelmieni duunissa. Vielä muutama vuosi sitten vaan haaveilin tästä tiltanteesta ja tässä sitä nyt ollaan. Mutta unelman tajuamisen ja ääneen sanomisen jälkeen on elämässä tehty monta pientä valintaa sekä isoja ja pieniä ponnistuksia ja uhrauksiakin, jotta tähän on päästy. Näin jälkikäteen ajateltuna aika tuntuu todella lyhyeltä ja kaikki tapahtuneen melkein tuosta noin vaan, mutta kun kunnolla muistelen niin kyllä tämä on vaatinut paljon ja kyyneleitäkin on vuodatettu monet kerrat matkalla kohti unelmaa. On pelottanut epäonnistuminen ja monet muut asiat, mutta silti olen koittanut säilyttää sen positiivisen fiiliksen ja uskon unelmaani ja siihen, että se kantaa. Ei se ole tullut eteeni vaan sitä ajattelemalla.

    Mutta olet oikeassa, että asioiden ajatteleminen ja toivominen tuo niitä lähemmäs toteutumista. Itse uskon tässä kuitenkin juuri siihen, että ajattelemalla unelmia ja toiveita, otamme samalla pieniä vauvan askelia kohti niiden toteutumista. Sinun esimerkissäsi ehkä huomasit maalaustelineet paremmin, koska olit ajatellut niitä. Jos et olisi vielä ehtinyt haaveilla niistä, olisi ne samat telineet varmasti olleet siellä ulkona, mutta sinä ohikulkiessasi et olisi ehkä huomannut niitä. Meillä kun on mielestäni tapana huomata ympäriltämme asioita, joita olemme ajatelleet.

    Mutta parastahan näissä tällaisissa ”uskon” asioissa on se, että jokainen saa uskoa mihin haluaa ja hienointa onkin, jos jokainen löytää sen oman tavan toteuttaa omia unelmia ja nauttia omasta elämästä. Oli se sitten mikä tahansa asioiden toivominen universumilta tai vaan positiivinen ja tsemppaava ajattelu, jos tuntuu, että se toimii itselle niin silloin se on just hyvä niin. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *