MINÄMINÄMINÄMINÄ

Sain kommentin edelliseen postaukseen, jossa pohdittiin sitä miten bloggaus on melko egoistista hommaa. Lina-Marian mielestä nykyään sosiaalisen median myötä on muutenkin noussut tällainen ”itsensä jalustallenostamiskulttuuri”. Ja että eikö ole outoa blogata vain omasta itsestä

En usko, että paljon itsestään kuvia ottavat tai omasta elämästä bloggaavat ovat narsisteja. Termi on kuitenkin melko rankka, eikä sitä sovi käyttää väärin. Uskon, että ihmisissä löytyy niitä, jotka haluavat esille ja niitä jotka pysyttelevät mielummin poissa parrasvaloista. Jotkut tuovat itseään esille sosiaalisissa tilanteissa, toiset kirjoittavat mielipidekirjoituksia, kolmannet ryhtyvät esiintyviksi taitelijoiksi ja pääsevät estradilla aina siihen huumaan. 

Omien kuvien jatkuva räpsiminen ja niiden jakaminen sosiaalisessa mediassa on toki vähän hassua. Uskon, että joskus syynä voi olla huono itsetunto tai hyväksytyksi tulemisen tarve. Kuitenkin toisaalta itse katselen usein mielummin kuvia juuri henkilöistä. Satunnaiset ruoka- ja maisemakuvat ovat mukavia, mutta jos esimerkiksi Instagram-tili on pelkästään niitä, lähtee se usein pois seurantalistaltani. 

En kuitenkaan näe niin ongelmallisena tuota, että ihmiset jakavat asioita juuri omasta elämästään. Mielestäni se on juuri se, joka tekee sisällöstä mielenkiintoisen. Asiatekstejä, tutkimuksia ja uutisia voi lukea muista kanavista. Kirjoittajan oma persoona tulee näkyä blogikirjoituksessa, muutoin siinä ei ole mitään tarttumapintaa. Joskus olen törmännyt todella laadukkaisiijn blogeihin, joissa on mielettömät kuvat ja asiapohjainen teksti. Nämä blogit jäävät kuitenkin lopulta lukematta, sillä kaipaan siihen juuri niitä omia mielipiteitä, omaa näkemystä ja kerrontaa siitä, miltä tämä juuri kirjoittasta tuntuu.

Se on vähän sama kun kaunokirjallisuudessa on minä-kertoja, pystyy päähenkilöön usein samaistumaan paljon enemmän. Blogitekstejäkin voi mielestäni kirjoittaa kahdella eri tavalla. Otan tähän nyt esimerkin kuvitteellisesta tilanteesta, josta voisi kirjoittaa tällä tavalla tuomatta itseään tekstissä esille: 

”Esplanadilla on avattu uusi liike x, jossa on avajaistarjouksena kaikki huonekalut -50 prosenttia. Liike keskittyy Industrial-tyylisten huonekalujen ja pohjoismaisen design-tavaroiden myyntiin. Avajaisissa tarjottiin samppanjaa ja ruokapuolesta vastasi ravintola x. Paikalle oli saapunut suuri joukko median edustajia ja bloggaajia.” (Kuvituksena olisi muutama kuva huonekaluista ja yksi liikkeen edestä ulkoa)

Versus henkilökohtaisempi ote:

”Kävin espalla x liikkeen avajaisissa. Olipa Esplanadi muuten kaunis tähän aikaan vuodesta. Istahdin penkille ennen sitä seuraamaan ohikulkevia ihmisiä ja nauttimaan syysauringosta. Avajaisissa oli huikeat ruoat tarjolla, täytyykin koittaa tehdä oma versio näistä rullista pian kotona, rakastan nimittäin tuollaisia pikkuruokia! Liike itsessään oli täynnä kaikkia sisustusunelmia, ja minuun iski paha sisustuskärpänen.”(Kuvituksena olisi pari fiiliskuvaa aurinkoisesta esplanadista, yksi kuva liikkeestä, yksi ruoasta ja yksi bloggaajasta.)

Luen paljon mielummin tällaisia kirjoituksia. Lina-Maria mietti myös sitä, miten nykyään itsensä ylivertaiseksi nostaminen on hyväksyttävää tai jopa ihailtavaa. Itse en näe sitä kuitenkaan näin. Mielestäni blogien suosio perustuu pitkälti juuri siihen, että kirjoittajat ovat ihan tavallisia ihmisiä, eivätkä yritäkään olla mitenkään parempia kuin muut. Kun lukee samantyylisten ihmisten juttuja, voi inspiroitua itsekin jotenkin helpommalla. Sillä tavalla ”hei, mäkin pystyn tohon”-fiiliksellä.

Mitä ajatuksia teillä herää aiheen tiimoilta?

Kommentit (16)
  1. Heii hahaa, kiitos koko postauksen mittaisesta vastauksesta/pohdinnasta! 🙂

    Ekana haluun vähän pahotella, jos käytin narsismi sanaa aika ronskisti. Sen kanssa saa kyllä olla aika varovainen, kun sitä on alettu ihan mediassakin käyttämään tosi vapaasti. Ehkä ”itsekeskeisyys” ois ns. kivempi sana – en halua kuitenkaan nimitellä ihmisiä persoonallisuushäiriöisiksi!

    Yhdyn tuohon kuinka omien mielipiteiden kautta kirjoitetut blogitekstit ovat verrainnollisia esim mainitsemaasi minä-kertojamuodossa kirjotettuun kaunokirjallisuuteen. Tekstistä saa paljon enemmän irti ja sitä on mielenkiintosempi lukea. I agree! Ja ei siinä ole mitään itsekeskeistä, sehän on vaan omien mielipiteiden jakamista.

    Ehkä se on enemmän tää selfie-kulttuuri, joka nykyään ihmetyttää.

    En tosin näe esim. hienoissa asukuvissa ym. mitään pahaa, jos ne on oikeesti otettu tarkoituksena inspiroida muita ihmisiä. Joku kommentoija taisi kirjoittaa, että kyllä sen yleensä bloggaajasta huomaa tehdäänkö blogia muiden inspiraatioksi vai oman egonsa pönkittämiseksi.

    Myöskin hyvä pointti joltain kommentoijalta, että jos entinen koulukiusattu aloittaa bloggaamisen ja saa ensimmäistä kertaa elämässään positiivista huomiota niin GO GO! Mahtavaa vain tälle ihmiselle. 🙂

    Ja tosiaan, AIVAN VARMASTI bloggaajia/insta-julkkiksia mahtuu ihan ääripäästä toiseen, joten vaikea aihe tämäkin, sillä ihmisillä on täysin eri motiiveja. Ei voi yleistää ja laittaa kaikkia bloggaajia samaan ”boxiin”. (boxittaminen on muutenkin tyhmää)

    Mutta niin. Selfie-kulttuuri ihmetyttää vaan välillä. Itse taas tykkään mielummin seurata instagram-tilejä, joissa on enemmän muita kuvia kuin tyypin omia naamakuvia. Tietty on kiva välillä nähdä miltä se henkilö näyttää.
    Mutta jos törmään ihmisiin, jotka kuvaavat lähinnä omaa itseään, välillä pohdin: Elämme niin mielettömän kauniissa maailmassa, joten jos kuvaa suurimmaksi osaksi vain omaa naamaansa, näkeekö ihminen oikeesti itseään pidemmälle? Jääkö silloin koko muu maailma huomaamatta? Miten omien kasvojen kuvaaminen voi olla se kaikkein mielenkiintoisin juttu kuvata? Oman naamansa kuitenkin näkee joka aamu jo peilistä.

    Kärjitettyä jälleen, mutta tällaista tulee välillä mietittyä.

    Mutta toistan, kiitti vastauksesta! Kuten jo kirjotin siinä aikaisemmassa kommentissa niin sun ja muutamien muiden blogit ovat edelleen omalla lukulistalla – eivät olisi, jos tulisi ainoastaan ”minäminäminä” -fiilis. 🙂 Tykkään hirveesti sun pohdiskelevista teksteistä ja pukeutumisesta kiinnostuneena ihmisenä ihailen ihan hurjasti sun uniikkia tyyliä!
    Sun blogi on täyttä inspiraatiota.

  2. Jep, samaa mieltä miekin siun kanssa! Yritin kerran lukea pelkkää valokuvaus-blogia, koska pidän kauniista valokuvista, mutta persoonattomuus alkoi lopulta tympimään, joten seuraaminen jäi. Miusta bloggarin omat kuvat on vaan plussaa! Niistä saa nopeallakin vilkaisulla tunnelman selville ja mikä tärkeintä saa pukeutumiseen inspiraatiota! Siulla on aivan mahtava tyyli ja tyylistä kirjoittaa. Tykkään siun blogista ihan hirveesti! Jatka samaan malliin!:) Postaustoiveena olisi NYKin top10 paikat:)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *