Mental Health Monday: Metsään mars!

keijumetsa3.jpg

Minulla on aina ollut hiukan ristiriitainen suhde metsään. Asuimme lapsuuteni ruskeasuolla ihan keskuspuiston vieressä. Meillä oli koira, joten metsässä tuli samoiltua päivittäin. En kuitenkaan koskaan ollut mikään metsä-fani. Paljon mielummin kävelin ympyrää Stockan neloskerroksessa vaaterekkejä ihaillen. Olin jo varhain todella urbaani lapsi. Siinä missä äitini yritti näyttää metsän hienouksia, mietin että ”ihan kiva, mutta mennään mielummin johonkin mihin pääsee ratikalla.” 

Teini-iässä minulle puhkesi pahat allergiat, jotka kestivät kevään alusta melkein syksyn alkuun. Tämä luonnollisesti etäännytti minua entisestään luonnosta. Oli kamalaa olla missään, missä silmät turpoaa kiinni ja olo on muutenkin todella tukala. 

Nyt vasta aikuisiällä olen rakastunut metsään ja tajunnut sen rauhottavan vaikutuksen. Nykyään keskuspuisto on todella rakas. Siinä missä merenrantaan on kiva kävellä aaltoja tuijottelemaan, on metsässä jotain vielä rauhoittavampaa. Siellä saa yleensä olla ihan yksinään, varsinkin jos poikkeaa teiltä johonkin pikkupoluille tai kallioille.

Seuravan kerran kun kiukututtaa, stressaa, ahdistaa tai on muuten vain mieli allapäin, googlaa lähin metsäsi, pukeudu lämpimästi ja suuntaa puiden keskelle hengittelemään raitista ilmaa. Voin luvata, että ongelmat kutistuvat puoleensa jo tunninkin pituisen metsäretken aikana. 

Kommentit (12)
  1. Metsällä todellakin on kumman rauhoittava olo.

    Toinen tähän postaukseen liittymätön juttu, sivun oikeaan laitaan ilmestyi alas skrollatessa mainos, joku karita tykkä juttu. Meni ärsyttävästi tekstin päälle, vaikea lukea kun mainos peittää ison osan tekstistä. Voiko tälle tehdä jotain?

    1. Onpa outoa! Välitän eteenpäin 🙂 kiitos kun kerroit!

  2. Joo, voi tosiaan olla et löytyy niitäkin, joille metsä ei ole missään määrin arkipäivää ja kaupungissa on toki helppo se ”unohtaakin”. Ei ollut tarkoitus lainkaan kritisoida. Lähinnä muistan, kun itse muutin tänne – yllätyin kuinka vehreä kaupunki tämä on ja luontoon pääsee niin helposti. Paljon matkustelevana oon koko ajan enemmän sitä mieltä, että Helsinki on todella luonnon lähellä 🙂 Eri asia toki on tuleeko sinne sitten lähdettyä. Aika kapealla alalla saa tosin pyöriä, jos ei metsään täällä koskaan törmäile.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *