Motivaatiopulaa ja pyöräilyä

Hei toverit! Nyt olisi aika kirjoitella ensimmäinen postaus täällä Fitfashionin puolella. Oli pieniä teknisiä vaikeuksia tuossa ensin, kun olin onnistunut poistamaan sisäänkirjautumisnapin(!). Nyt kuitenkin kaikki kunnossa ja pikkuhiljaa opin käyttämään tätä.

 

Ja niinkuin osa olikin jo huomannut, valitettavasti videot eivät siirtyneet vanhasta blogista, mutta kaikki muut jutut löytyvät täältä kommenteineen. Bloglovinissa ja Blogilistassa blogia seuraavien ei tarvitse tehdä mitään toimenpiteitä, sain osoitteen vaihdettua sinne. EDIT:Ja Bloggerin kautta voi ilmeisesti edelleen lukea. 
Tykkään itse lukea Bloglovinin kautta blogeja. Se nostaa aina suosituimpia juttuja etusivulle ja sitä kautta löytää itsekin mielenkiintoisia postauksia ja blogeja. Tuosta oikeasta yläreunasta löytyy kumpaankin seuraa-napit.

 

 

Eilen kaivoin pyörän kellarista ja lähdin kesän ensimmäiselle pyöräretkelle. Pyörin vaan tässä lähistöllä, kävin postissa, kirjastossa, kukkatorilla ja ruokakaupassa. Vietän näköjään tällaista eläkeläisen elämää. Ilma oli mitä ihanin ja jotenkin sen varjolla en taaskaan mennyt salille. Nautiskelin välipalaa parvekkeella, luin kirjoja ja leikin että on jo hellekelit.

 

 

Olen nyt liikkunut lähiaikoina todella huonosti ja keksinyt toinen toistaan parempia tekosyitä siihen. Pesin jopa eilen ikkunat mielummin, kuin hikoilin salilla. Uskon, että mitä harvemmin liikkuu,sitä vaikeampaa siihen lähteminen on. Silloin taas kun on hyvä draivi urheilussa, ei malttaisi olla salilta pois yhtäkään päivää. Minusta tuntuu myös, että mitä rennompi aikataulu minulla on, sitä vähemmän saan aikaiseksi. Liika vapaa-aika passivoi. Onko kukaan muu huomannut tätä?

 

Uskon, että kiirellisessä päivässä tulee urheiltua, koska sitä salille lähtöä ei edes ehdi kyseenalaistamaan. Jos tiedän, että työt alkavat kello kaksitoista, täytyy salille lähteä heti aamupalan jälkeen. Ei siinä ala pohtimaan, että pitäisikö kuitenkin pestä ensin koneellinen pyykkiä. Jokin ratkaisu minun pitää keksiä nyt kesälomani ajaksi, muuten minusta kuoriutuu vielä pieni sohvaperuna. Tai no, ainakin rantaperuna.

 

Illalla söin karkkia ja suklaata ja vakuuttelin itselleni, että ”huomenna mä alotan”.

 

Tänään päätinkin sitten into pinkeänä pyöräillä toiselle bussipysäkille työmatkallani, koska normaalisti joudun vaihtamaan bussia ja matka-aika kestää pahimmillaan 1,5 h. Vaikka maasto oli huomattavasti mäkisempi, kuin olin kuvitellut ja olin tehnyt pienen virhearvioinnin pukeutumisen suhteen, oli pyöräily silti ihanaa. Mielellään taitan osan matkastani ulkosalla, kun matka-aikakin näin lyhenee. Aloin jo katselemaan reittiä koko matkalle. Pituutta olisi Google mapsin mukaan 18 km ja jos otan muutamat mahdolliset reitiltä eksymiset huomioon, tulisi siitä lähes 40 km hyötyliikuntaa päivään.

 

Mietityttää vain hiukan lähteä tuolla 80-luvun vaihteettomalla pyörällä noinkin pitkälle matkalle. Ja selviytyykö tuosta matkasta tunnissa? Meillä ei ole suihkumahdollisuutta, joten en halua painaa hiki hatussa. Löytyykö lukijoista työmatkapyöräilijöitä? 

 

 

 

 

Kommentit (38)
  1. Tsemppiä! Kyllä se reeni-into sieltä taas pian putkahtaa esiin. 🙂 Välillä löysät kaudet tekee todella hyvää, niin sit tajuu taas ihan uudella tavalla, et kui siistii se urheilu oikeesti on! Kantsii raahata joku kaveri yhdessä liikkumaan, niin tulee paljon helpommin lähdettyä, ja vielä hauskempaa, jos kokeilee jotain molemmille ihan uutta juttua. 😉
    Terv. laiskamato, jota liika vapaa-aika myös passivoi (tosin nyt on kyllä reenimotivaatio pysyny korkeemmalla kuin pitkään aikaan!! Jalat on vaan ollu muutama päivää melko muussina HCR:n jäljiltä, mut eiköhän ne nyt ala olla pikkuhiljaa palautuneet x))

    p.s tulipa taas tärke kommentti:D ihanaa toukokuuta!!

    1. Ihana Sanni! Kiitos tsempistä 🙂
      Oot ihan oikeessa tossa, välillä pitää löysäillä ihan ”luvalla” 😀
      ihanaa toukokuuta myös sulle!!

  2. Hyvään pyörään kannattaa satsata ja niihin pyöräilyhousuihin. Ite oon nyt joka päivä käynyt yli 20km pyörälenkeillä kun salille en saa mennä. Työmatka on vaivaiset 2km suuntaansa, joten täytyy ennen töitä / töiden jälkeen tehdä pidempi reissu. Tampere on hyvin mäkistä seutua ja jo viikossa oon huomannut kuinka kunto on parantunut! 🙂

    1. Oho! 🙂 Aika hyvä! Ja oispa ihanaa, kun olisi noin lyhyt työmatka! 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *