Mitä suomalaiset voisivat oppia muilta mailta?

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-166.jpg

Entinen kollegani heitti minulle pari päivää sitten loistavan postausidean siitä, mitä voisimme suomalaisina oppia muiden maiden kansalaisilta. Tartuin heti tuumasta toimeen ja mietin kaikkia maita joissa olen vierraillut ja niiden kansalaisten hyveitä. Olen itse monessa asiassa hyvin ”suomalainen”, vaikka en tällaisesta kategorisoinnista yleensä välitä. 

Istun kuitenkin aina bussissa sellaiselle penkille, jossa ei ole ketään vieressä, jätän raitiovaunupysäkillä tarpeeksi pitkän hajuraon kanssaodottelijoihin ja kysyttäesä mitä kuuluu, vastaan yleensä lyhyesti ja ytimekkäästi ”hyvää, mitäs sulle?”. Olisi ehkä vähän hassua väittää, etteikö monia meitä yhdistäisi tietyt piirteet. 

Voisimme kuitenkin oppia muilta mailta yhtä sun toista. 

Amerikka. Saataisiinpa mekin edes pieni ripaus sitä itseluottamusta, mikä jenkeillä on omaa tekemistään kohtaan. Oli kyseessä sitten mikä tahansa elämän osa-alue, kaikki tuntuvat omien puheiden perusteella olevan parhaita monessa asiassa. Small talk- taidoista olisi myös paljon hyötyä. Vaikka tämä ”tyhjänpuhuminen” tuntuu suomalaisista usein käsittämättömältä ajanhukalta, saattaa juuri näiden pienien kohtaamisten ansioista tapahtua vaikka mitä suuriakin muutoksia, kun tielle sattuu oikea tyyppi.

Ruotsi. Ruotsalaisilla on puolestaan usein vähän enemmän rohkeutta tavoitella isoja unelmia kuin meillä. Oli kyseessä sitten henkilökohtainen, tai vaikkapa yrityksen menestyminen, se johtuu usein siitä että niitä on lähdetty tavoittelemaan ihan täysillä. Ei lähdetä ”vähän kokeilemaa mitä tästä tulisi”, vaan mennään sata lasissa ilman varasuunnitelmia. Koen myös, että ruotsalaisilla on välillä myös tietynlailla kevyempi suhtautuminen elämään ja itseensä. Hullutellaan enemmän, eikä kaikkea oteta niin vakavasti. 

Ranska. Nautiskelu ja elämästä nauttiminen luonnistuu ranskalaisilta todella hyvin. He osaavat myös pitää kaiken kohtuudessa. Oli kyseessä sitten leivoksilla herkuttelu, vaalea patonki aamiaiseksi tai lasi viiniä lounaalla, he nautiskelevat pieniä hetkiä päivittäin. 

Bali. Onnellisimman tuntuiset ihmiset koko elämässäni olen tavannut Balilla. Koko kansalla tuntuu olevan jotenkin ihan käsittämättömän hieno suhtautuminen elämään. He osaavat olla kiitollisia mitä pienimmistä asioista, ja kasvoja koristaa aina leveä hymy, päivästä riippumatta. Tästä elämänasenteesta voisimme oppia paljon. 

Iso-Britannia. Käytöstavat ovat briteillä todellakin hallussa. Koskaan ei kuule ”ai hups”-tyyppisiä ilmaisuja, vaan kaikki ovat aina todella kohteliaita, pyytävät anteeksi kauniisti ja puhuttelevat kunnioittavasti tuntemattomiakin ihmisiä. 

Costa Rica. En tiedä puhuinko tästä ikinä Costa Ricassa majaillessamme, mutta heillä on siellä tällainen ”Pura Vida!”-elämänasenne. He toivottelevat sitä kaikille hyvän päivän sijaan. Suora käännös tarkoittaa ”puhdasta elämää”, mutta fraasi merkitsee paljon muutakin. Näen sen itse optimistisena, rentona otteena elämää kohtaa, jossa pyritään elämään mahdollisimman puhtaasti, niin ruoan kuin muunkin suhteen. Ollaan yhtä luonnon kanssa ja arvostetaan sen kaikkia muotoja. 

Tanska. Suomalaisiin nähden tanskalaiset ovat jollain tapaa rennompia. Esimerkkinä se, kun viime kesänä vähän hienommassa viinibaarissa Köpiksessä kysyimme voimmeko ottaa viinilasit mukaan ja mennä juomaan ne lähellä olevalle laiturille. Ravintolan työntekijä katsoi meitä huvittuneena ja totesi että tietysti voimme, miksi emme voisi? Hymyillen hän pyysi vain tuomaan lasit lopulta takaisin ravintolaan. En usko että Suomessa tällainen onnistuisi, sillä noudatamme välillä liiallisuuksiinkin sääntöjä. 

Italia. Ihailen italialaisia intohimosta, seksikkyydestä, aistillisuudesta ja pienestä pilkkeestä silmäkulmassa. Suomalaisetkin voisivat välillä mielestäni vähän flirttailla enemmän ja uskaltautua esimerkiksi pyytämään tuntematonta tyyppiä treffeille. 

Mitä muut maat voisivat puolestaan oppia suomalaisilta? Ainakin sisukkuutta, täsmällisyyttä, loistavaa työmoraalia, rehtiyttä ja rehellisyyttä, tietynlaista aitoutta ja muiden tilan kunnioittamista. 

Mitä te haluaisitte suomalaisten oppivan muista kulttuureista? Tai mitä puolestaan haluaisitte viedä ulkomaille suomesta?

 

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-164.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-169.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-171.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-182.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-185.jpg

Elisa Lepistö -- Patrick Karkkolainen Photography-161.jpg

Pictures: Patrick Karkkolainen

Kommentit (17)
  1. Huikee postaus 🙂 Allekirjoitan ehdottomasti ne missä oon käynyt eli Jenkit, Ruotsi ja Bali. Miten ihmiset voikaan olla niin erilaisia eri maissa.. ja miten täällä Suomessa ollessa suomalaisuus vaan tarttuu vaikka olisi ollut useitakin vuosia ulkomailla.

  2. Nyt täytyy sanoa, että tää oli ehkä paras blogipostaus koskaan! <3 Aina löytyy opittavaa muista maista, ja siks onki niin mahtavaa päästä vierailemaan niissä ja ihmettelemään kuinka erilailla ihmiset toimii. Senki vois vielä lisätä listaan et Kanadalaiset ja niiden ystävällisyys. Kaikki siellä on tosi kiinnostuneita ja jotenki just se kun kerto olevansa Suomesta innosti ihmisiä vielä enemmän ja tosi monet jäi juttelemaan ihan pidemmäksi aikaa. Tosi mahtavaa! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *