Mental Health Monday: Anna olla

Toistelen usein, että sattumaa ei ole. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että asiat menevät juuri niin kuin pitääkin. Silti sille ”sattumalle” kannattaa jättää joskus tilaa. Yritän itse välillä pitää kaikkia lankoja käsissäni silloinkin, kun minulla ei oikeastaan ole siihen edes mahdollisuutta. Monesti hienoimmat asiat elämässä ovat tapahtuneet niin kummallisilla tavoilla, ettei samoihin lopputuloksiin olisi päästy rationaalisen mielen avulla. 

Ei ole siis kovin mielekästä yrittää vaikuttaa aina kaikkeen, sillä loppupeleissä oma vaikutusvaltamme riittää vain tietyn matkan päähän. Täällä on ollut esimerkiksi wifin kanssa ongelmia, (kuten ironisesti myös juuri nyt kun tuon lauseen kirjoitin) enkä ole päässyt postaamaan oikein mitään blogiin enkä vastailemaan maileihin useampaan päivään. Kun tajusin, että tämä nyt yksinkertaisesti on sellainen asia, johon minulla ei ole vaikutusvaltaa, tunsin itseni neuvottomaksi ja jopa hiukan ahdistuneeksi. Yleensä asian kun asian saa fiksattua. 

Toisaalta se, että asia ei ole käsissäni, voi olla myös vapauttava tunne jos sille antaa mahdollisuuden. Juuri kun yritin täysin turhaan hallita tätä asiaa, eteeni osui tämä lainaus: ”Just let it be. You might as well. Everything moves in and out at its own time. You have no contorl. You never did, you never will.”

Ja niinpä minä annoin olla. Mietin, ettei kenenkään maailma kaadu, mikäli en pääse heti vastaamaan mailiin tai blogi on pari päivää päivittymättä. Ne muutamat deadlinet, joihin on päästävä, tulee kyllä hoidettua tavalla tai toisella. Se ei ole tällä hetkellä minun käsissäni. Eikä moni muukaan asia, joita yritän täysin turhaan kontrolloida. Niinpä unohdan nyt kuvien latailun, laitan koneen kiinni ja siirryn ulos tuijottelemaan nousevaa aurinkoa. Ehkäpä minun olisi lähtökohtaisestikin pitänyt istua tuossa verannalla, eikä tämän sinisen valon edessä. 

Ihanaa alkavaa viikkoa!