Mental Health Monday: Kun onnellisuus hävettää

happy.jpg

En tiedä mistä johtuu, tai onko sille ylipäätään mitään erityistä syytä, mutta lähiviikkoina olen ollut jotenkin ihan järkyttävän onnellinen. Jopa niin onnellinen, että se on hävettänyt. Lieneekö suomalainen tapa, mutta on tuntunut etten kehtaa edes kertoa sitä ääneen. Alan ajattelemaan, kuinka niin moni voi huonosti, mitä kaikkea maailmalla tapahtuu ja onnellisuus tuntuu saman tien itsekkäältä. 

Saako omasta työstä iloita silloin, kun niin moni on työttömänä? Onko oikein olla onnellinen omista ystävyyssuhteesta, silloin kun moni kärsii yksinäisyydestä? Saako tulevaa reissua odottaa innoissaan, vaikka lentäminen on epäekologista, eikä kaikilla ole edes varaa ulkomaanmatkoihin? Onko oikein iloita ihanasta parisuhteesta, kun niin moni on huonossa suhteessa tai kumppania vailla?

Tiedän järjellä, ettei näissä kysymyksissä ole mitään järkeä. Ollessamme onnellisia jaamme hyvää oloa myös ympärillemme, ja olemme valmiimpia auttamaan myös muita. Silti tuntuu siltä, että sitä omaa onnea pitää vähän piilotella. Olenko yksin tämän ajatukseni kautta, vai kokeeko joku muukin joskus huonoa omaatuntoa onnestaan?

Ymmärrän hyvin, ettei oma onnellisuus ole muiden onnesta pois, eikä huonoa fiilistä potemalla auta yhtään ketään. Silti joudun välillä tekemään mielessäni oikein töitä sen eteen, että osaan vain nauttia hyvästä mielestä. Tiedän kokemuksesta, että silloin kun voi itse huonosti, on myös muiden auttaminen paljon vaikeampaa. Elämä on sellaista omien asioiden kanssa solmussa olemista ja päivistä selviytymistä. Ei silloin ole resursseja samalla tavalla auttaa muita tai tehdä muutenkaan mitään hyvää. 

Yksilön onnellisuus on siis myös suuremmassa mittakaavassa positiivinen asia, sillä se usein myös leviää ympärille hyvinä tekoina, inspiraationa, tsemppinä tai tukena. Tämän yritän pitää nyt mielessä ja jakaa sitä hyvää mieltä myös muille. Pelkällä valittamisella ei tehdä mitään hyvää. Auttaminen vaatii tekoja, kuuntelua, läsnäoloa sekä tukea ja ne onnistuvat usein paremmin, kun on itsellä hyvä olla. 

happy3.jpg

Kommentit (15)
  1. Ihanaa että joku uskaltaa nostaa tämän asian esiin! Nykyisin tuntuu että onnellisuutta joutuu häpeämään, turhaan. Hymy tarttuu, ja niin myös onnellisuus. Useiden masennuksien kanssa taistelleena voin sanoa että minua eteenpäin kohti parempia aikoja on työntänyt juuri ystävieni kuvaukset siitä kuinka onnellisia he ovat juuri nyt. Ei se että kaikilla on vähän vaikeaa. Masennus saa sairastuneen unohtamaan että muitakin tunteita on, joten pieni muistutus siitä on aina välillä tarpeen. 

    Onnellista kevättä <3

  2. Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni yli vuosi sitten ja löysin nopeasti elämäni rakkauden, joka tekee minut niin onnelliseksi. Minua usein hävettää hehkuttaa onneani, kun tämä onni tuntuu niin uskomattomalta. Erityisesti se on vaikeaa niiden seurassa, jotka jäivät vanhojen poikaystäviensä kanssa yhteen vaikka ei ehkä olisi pitänyt tai jotka ovat yhä tiiviisti yhteydessä exäni kanssa. Hävettää, että ystävilläni tai exälläni ei mene yhtä hyvin.

    1. Ihanaa kuulla että olet noin onnellinen! Jaat vaan ympärillesi sitä hyvää fiilistä, niin se tarttuu muihinkin 🙂 <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *