Mental Health Monday: Samaistujat vs. vertailijat

collage2.jpg

Juttelin ystävän kanssa viikonloppuna siitä, mitkä asiat somessa ärsyttää. Hän esimerkiksi koki instagramin ahdistavaksi, sillä hän ajattelee siellä olevien kuvien tarkoitukseksi esitellä sitä, kuinka upea elämä kullakin on. Jaetaan niitä huippuhetkiä, reissukuvia ja luodaan jonkinlaista illuusiota täydellisestä elämästä johon ei kuulu laskujen maksaminen, pyykkivuoret tai räntäsateet. Veikkaan että tähän voi moni samaistua. 

En ollut ikinä ajatellut, että esimerkiksi omaa instagram feediäni voisi tulkita noin, mutta ymmärrän täysin hänen pointtinsa. Kuulun itse siihen porukkaan, joka rakastaa katsoa juuri näistä huippuhetkistä kuvia. Kun näen että jollain pyyhkii hyvin, tuntuu se samanlaiselta kuin että itsellä menisi hyvin. Kun pimeän joulukuun keskellä ystävältä tulee feediin kuva reissun päältä, voin kuvitella itsenikin hetkeksi palmun alle.

Se on minulle sellainen hyvän fiiliksen kanava. Kun näen jonkun saaneen jättikokoisen brunssin sänkyynsä kannettuna, voin kuvitella itseni sinne pehmoisiin peittoihin mutustamaan croisanttia. Saan tällaisista kuvista olon, että elämä on aika pirun mahtava. Vaikka se oma todellisuus olisikin samalla hetkellä se, että syön sitä omaa aamiaisnäkkäriä sotkuisen kämpän keskellä. Mielikuvissani olen jo hotellilakanoissa tuorepuristettu appelsiinimehun kädessä.

collage3.jpg

Samaistun helposti ihmisiin ja hahmoihin siitä huolimatta onko meissä mitään yhteistä. Sen takia esimerkiksi temppareiden ensimmäisen jakson katselusta tuli todella huono fiilis. Tuli sellainen olo, että elämä on kyllä melko karua, tosirakkautta ei ole olemassa ja aikuisten juhliminen on sellaista kamalaa sekoilua, mitä ensimmäisen illan bileissä. Vaikka tiedostan järjellä, että se on vain tv-ohjelma, ja hyvin kaukana omasta elämästäni, on minun vaikea olla samaistumatta hahmoihin. 

Veikkaan että tässä on vähän kaksi eri ryhmää. Ovat he, jotka vertailevat itseään muihin ja kokevat silloin ahdistusta omasta elämästään kun katselevat vaikka ystävien ”täydellisestä elämästä” kertovaa instafeediä. Sama porukka voi katsoa temppareita hyvillä mielin ja ajatella kuinka paljon paremmin itsellä pyyhkii. Ja sitten olemme me samaistujat, jotka eivät vertaile vaan näkevät itsensä muissa ja silloin on toki mukavampaa katsoa niitä huippuhetkiä. Tunnistatteko itsenne jommasta kummasta ryhmästä vai onko tämä teoriani teidän mielestä täysin tuulesta temmattu? 

Joka tapauksessa kannattaa miettiä omaa somekäyttäytymistä ja sitä, mitä eri somet antavat sinulle? Aiheuttaako joku sovellus vain negatiivista energiaa? Ystäväni oli lopettanut instafeedin seuraamisen ja itse puolestani lopetin temppareiden katsomisen. 

collage.jpg

 

Kommentit (33)
  1. Elli————
    28.3.2018, 18:07

    En ole koskaan ennen tainnut kommentoida mutta tämä postaus selittää tätä asiaa mulle! Olen itse samaistuja!

  2. Varmasti paljon vaikuttaa se, millaisia mahdollisuuksia itsellä on (ja millaisia uskoo tulevaisuudessa olevan). Ääripäissään: kaikilla ei ole kokemuksissa eikä tulevaisuudessa luvassa yhtään etelänmatkaa, ja kuvat palmujen alta voi tuntua muistutukselta siitä, että et koskaan saa sitä mitä monet muut saavat, kun taas toiselle sama kuva voi tuoda jaksamista arkeen muistuttamalla jo varattuna olevasta tulevasta matkasta. Eli on eri asia katsella matkakuvia räntäsateessa, jos oma räntäsateessa olo on valinta, ei pakko.

    Tietty myös asenne vaikuttaa, ja toiselle lasi on aina puoliksi tyhjä, kun toiselle se on puoliksi täysi.

    Ja jos kukaan ei postaisi mitään, mikä saattaa ärsyttää ketään, someen ei ilmestyisi enää koskaan yhtään mitään.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *