Mental Health Monday: Eri roolit

Mielenterveys kattaa myös sosiaalisen hyvinvoinnin, jota käsittelen useinkin blogissa. Puhuimme yhtenä päivänä siitä, kuinka joudumme aina uuteen porukkaan tullessamme löytämään oman roolimme ja paikkamme uudessa ympäristössä. Jos on tottunut hiljaisessa porukassa olemaan se äänekkäin, joka on aina keskipisteenä, voi olla vaikea sopeutua hiljaisempaan rooliin sellaisessa porukassa, jossa joku toinen on ottanut kovaäänisimmän roolin. Oman hyvinvoinnin kannalta on ihan suotavaa pystyä mukautumaan eri tilanteissa eri käyttäytymismalleihin. 

Mielestäni sosiaalinen lahjakkuus tarkoittaakin juuri sitä, että osaat haistella tilannetta ja mukautua erilaisiin ihmisryhmiin ja lukea ryhmädynamiikkaa. Jos on esimerkiksi opiskeluvaiheessa pärjännyt nöyryydellä, hiljaisuudella ja sillä että vain osaa asiat paremmin kuin muut, voi asenteesta olla haittaakin esimerkiksi työnhaussa. 

Joskus on mahdollista, että kasvamme yhteen rooliin kiinni. Olemme aina esimerkiksi vähän kuuntelijoina taka-alalla, sillä saman porukan sisällä on monta paljon puheliaampaa tyyppiä. Määrittelemme itsemme sen yhden minuuden kautta ja alamme pitää itseämme hiljaisena tyyppinä. Peilaamme itseämme muiden kautta ja alamme uskomaan sitä kuvaa mikä sieltä näkyy. Harvoin kuitenkaan mitkään luonteenpiirteet ovat noin yksiselkoisia ja jossain porukassa saattaisi olla paljon helpompi avata suutaan. Jos kuitenkaan emme ole sinut sen kanssa, että roolit voivat vaihdella tilanteesta riippuen, voi sisällä kasvaa suuriakin ristiriitoja. 

Minun oli joskus vaikeaa vaihtaa roolista toiseen. Kun kuitenkin oppi arvostamaan sitä, että omasta persoonallisuudesta tulee eri puolet esiin eri porukoissa, oli sosiaaliset tilanteet paljon helpompia. Se, että käyttäytyy eri tavalla eri ihmisten seurassa, ei ole mielestäni millään tapaa feikkiä tai väärin, vaikka joskus niin olen ajatellutkin. Meissä on kaikissa niin monta puolta, että on vain hienoa, jos osaa mukautua keskustelukumppaninsa kanssa samalle aaltopituudelle. 

Tällä viikolla haastankin teitä miettimään eri roolejanne ja sitä kuinka ne eroavat toisistaan. Millainen olet työympäristössä? Entä perheesi kesken? Parisuhteessa? Ystävänä? Ovatko roolit sellaisia, jotka tuntuvat oikeilta, vai koetko sisälläsi ristiriitoja? 

 

Social wellbeing is a big part of mental health, and it's really important to accept yourself as you are. Sometimes we forget that we all have different sides in us, and it is completely ok to let them show. It might be difficult to adapt to the role of a social person, if you're used to being in the background. But different groups requires different approaches, and sometimes you have to be willing to take a role that you're not used to. It's harmful to define yourself through a particular role. You have to listener in you, but you also have the loud talkative person in you, and sometimes you show more one side than the other. I challenge you to think all of your different roles in life. How are you like with your coworkers? What about with your family? In your relationship? With your friends? Do the roles feel right, or do you feel an internal conflict?

Shoes - Nelly

Jeans - Zara

Shirt - CLOSE by DENIM

Sunglasses - Mango

Kommentit

FLW (Ei varmistettu)

Superrrr ihana asu ! <3

Elisa Lepistö

Kiitos! Tää on ihan parasta aikaa pukeutumisen suhteen mun mielestä <3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos mielenkiintoista tekstistä! Tässä oli monta kohtaa, jotka kolahtivat ja pistivät miettimään. Miten helppoa onkaan huijata itseään erilaisilla ajatuksilla, joita sitten pitää totena, vaikka itsestä löytyisi niin paljon muitakin puolia. Sä oot muuten just sellainen henkilö keneltä mielellään ottaisi jotain kirjasuosituksia vastaan! Tuntuu, että tänä keväänä ja kesänä haluaisin lukea juurikin filosofisia, itseä kehittäviä kirjoja, (voi olla myös elämänkertoja tai jotakin vastaavaa) joten oisko sulla heittää jonkinmoista top 3 -listaa tossa genressä? :)

Elisa Lepistö

Voi apua, meen aina ihan lukkoon kun joku kysyy kirjasuosituksia. Monet sellaisista kirjoista, mitkä ovat itselleen kolahtaneet jotenkin tosi kovaa, ovat olleet sidonnaisia sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Mutta laitan ehdottomasti tuon korvan taakse, jos saisin vaikka jonkun postauksen kirjoitettua tuon genren kirjoista! Kiitos siis ideasta :) 

TiiaMm (Ei varmistettu)

