MITEN REISSUMME SAI ALKUNSA?

Toisena toiveena oli lukea siitä mikä sai meidät lähtemään reissuun, kuinka pitkään sitä suunnittelimme, mikä sai valitsemaan Nykin ja sitten Etelä-Amerikan, mikä matkabudjettinne on ja miten saitte sen kokoon.

Ja siitä, aiommeko palata Suomeen ja miksi kyllä tai ei?

Oikeastaan unelma alkoi muodostua, kun palasin 2014 kotiin 10 viikon reissultani. Kirjoitin silloin blogissani näin: ”Usein unelmat on helpompi muuttaa tavoitteeksi kun ne määrittelee konkreettisella tavalla itselleen. Jos unelmanasi on vaikka soittaa pianoa, päätä että haluat osata soittaa X-kappaleen vihreettömästi. Jos unelmanasi on osata esimerkiksi espanjaa, ota tavoitteeksi keskustella espanjankielisen henkilön kanssa viisi minuuttia putkeen. 

Kun unelmat on muutettu selkeämmiksi tavoitteiksi, tuntuu niiden saavuttaminen jotenkin helpommalta. Niiden eteen on kevyempi lähteä tekemään töitä. Itselläni on tällä hetkellä tavoitteiden asettelu käynnissä. Tällä hetkellä tuntuu ulkomaille muutto ehkä tärkeimmältä unelmalta. Siihen pitää keksiä kuitenkin vielä jotain vähän konkreettisempaa. ”

Aloimme miettiä vaihtoehtoja siihen, mihin haluamme mennä, milloin muutto voisi olla ajankohtaista ja kuinka pitkäksi aikaa. Loppujen lopuksi vaihtoehdoiksi muodostuivat Australia tai New York. Tiesin, että haluan jossain vaiheessa elämääni asua New Yorkissa ja tämä tuntui lopulta parhaalta vaihtoehdolta. 

Kun poikaystäväni sai omat työkuvionsa järjestettyä niin, ettei hänen tarvitse olla Suomessa, alkoi muodostua idea siitä, jos olisimmekin pidempään poissa. New Yorkissa saa oleilla ilman viisumia vain 3 kuukautta, ja tuntui hölmöltä tulla kotiin keskellä synkintä talvea, kun esimerkiksi Väli-Amerikka ja Etelä-Amerikka olisivat ihan vieressä. 

Aloimme oikeastaan vain katsella karttaa ja miettiä, mihin kaikkialle haluaisimme mennä käymään. Emme olleet päättäneet vielä joulukuussakaan kaikkia maita, minne tulisimme menemään. Olimme ostaneet vain lennot Costa Ricaan, sillä ne sai kaikkein halvimmalla. Lopulliset matkakohteet, eli Costa Rica, Nicaragua, Ecuador, Peru ja Argentiina löytyivät keskustelemalla ihmisten kanssa, jotka olivat paljon reissanneet. 

Panama tuli listaan ihan yllättäen, sillä ystäväpariskuntamme oli sinne menossa. Olen kuitenkin todella iloinen, että sielläkin tuli käytyä, nyt kun kerran täällä on. Vieläkään meillä ei ole lentoja Ecuadorista eteenpäin, joten suunnitelmat saattavat muuttua. Tällä hetkellä tuo reitti tuntuu kuitenkin parhaalta vaihtoeholta. 

Matkabudjettia ei ole tullut tehtyä, sillä teemme kokoajan töitä, eikä tämä ole lomamatka. Yritämme kuitenkin laskea kustannuksia niin, ettei täällä menisi sen enempää rahaa kuin Suomessakaan. New Yorkia varten oli hiukan säästöjä, sillä siellä vuokrat ovat kalliimpia. 2000 dollaria on mielestäni aika minimi, millä voi saada yksiön Manhattanilta ja sekin on todella vaikeaa. 

Suomeen aiomme palata, tosin emme vielä osaa sanoa milloin, ja kuinka pitkäksi aikaa. Kuitenkin kesä tulee enemmän tai vähemmän varmasti vietettyä Suomessa. En kestäisi olla yhtään pidempään erossa ystävistä ja perheestä. Syksyllä saattaa kuitenkin olla, että suuntaamme uudestaan reissuun. Siitä en osaa sanoa vielä sen enempää. 

Kommentit (12)
  1. Aivan ihanan kuuklosta unelmien toteuttamista! Mahtavaa, että sulta löytyy rohkeutta lähteä kohti tuntematonta 🙂 Löysin sun blogin Saran blogin kautta ja olen lueskellut silloin tällöin reissujuttuja, tosi mielenkiintosia kohteita! Varsinkin kun itselläni on jo vuosia ollut polte väli- ja eteläamerikkaan, ehkäpä ensi jouluna sitten 🙂 kiitos kivasta blogista ja kaikkea hyvää!

  2. Kommentoin taas tyyliin kaikkiin postauksiin, kun luen näitä postauksia näin jälkikäteen, joten sori spämmistä. 😀

    Ja vastasitkin tässä postauksessa kysymykseen, jonka kommentoin pari postausta taaksepäin olevaan kirjotukseen!

    Mutta halusin vaan kertoa, että sun blogin lukeminen herättää mussa tosi hämmentäviä fiiliksiä, tosin positiivisia sellasia. Tää ja SINÄ ootte aivan mielettömän inspiroivia ja saan täältä aina jotain uutta ajateltavaa tai yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ihailen sua jotenkin aivan suunnattomasti – mikä on se hämmentävä juttu. Musta on muodostumassa fanityttö!! hahaha

    Pitäneen poistua täältä blogin puolelta hetkeksi, ettei lähde ihan käsistä. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *