Miten suhtautua selän takana puhujiin?

Sain postaustoiveen, jossa pyydettiin kirjoittamaan miten suhtaudun seläntakana puhujiin ja kateellisiin/katkeriin ihmisiin. Puhuimme tästä aiheesta kaverini kanssa viime viikolla sattumalta muutenkin ja totesin ettei minua oikeastaan hirveästi nykyisin kiinnosta, mikäli minusta puhutaan selän takana pahaa. 

 

Olen joskus teiniaikoina kuullut itsestäni niin hurjia juoruja, ettei enää mikään onnistu satuttamaan. Ja miksi toisaalta pitäisikään? Ne henkilöt jotka tätä harrastaa, eivät kuulu minun lähipiiriini, joten heidän mielipiteensä eivät minulle kuulu. Sehän on aivan selvä, ettei kaikkia voi miellyttää. Eikä mielestäni kannata edes yrittää. Niin kauan, kun on itselleen uskollinen ja tekee niitä asioita mitä rakastaa, on oikeastaan ihan sama mitä muut ovat siitä mieltä. Muut ihmiset eivät tiedä kaikkea sinun elämästäsi, joten he eivät voi sitä myöskään kritisoida. Ystäväpiiri taas kannattaa pitää sellaisena, jossa pahan puhumista ei harrasteta muutenkaan. Kun on hyvä luottamus, voi ärsyttävistä asioista sanoa suoraan. Se on muutenkin paljon tehokkaampaa, kuin kolmannelle osapuolelle valittaminen. Yleensä ne, ketkä puhuvat sinusta pahaa ovat joko kateellisia sinulle, tyytymättömiä itseensä tai kokevat sinut uhkana heidän omille tavoitteilleen. Mitenkään yleistämättä, mielestäni usein ainakin naiset haukkuvat niitä jotka pärjäävät paremmin kuin itse jossain asiassa, vaikka oikeasti kannattaisi reippaasti mennä juttelemaan tämän ihmisen kanssa ja oppia hänen onnistumisistaan. 

 

Minusta on aina ihailtavaa kun joku on rohkeasti oma itsensä, välittämättä muiden mielipiteistä. Sellainen haluan itsekin olla.