Hei joo! Tällanen postaus ehottomasti! Mulla lukuinnostus kasvaa aina kesän tullen ja ois kyl kiva kuulla jotain vinkkejä! :)

sannero/lempihetkiä. (Ei varmistettu) http://rantapallo.fi/lempihetkia

Olen huomannut että töissä olen aina omasta mielestäni melkeinpä omimmillani. Sellainen sosiaalinen, itsevarma ja idearikas ihminen jollainen haluankin olla. Viihdyn työssänk hybin ja siellä on sellainen fiilis että uskaltaa tosiaan olla oma itsensä. Kaveriporukasta riippuen rooli tuntuu taas vähän vaihtelevan. Jos joukossa on paljon muita vahvoja persoonia, vetäydyn helposti syrjään. Inhoan turhaa draamaa ja riitatilanteita ja välillä tuntuu helpommalta sulkea suu, kun tietää omaavansa eriäviä mielipiteitä. Niille ihan parhaimmille ystäville sellaisetkin voi onneksi myös sanoa suoraan :)

Elisa Lepistö

Ihanaa että työpaikalla on tuollainen fiilis! Se on niin paljon kiinni siitä porukasta, ja on kamalaa jos joutuisi kokoajan miettimään sanomisiaan tai himmailemaan ideoidensa kanssa, jos ympärillä olevat ihmiset olisivat esimerkiksi kovin tuomitsevia. Työkavereita kun harvoi saa itse valita.

Ja se on kyllä jännä, miten saattaa jossain porukassa olla yhtäkkiä ihan hiljainen hissukka, vaikka toisessa on hyvinkin sosiaalinen olo. 

Ajatuksen kanssa

Ah! Satuinpa lukemaan tämän hyvään saumaan. Oon nimittäin viime aikoina kovasti pyöritellyt tätä aihetta päässäni, ja juuri tänään tulin aika mietteliäänä töistä kotiin. Mua aina ihmetyttää juurikin tuo miten sosiaalinen äänekkyys ja hiljaisuus sekä olenko vitsiniekka vai en vaihtelevat aika paljonkin porukasta riippuen. Oon itse ajatellut tämän niin, että käyttäytymisen vaihtelu ei ole hyvä juttu ja ensisijaisesti pitäis pyrkiä siihen, että olisi aina jollain tavalla "samanlainen" - seurasta riippumatta. Toisaalta taas nyt tää sun teksti sai mut miettimään, että ehkä näin ei olekaan. Ajattelen itsekin persoonallisuuden olevan laaaaaaaaja juttu, jota vain yksi tietty sana ("hiljainen" tai "vitsikäs" jne) ei millään pysty kuvailemaan. Yksi luonteenpiirre on vaan yksi piirre satojen joukossa.

Oon itse pyrkinyt nykyään pääsemään ainakin sellaseen tietynlaiseen, _samanlaiseen_ "zen-tilaan" tilanteesta riippumatta. Eli siis että olisin samalla tavalla rento kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, ja piirteet, jotka nousevat esiin, ovat tavallaan vaan sellasta lisätäytettä, jotka vaihtelevat laidasta laitaan. :D En oo vielä ihan täysin sinut näiden eri piirteiden kanssa ja välillä se sekottaakin mun pään ja mietin oonko oikeastaan ollenkaan oikeassa seurassa. Mutta ehkä tää on kuitenkin loppujenlopuksi ihan vaan mun oma henkinen taistelu. Kukaan muu ei ole vastuussa mun zen-tilasta kuin mä itse ja luulenpa, että ratkaisu on 'hyväksyminen'.

Mielenkiintosta mielenkiintosta!!

 

(Ps. Tositositosi inspiroivia asuja ja kuvia viime aikoina!!)

Karoliinal (Ei varmistettu)

Saitpas miettimään, kiitos! Koska olen juuri ponnistellut tuon kanssa, että en pysty toimimaan samanlailla kaikissa piireissä ja välillä tullut todella ahdistuneitakin fiiliksiä. Kaikki persoonallisuustestit yms ovat saaneet mut vaan enemmän paniikkiin, koska niitä tehdessä tulee väkisinkin mietittyä että "no tuossa tilanteessa ehkä toimisin noin, mutta sitten taas tuossa toisin". Olin ennen myös todella ujo ja huomaan, että nykyisin välillä se ujo-vanha-minä pukkaa päälle tietyissä tilanteissa, varsinkin kun olen ahdistunut. Mutta samalla olen sitä mieltä, että jos haluaa olla esim sosiaalisempi, on itseään vähän kuin puskettava välillä. Ja puskettava juuri niihin epämukaviin ja uusiin tilanteisiin. Ehkä niistä myös jollain tavalla löytää itseään enemmän, koska joutuu oikeasti punnitsemaan ja miettimään miten käyttäytyy. Mutta samalla ei pitäisi liikaa miettiä "miten mä nyt käyttäydyn", vaan antaa sen käytöksen tulla luonnostaan.

Vierailija (Ei varmistettu) https://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html

wou, tässäpä vasta riittäisikin miettimistä!

Kommentoi