Miksi urheilen?

final.jpg

Syitä urheiluun on varmaan yhtä monta, kuin on urheilijaakin. Joku treenaa siksi, että on koukussa endorfiineihin, toinen haluaa jaksaa päivässä enemmän, ja osan saa liikkeelle pelkästään ulkonäköön liittyvät syyt. Huomasin vähän aikaa sitten, kuinka omat syyt treenaamiseen ovat muuttuneet paljon ajan kuluessa. Voin myöntää, että jossain vaiheessa ainoa syy raahautua lenkille oli se, että en ollut tyytyväinen vartalooni. Ainoa joka motivoi, oli vaa’an alempi lukema tai vähän liian suureksi jääneet vaatteet. Edes treenin jälkeen ei välttämättä saanut hyvää oloa, sillä pääpointti oli painon pudottaminen, eikä niinkään hyvinvointi. Urheilu tehtiin verenmaku suussa, eikä sen kuulunutkaan olla mukavaa. 

Tänä päivänä minua motivoi eniten kroppani kestävyys, voima ja se, mitä kaikkea pystyn tekemään. Tavoitteillani ei ole mitään tekemistä ulkonäöllisten asioiden kanssa, vaan haluan jaksaa tehdä 50 ojentajapunnerrusta, juosta pidempiä lenkkejä ja opetella kehonhallintaa esimerkiksi käsilläseisonnalla ja erilaisilla joogaliikkeillä. Haluan että hapenottokykyni paranee, yleiskuntoni nousee ja ylipäätään jaksan enemmän. Näissä asioissa kehittymisen huomaa lähes päivittäin ja se motivoi ihan hurjan paljon. Tämä kasvattaa itseluottamusta myös muilla elämän osa-alueilla. Kun huomaa että omiin tavoitteisiin alkaa päästyä pikku hiljaa, alkaa miettiä mitä muita tavoitteita voisi itselleen asettaa. 

Tämä on viimeinen viimeinen Workout Challenge Week-postaus, vaikka tulen toki treenejä jakamaan jatkossakin. Haluaisin tällä kertaa kannustaa keksimään itselleen urheilullisia tavoitteita, jotka motivoivat lähtemään treenaamaan. Se voi olla vaikka joku temppu, kuten käsillä kävely/ muscle up tai tietty 100-metrin aika. Ihan mikä tahansa, mikä juuri sinua innostaa. Vaikka olisi ihan tarpeellistakin pudottaa muutama kilo, on silti mielekkäämpää keksiä joku sellainen tapa urheilla, joka tuntuu omalta. Oma ykköstavoite on pitää juoksemisen riemua yllä. Olen nyt hölkännyt sellaista kävelyvauhtia(!) ja näyttänyt varmasti todella urpolta, mutta sillä tavalla totuttelen kaikessa rauhassa juoksurytmiin. Hengästyn nimitääin todella nopeasti tuollakin tahdilla, mutta koko ajan matkat pitenevät. Se on muuten hassua, että kun kropan kunto paranee, alkaa yhtäkkiä uusia tavoitteita keksimään lähes päivittäin, sillä huomaa pystyvänsä aina vain vaativempiin liikkeisiin. 

Kiinnostaisi myös kuulla, millaisia urheilullisia tavoitteita teillä on? 🙂

Now it’s time for the final week of our Workout Challenge. This week I want to encourage you to find an athletic goal for yourself, that gets you excited. It can be whatever you like, as soon as it motivates you to move. My own goals are to be able to do 50 tricep pushups, run longer runs and learn how to control my body in a handstand. It’s really motivating to see yourself to get better, and the feeling that you are stronger than yesterday, is far more fulfilling than a lower number on a scale or a narrower waist. 

finalweekworkoutchallenge.jpg

 

Kommentit (11)
  1. Olen juossut maratoneja nyt viitisen vuotta. Tänä vuonna on edessä kaksi kokonaista ja ne kyllä motivoivat juoksemaan monta lenkkiä viikossa 🙂 Juoksu on itselleni kuin meditaatiota ja omiin ajatuksiin keskittymistä. Aivan ihana fiilis kun juoksu rullaa hyvin ja pääsee kunnon flow-tilaan. Juoksukunto tosiaan kehittyy nopeasti, pian sitä huomaakin jaksavansa monen tunnin lenkin! 🙂 Ulkonäöllisistä syistä en ole koskaan liikkunut mutta olen kyllä aina unelmoinut kapeasta ja lihaksikkaasta keskivartalosta niinku sulla on 😀

  2. Minä elän tällä hetkellä vähän valitettavasti sellasessa ”sit ku” -tilanteessa, jossa tuntuu, ettei millään pysty ottaamaan (/jaksa ottaa) aikaa opiskelun, lihaskunnollisten ryhmäliikuntatuntien ja muun elämän lisäksi kaikkien niiden kivojen urheilullisten tavoitteiden harjoitteluun. 😀 Leuanvetojen harjoitteluun ostin juuri tangon, joten sitä harjoittelen pikkuhiljaa. Vaikka olenkin oppinut viime vuosina arvostamaan enemmän juuri sitä, mihin kaikkeen hienoon oma keho voi pystyä, niin silti tämän hetkistä ryhmäliikuntatunneilla käymistä motivoi varmaan kyllä se, kun kotona voi peilin ääressä tunnin jälkeen pullistella lihaksia ja nähdä pienten lihaskumpujen muovautuvan hieman näkyvämmiksi.  :p ”Joskus sitten” haluan kyllä opetella esimerkiksi käsilläseisonnan ja spagaatit, mutta nyt vielä lukuvuoden loppuun keskityn varmaan enemmän tuohon voiman kasvattamiseen. Sitten kun ilmat lämpenevät täällä Suomessa tarpeeksi tälle kylmäkallelle, aion jatkaa elokuussa aloittamaani lenkkeilyharrastusta ja joka kerta taas mitata lenkkiin menevä ajan ja pyrkiä parantamaan sitä. 🙂 Se oli niin ihana fiilis, kun aloitti ihan pohjalta ja käveli varmaan 2/3 matkasta, mutta pikkuhiljaa pystyi pidentämään juoksuosuuksia ja haastamaan itseään. Ai että tulikin tuosta muistelusta ihana innostus! En jaksa odottaa yli +10 asteden lämpötiloja!! 😀

     

    1. Ai hitsi onko siellä vielä niin kylmä! Jaiks 😀 No, nopeasti ne kelit kyllä lämpenee ja pian saa tehdä kaikki treenit ulkona! Ja tiedän kyllä tuon olon, kun ajattelee että ”ois kiva osata” mutta sitten ei kuitenkaan irtoa energiaa niin paljon, että oikeasti jaksaisi alkaa harjoitella jotain. Mutta tärkeintä että sulla on kuitnekin joku, joka motivoi liikkeelle. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *