Miten suhtautua selän takana puhujiin?

Sain postaustoiveen, jossa pyydettiin kirjoittamaan miten suhtaudun seläntakana puhujiin ja kateellisiin/katkeriin ihmisiin. Puhuimme tästä aiheesta kaverini kanssa viime viikolla sattumalta muutenkin ja totesin ettei minua oikeastaan hirveästi nykyisin kiinnosta, mikäli minusta puhutaan selän takana pahaa. 

 

Olen joskus teiniaikoina kuullut itsestäni niin hurjia juoruja, ettei enää mikään onnistu satuttamaan. Ja miksi toisaalta pitäisikään? Ne henkilöt jotka tätä harrastaa, eivät kuulu minun lähipiiriini, joten heidän mielipiteensä eivät minulle kuulu. Sehän on aivan selvä, ettei kaikkia voi miellyttää. Eikä mielestäni kannata edes yrittää. Niin kauan, kun on itselleen uskollinen ja tekee niitä asioita mitä rakastaa, on oikeastaan ihan sama mitä muut ovat siitä mieltä. Muut ihmiset eivät tiedä kaikkea sinun elämästäsi, joten he eivät voi sitä myöskään kritisoida. Ystäväpiiri taas kannattaa pitää sellaisena, jossa pahan puhumista ei harrasteta muutenkaan. Kun on hyvä luottamus, voi ärsyttävistä asioista sanoa suoraan. Se on muutenkin paljon tehokkaampaa, kuin kolmannelle osapuolelle valittaminen. Yleensä ne, ketkä puhuvat sinusta pahaa ovat joko kateellisia sinulle, tyytymättömiä itseensä tai kokevat sinut uhkana heidän omille tavoitteilleen. Mitenkään yleistämättä, mielestäni usein ainakin naiset haukkuvat niitä jotka pärjäävät paremmin kuin itse jossain asiassa, vaikka oikeasti kannattaisi reippaasti mennä juttelemaan tämän ihmisen kanssa ja oppia hänen onnistumisistaan. 

 

Minusta on aina ihailtavaa kun joku on rohkeasti oma itsensä, välittämättä muiden mielipiteistä. Sellainen haluan itsekin olla. 

Kommentit (17)
  1. Tää on mielenkiintoinen aihe. Itsekin olen kasvanut ympäristössä, jossa huhut kiersivät ja siihen on kai sen kautta turtunut, koska nykytyöelämässä musta yritetään saada otetta sanomalla ”se ja se tuli sanomaan mulle niin ja niin, koska sä puhuit jollekin toiselle sitä ja tätä”. En oikeen ymmärrä miksi mua pitäisi kiinnostaa jonkun toisen sanomiset itsestäni, koska yleensä keskusteluni jonkun toisen kanssa ovat olleet jotain täysin harmitonta työelämän ulkopuolista jauhantaa näissä tilanteissa.

    Sitten toisaalta kuulin kuinka musta puhutaan selän takana paskaa tietyissä piireissä, mutta ei hetkauta suuntaan eikä toiseen. Siinäpähän puhuvat, jos ei kerran muuta tekemistä ole. En minä tästä voi muuttua kuin paremmaksi 😉

  2. Itse olen juuri katsonut nonviolent-communication workshopia. Eli siinä psykologi puhui/kertoi miten kommunikoida ilman henkistä väkivaltaa ja asettamatta toista viholliseksi.
    Opin siitä miten sinua ilkeästi kritisoivat henkilöt eivät oikeastaan sano mitään SINUSTA, vaan OMASTA ITSESTÄÄN.
    Ja miten sitte ohittaa ilkeät sanat ja puheet niin, ettei ne satuta sinua? Mieti miltä paskaapuhuvalta tyypistä saattaa oikeasti, sisimmässään tuntua (esim hän on surullinen, turhautunut, vihainen). Ja miksi? (Ja workshopissa ”miksi” kysymys oli ennemminki: what is this person’s NEED? Esim tarve tuntea itsensä itsevarmaksi. Ja nyt hän puhuu pahaa muista, sillä hänentarpeensa ei toteudu/täyty)
    Noilla kysymyksillä ja vastauksilla tajuaa, ettei paskanpuhuja edes puhu sinusta, vaan yrittää väärällä tavalla viestittää omaa pahaa oloaan!

    http://youtu.be/XBGlF7-MPFI

    Tossa linkki workshoppiin (jos ei toimi niin youtubessa hakuun ”nonviolent-communication” ja se on ”session #1” ja video jossa on oranssipaitanen mies). Mun mielestä oli todella todella mielenkiintonen ja valaiseva! 😀 psykologi ite on vähän omituinen mies ja voisi jättää kitara-laulunsa pois, mutta oli ihan hauska!
    Ja kestää tosiaan 3 tuntia, mut oli sen arvoinen – itse katsoin kahdessa osassa ja tein videon mukana sitä harjotusta 🙂
    Kehotan katsomaan, jos kiinnostaa!

    1. Kiitos!!! Ihan mielettömän mielenkiintoisen kuuloinen. Alan heti katsomaan! 😉 <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *