Mental Health Monday: Metsään mars!

Minulla on aina ollut hiukan ristiriitainen suhde metsään. Asuimme lapsuuteni ruskeasuolla ihan keskuspuiston vieressä. Meillä oli koira, joten metsässä tuli samoiltua päivittäin. En kuitenkaan koskaan ollut mikään metsä-fani. Paljon mielummin kävelin ympyrää Stockan neloskerroksessa vaaterekkejä ihaillen. Olin jo varhain todella urbaani lapsi. Siinä missä äitini yritti näyttää metsän hienouksia, mietin että ”ihan kiva, mutta mennään mielummin johonkin mihin pääsee ratikalla.” 

Teini-iässä minulle puhkesi pahat allergiat, jotka kestivät kevään alusta melkein syksyn alkuun. Tämä luonnollisesti etäännytti minua entisestään luonnosta. Oli kamalaa olla missään, missä silmät turpoaa kiinni ja olo on muutenkin todella tukala. 

Nyt vasta aikuisiällä olen rakastunut metsään ja tajunnut sen rauhottavan vaikutuksen. Nykyään keskuspuisto on todella rakas. Siinä missä merenrantaan on kiva kävellä aaltoja tuijottelemaan, on metsässä jotain vielä rauhoittavampaa. Siellä saa yleensä olla ihan yksinään, varsinkin jos poikkeaa teiltä johonkin pikkupoluille tai kallioille.

Seuravan kerran kun kiukututtaa, stressaa, ahdistaa tai on muuten vain mieli allapäin, googlaa lähin metsäsi, pukeudu lämpimästi ja suuntaa puiden keskelle hengittelemään raitista ilmaa. Voin luvata, että ongelmat kutistuvat puoleensa jo tunninkin pituisen metsäretken aikana.