Mitä oikeasti kuuluu?
Luin tänään monen bloggaajan vastauksia Julian ”Mitä oikeasti kuuluu?” -postauksen innoittamana ja ajattelin kirjoittaa myös omani. Nykyään enää harvemmin tulee luettua blogeista tällaisia arkisia juttuja, mutta välillä ne ovat juuri niitä mitä ainakin itse kaipaan.
Mitä oikeasti kuuluu?
Oikeastaan tosi hyvää, vihdoin. Olen sellainen aika optimistinen ja perusonnellinen tyyppi yleensä ja viime viikolla tekemäni testinkin mukaan kiitollisuus on voimakkain luonteenvahvuuteni. Kuitenkin edeltävä vuosi oli melko rankka monellakin tapaa ja oli yhtäkkiä vaikeampi löytää niitä kultahippuja omasta arjesta. Sadepilviä toi elämään läheisen vakava sairastuminen, huoli omasta ja muiden jaksamisesta, sekä pieni uraan liittyvä identitettiikriisi ja someähky. Välillä oli päiviä, kun ei olisi tehnyt mieli nousta sängystä lainkaan. Nyt kuitenkin tässä valon määrän lisääntyessä on omakin fiilis noussut ihan hurjaa vauhtia. Tuntuu että maailmaan on taas palanneet värit ja tunnen itseni taas positiiviseksi itsekseni. Ja siitä osaa taas olla ihan uudella tavalla kiitollinen ja onnessaan.
Mitä tapahtuu työrintamalla?
Töitä riittää tällä hetkellä sopivasti. Olen oppinut sanomaan ei projekteille, jotka eivät anna muuta kuin rahaa ja muutenkin tehnyt järkevämmällä tahdilla hommia kuin ennen. Valokuvaaminen kiinnostaa taas enemmän, kun valoa riittää kellon ympäri. Kaikin puolin tuntuu olevan sellainen hyvä balanssi työn ja muun elämän välillä.
Parisuhde / perhe /ystävät?
Ystävät ovatkin olleet täälläkin esillä poikkeuksellisen paljon lähiaikoina, kun kirjoitin Symbioottisesta ystävyydestä, ja ystävieni järkkäämistä polttareista . Myös Yksillä-podcastin jaksossa meillä oli teemana ystävyys. Näiden ansiosta on tullut pohdittua entistä enemmän omaa lähipiiriään ja tunnettua ihan poikkeuksellista kiitollisuutta. Tiedostan varsin hyvin, minkälainen lottovoitto on se, että elämästä löytyy niin upeita ja tärkeitä ihmisiä. Parisuhdekin voi varsin hyvin, ja meillä on tänä vuonna tulossa 10 vuotta yhteiseloa täyteen. Se on hurjan pitkä aika, ja silti edelleen tuntuu välillä samalta kuin vastarakastuneena.
Matkat?
Olemme lähdössä yhden toisen pariskunnan kanssa roadtripille, jossa olisi tarkoitus käydä Suomen puolella joissain kivoissa paikoissa ja ajaa Ruotsin läpi Norjaan. Odotan tätä reissua todella paljon. Lisäksi yksillä ystävillämme on alkusyksystä häät Ranskassa, joihin matkustamme. Niistä tulee varmasti niin upeat, että herkistyttää jo pelkkä niiden ajatteleminen.
Harrastukset / hyvinvointi?
Olen käynyt nyt todella vähän salilla tai oikeastaan urheillut muutenkaan. Sen sijaan olen hyötyliikkunut enemmän kuin yli kymmeneen vuoteen. Aloitin tosiaan ehkä kuukausi sitten kävelyhaasteen, jonka tarkoituksena oli välttää autolla tai julkisilla liikkumista ja matkata jalan, ja nykyään päivässä tulee helposti 16 000 askelta täyteen. Olen aivan koukussa tähän. Tulee vietettyä automaattisesti pari tuntia päivässä ulkona, saatua omaa aikaa ja tietysti myös liikuttua.
Inspiroi eniten/vähiten?
Eniten inspiroi tällä hetkellä luonto ja sen herääminen, pitkät yöunet, ulkonaolo ja musiikki. Myös ruoanlaitto ja sellainen kunnon pitkän kaavan mukaan kokkailu tuntuu taas mielekkäältä pitkän tauon jälkeen. Perjantaina meillä on taas kokkausvuoro meidän teemaillallisilla ja maaksi valikoitui Italia. Tulee vesi kielelle jo pelkästä ruokien suunnittelusta. Vähiten inspiroi puolestaan rääkkitreenit, vessan peseminen, ja kaupassakäynti.
Tällä hetkellä syön/katson/luen?
Syön todella usein erilaisia kasviksia raakana ja dippailen niitä turkkilaiseen jugurttiin, johon olen laittanut aurajuustoa ja mausteita sekä Lidlin valmishummukseen. Voisin syödä tätä settiä joka päivä aamusta iltaan, vaikka oikeastaan raa’at vihannekset eivät ole parhaita omalle kropalle.
Katson Billionsin uutta tuotantokautta ja Selviytyjät suomea, joka ei tosin ole yhtään niin hyvä kuin viime vuonna, mutta silti koukuttanut meidät. Viime viikolla katsoin Girlsin viimeisen jakson ja eilen Turn Up Charlie -nimisen minisarjan, jossa Idris Elba näyttelee pääosaa.
Luen Michelle Obaman elämäkertaa ja kuuntelen äänikirjana Kingston Wall – Petri Wallin saagaa. Obama ei ole vielä jostain syystä saanut oikein otteeseensa, mutta annan sille vielä mahdollisuuden sillä sitä on niin kovasti kehuttu. Seuraavina lukulistalla ovat Miki Liukkosen uutuus Hiljaisuuden mestari ja Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia.
Mitä odotan?
Kesää, mutta en liikaa sillä nautin jo tästä valon määrästä ja keväästä niin täysin rinnoin. Odotan silti mökkireissuja, järvipulahduksia, grillaamista, auringonnousuja, kuumia silokallioita paljaiden varpaiden alla, syreenien tuoksua, hulmuavia kesämekkoja, pisamia ja kylmää roseeta hikoilevasta viinilasista.
